Kivi kestää

Yorkshiren daleja halkovat harmaat kiviaidat ja valtavat kiviset ladot - näkymä on toisella tavalla kaunis kuin kotoiset peltomme, joissa ovat suhteiltaan klassiset harmaantuvat puuladot, varsinkin jos niissä on pärekatto säilynyt.

Mutta englantilaisen kiven rikkaus ja värikkyys on ilahduttava. Geologisesti saari on meikäläistä maaperää monimutkaisempi ja kivilajeja on alueellisesti hyvinkin erilaisia, piikivestä graniittiin, hiekka- ja kalkkikiviin, joita meillä on suhteellisen vähän. Alueelliset erot ovat vahvat ja näkyvät rakennuksissa. Monesti tuntuu, että itse kaupungin tai kylän erityinen henki onkin jonkinlainen kiven hengittävä ominaisuus.

Näin varsinkin Cotswoldissa. Chipping Campden, Chichester, Broadway ovat muodikkaita paikkoja, joissa raharikkaat ovat sijoittaneet kivirakennuksiin, vanhoihin, pääsemään pois Lontoon humusta (ja kuitenkin tarvittaessa ajamaan sinne takaisin parissa tunnissa) wodehousemaiseen Maaseudun Rauhan Tyyssijaan. Tunnelman ainutlaatuisuus tulee kuitenkin muusta kuin omaisuusarvoista, se tulee kiven väristä. Se on lämmin, hohtava ruskea, keltainen, kulta tai vaaleanvalkoinen, valoa hohtava lähes haltijamainen kiviaines. Talot on tehty siitä ja ne tuntuvat säteilevän rauhaa, valoa ja lämpöä - ja, ja, kyllä: makeutta! Kivet on kuin tehty hunajasta. Miettikää hunajan väriä ja pääsette lähelle kokemusta. Hunajan väriin vaikuttaa kasvien siitepöly ja se voi olla jotain vahvan keltaisen ja harmaan väliltä.

Kivirakentaminen on taitolaji ja osaamista sopii ihastella. Kiviaidan tekeminen ei ole nopeaa, mutta se on varmasti osaajalle tyydyttävää. Kuvassa näkyy kiviaineksen kirjavuus hyvin. Hyvin tehty kestää. Jos kiveä ei käytä, myös tiilestä tulee kaunista ja hyvästä jäljestä voi olla ylpeä englantilainen muurari kuten Oz Näkemiin vaan muru sarjassa. Työ on kovaa, mutta tulos on kaunis. Ja parhaista tuloksista lisätietoa Alec Clifton-Taylorin maanmainiosta perinnöstä lukijakunnalleen.

***

Stone building is an expert trade, tough, slow work with beautiful and almost everlasting results. Cotswolds stone is luminous, warm, yellow, white, sweet - just like honey. This stone defines the timeless ambiance of beautiful, tasteful villages in the area - an ideal wodehousian escape from the London bustle.

Englannin valtiosta

Ison-Britannian parlamenttiin liittyvät Pohjois-Irlannin, Walesin ja Skotlannin alueparlamentit. Nämä alueet päättävät jossain määrin omista asioistaan ja osallistuvat myös Englantia koskevaan päätöksentekoon. Kysymys siitä, pitäisikö Englannilla olla oma alueparlamentti on poliittinen, tunnetaan Länsi-Lothianin kysymyksenä. Pohjois-Englannissa ajatusta on kannatettu, syynä skottien, noiden ylämaiden vapaitten miesten, olojen kateellinen tarkkailu. Sen merkkinä yrjönristit liehuvat pohjoisessa lipputangoissa. Labour on vastustanut Englannin alueparlamenttia pääasiallisena perusteena, että alueen koko on liian iso. Ja kirjavia nuo kreivikunnat ovatkin!

Tarkkaan ottaen Englantia ei siis valtiona ole, yhdistynyt kuningaskunta vain, jossa sillä on enemmistö. Jalkapallossa roolit ovat selkeimmät, Englanti voi esiintyä maajoukkueena vapaasti. Mutta lieneekö valtiollisesta pidättyväisyydestä seuraus, että pelitkään sitten kotikisojen eivät ole menneet kehuttavasti.

Valtiolla on merkittäviä symboleita, Union Jack liittolippu, joka on yhdistelmä Skotlannin ja Englannin lippuja, on suurten hallitsijoiden patsaita Churchillista Prinssi Albertiin, jotka kertovat mahdista ja rakennustyöstä, on the Cenotaph Whitehallissa, Lutyensin suunnittelema lakoninen muistomerkki niille, jotka uhrasivat valtion säilymisen edestä henkensä sodissa, ensimmäisessä ja toisessa maailmansodassa. "The Glorious Dead" on hyytävän lakoninen teksti askeettisessa monumentissa. Suomessa asia on ilmaistu tähän verrattuna selittävämmin ja konkreettisen koskettavasti pienessä plakaatissa niiden talojen lipputangossa, jotka olivat sodan johdosta surutaloina: "Uhrin ansiosta lippu liehuu".

Valtion instituutioita ovat mm. Parlamentin ja hallituksen eli Whitehallin lisäksi kuningatar rajattuine tehtävineen, Downing Street, jossa on pääministerin virka-asunto, terveyshallinto NHS, poliisitoimi Scotland Yardeineen ja sisäisine jännitteineen, leikkauksineen ja kypäröineen, puolustushallinto ja tiedusteluhallinto. Tähän asti aika selvää, kuin blogin kuvassa, jossa puolustusrakennelma Norwichissa. Monimutkaisuus lisääntyy yhteistyössä - valtion, kuntien ja yksityisen sektorien ja kolmannen ja neljännen sektorin rajapinnat kuhisevat rikasta elämää, joka on alituisessa muutoksessa. Oman lisänsä tuo tähän kirkollinen sektori. Takavuosina prinssi Charles aiheutti kohua lausuessaan, että hän voisi ajatella että Britannian hallitsijan titteli Defender of the Faith voisi olla ilman artikkelia. Tämä olisi aika kova muutos, koska nykyinen muotoilu tarkoittaa yksinomaan Englannin kirkkoa historiallisista syistä.

Ranskalaiset ovat aina naureskelleet englantilaisille sekavuuksille. Hehän olivat pitkään ylpeitä maastaan, jossa on yksi usko ja 40 kastiketta. Englantilaisten kova osa oli olla maana, jossa on yksi kastike ja 40 uskontoa. Olen miettinyt joskus, mitä kastiketta tuolla tarkoitetaan. HP-kastike eli brown sauce todennäköisesti. HP? Kyllä - Houses of Parliament sauce.

***

Some lighthearted associations about the State named England. There are regional parliaments but not for England. Some parts of the UK State are very clear, symbols: Union Jack, the Cenotaph; institutions: monarch, PM, Whitehall, police, NHS. Things get more complicated when local government, private sector, NGOs (new and old) and different QUANGOs are taken into account. And did I already mention the Church of England and its connections? And old joke about France and England. The other had one religion and 40 sauces, the another one sauce and 40 religions.

Intialainen keittiö

Kuvan kaverit eivät ole matkatoimistossa. Tiski on intialaisen pikaruokapaikan siisti front desk, johon back officessa valmistetut, rasvassa vahvennetut mausteiset kastikkeet, riisit ja naan-leivät tuodaan nälkäisille. Tämä paikka oli Norwichissa ja henkilöt ihmettelivät, miksi ylipäänsä halusin paikan kuvata. Heistä siinä ei ollut mitään ihmeellistä.

Annokset tulivat folioastioihin pakattuna, keltainen rasva kirjoi niiden pahvikannet. Söin mausteiset annokset majapaikassa  - kardemumman, curryn, kurkuman, chilin ja kaiken muun polte lämmitti mukavasti sateessa kylmettynyttä ruumistani.

Meillä nepalilainen keittiö on hieman intialaista suositumpaa, intialaisessa ravintolassa Suomessa ei koetella mausteisuuden huippuja, kuten Englannissa voidaan tehdä. Pekka Sauri kuvasi kerran hauskasti, miten oli jossain lontoolaisessa intialaisessa tilannut tulisimman annoksen. Isännät olivat aluksi kieltäydyttyään taipuneet lopulta jääräpäisen vieraan tahtoon. Sauri kuvaa poistuneensa ravintolasta itkien, mitään näkemättä, isäntäväen taluttamana. Omat kokemukseni eivät ole yhtä hurjia, mutta olen itsekin ollut ainakin jonkin asteissa liekeissä sekä ylä- että alapäästä näiden suuruksien sivutuotteena. Hyviä ne ovat, itse pidän erityisesti kardemumman dominoimista ruskeista kastikkeista.

Tescon intialaiset valmispurkit S-kaupoissa ovat minusta kelvollisia. Vii Voanista ja Hämeentien etnisten ruokakauppojen klusterista saa hankittua erikoisempia purnukoita ja tilpehöörejä, joilla voi hoitaa kaipuutaan Intiaan Englannissa. Itselleni hankalinta on perinteisesti ollut riisin keittäminen. Se on taitolaji ja riisikeittimen hankinta helpottaa kovasti. Ruoanvalmistuksessa kastikkeiden vahvan maun takana on metodi, jossa mausteet lisätään kiehuvaan öljyyn kypsennyksen jo alkuvaiheessa, näin maut vahvistuvat ja syvenevät.

Intialaiset ravintolat muodostavat helposti klustereita. Manchesterin Curry Mile on kuuluisa, samoin Lontoon pohjoisen Drummond Street. Niissä kulkijaa odottaa suloinen runsaudenpula, valinnan vaikeus. Sisällä hikoillaan mausteiden äärellä, nautitaan pehmeästi äännetystä englannin kielestä ja ihmetellään imperiumia, joka on tuottanut tällaisiakin rikkauksia.

Matkojen varrella mainio ravintola on ollut Malvernin Anupam.
http://www.anupam.co.uk/

***

Indian kitchen - the soul food of the past empire! The English like it hotter than we, the mild Finnish. My usual bad joke is about Tikka Masala. Tikka is not chicken in Finnish, but bird it is - a woodpecker. And you can find a place called Masala in Kirkkonummi, Finland. The most popular Indian dish in Finland is Butter Chicken, mild, sweet and only a bit hot!

Neidonhiuspuun metsästys

Ginkgo biloba eli neidonhiuspuu on elävä fossiili, se on jonkinlainen välimuoto havupuiden ja lehtipuiden välissä. Nimi tulee kaksiosaisen lehden neidon hiuksia muistuttavasta muodosta. Dinosauruksia ei enää ole, mutta niiden aikana elänyttä kasvia voi ihastella, jos sellaisen löytää.

Viime Lontoon reissullani sain päähäni etsiä neidonhiuspuun. Lähdimme aamulla Paddingtonin aseman liepeiltä hotellista. Päivä oli hyvä, päätimme kierrellä puistoja ja kävellä oikein reilusti. 

Lontoossa on puistoja paljon. St James's park, Kensington gardens, Hyde park... niiden lisäksi on hyvinhoidettuja kortteleita, joissa on komeita istutuksia. Vaeltelimme rennosti pitkin kaupunkia, välillä pysähdellen tauolle clotted cream jäätelölle Kensingtonin palatsin pihalla. Jäätelö oli hyvää ja ilma oli täydellinen. Puita oli monenlaisia, mutta mikään niistä ei ollut oikeanlainen. Etsiminen on minusta hieman ajanhaaskausta, on mukavampi löytää. 

Hyde park on todella iso. Sen puut on kaikki numeroitu ja luetteloitu. Urakka on ollut suunnaton. Erotin suosypressin, joka on näillä leveyksillä harvinainen, Floridassa tavallisempi. Tunnistan kotimaiset puulajit, mutta kaikenkarvaiset etelän vetelien puut tuottavat ongelmia. Lajeja, joiden lehdet näyttävät vaahteranlehdiltä on vaikka kuinka paljon. Niiden erottaminen toisistaan vaatisi harjoittelua, tunsin epätoivoa. Millainen on mulperipuu? Mikä on sykomori? Osa puista tuoksui kesäpäivässä huumaavasti. Tuoksu oli hyvä. Neidonhiuspuussa on kahdenlaisia puita, emi- ja hetepuita. Toiset tuoksuvat ikävästi, joten puutarhoissa ei niitä suosita, vain niitä toisia, en muista kumpaa. Mutta täällä ei silmiimme sattunut kumpaakaan sukupuolta gingkoa.

Hyde parkin läpi vaelsimme hiljaisempina, turhaan puita pälyillen. Alkoi jo väsyttää. Sanoin, että ei meidän ole pakko puuta löytää. Sanat olivat turhia, koska alkoihan tämä jo käydä kunnian päälle. Oli oikeastaan vain kaksi vaihtoehtoa, löytää puu tai epäonnistua. 

Puisto jäi taaksemme ja saavuimme jo Paddingtonin liepeille Bayswateriin. Ihastelimme Bathurst Mewsin kunnostettuja omaperäisiä taloja, mutta ihastelussa oli väkinäinen, katkera maku. Ei suurkaupungista aina löydä haluamaansa. Väsyneinä raahustimme kohti hotellia. Seuraava kadunkulmaus kuitenkin kiinnitti huomioni. Siinä kasvoi kapea, korkea nuori puu, jonka oksat harottivat erikoisella tavalla moneen suuntaan. Ne olivat kuin paksuja käärmeitä, vaaleanvihreän lehvästömassan peitossa. Näin kaukaa ei erottanut lehden muotoa, mutta olin nyt varma, että olemme löytäneet etsimämme. Se oli Ginkgo biloba, kaunis nuori yksilö ja se sopi kadulle täydellisesti. Seuraavassa kadunkulmauksessa oli toinen ja niin vielä lisää. 

Tulimme hotellimme eteen tyytyväisenä - reissu on tehty ja kaupunki nähty. Vaimoni purskahti äkisti nauramaan. Suoraan hotellimme oven edessä, kadun toisella puolella, meitä tervehti neidonhiuspuu, erittäin hyvävoimaisena ja reippaana, fossiiliudestaan huolimatta.

***

Ginkgo biloba is a fine fossil tree. We spent a day hunting it from London, trying to find it from several wonderful parks and gardens. Finally, almost giving up all hope finding it, we spotted one just a little before arriving to our hotel near Paddington. And even more finally, we spied something beginning with g just across the street from our hotel.

Kalaa ja pottua - fish & chips

Blogin suosituin aihe on ollut yllättäen politiikka. Konservatiiveista tulee jatkotarinaa kun saan kirjoja postista. Mutta ei ruokakaan ole ollut huono aihe suosiosta päätellen.

Fish & chips on lohturuokien aatelia. Parhaimmillaan se on varmasti merenrannalla hyytävässä tuulessa lämmikkeenä ja jos ilta on monella tavalla mennyt pieleen niin on edes yksi varma lohdutus. Siinä suhteessa kyse on meikäläisittäin makkaraperunoista.

Reissuissa on eräskin annos tullut kalaa ja perunoita tilattua, niin että sitä kaipaa myös Suomessa. Hesessä se oli listalla, eikä edes ihan huonona toteutuksena. Arkkityypisessä annoksessa on kalvakoita, rasvaisia perunasuikaleita, kala yhtenä palana leivitettynä (battered), tartarkastiketta, ketsuppia, sanomalehtikääre. Ravintola-annosta koristaa yleensä herneet, kokonaisena tai muussattuna ja sitruunaviipale. Annokseen kuuluu ehdottomasti suola ja vinegar eli viinietikka. Vaikka perunoita kuinka vastustelisi, niin niitä tekee mieli napsia kaverin annoksesta, jos ei itse halunnut tilata. Fish & chipsiä näkee syötävän yhdessä, sosiaalisena tapahtumana kaverin tai kavereiden kanssa jaettuna, mikä ei oikein makkaraperunoihin sovi.

Muussatut herneet minusta ovat vähän turhan mauttomia, kokonaiset herneet ovat maittavampia. Herneet pitäisi kai etiketin mukaan nostella suuhun haarukan päällä, eikä keihästämällä. Arvonsa tuntevissa paikoissa kalan valinta on monimutkaisempaa, tarjolla on eri turskalajeja, jopa kampeloita ja yleensä myös scampia. Annoksessa mielestäni tärkeintä on kalan tuoreus. Toiset korostavat batterin rakennetta. Se ei ole kovin ihmeellinen asia, tärkeintä on saada kuorrukeseoksen juoksevuus kohdilleen ja öljyyn oikea paistolämpötila. Reseptejä löytyy helposti netistä. Itse laittaisin suolan lisäksi hieman sokeria, se aina vahvistaa makuja, joita Fish & Chipsissä ei ole liikaa. Onnistuneesti valmistettu kala on pinnalta kauniin kultainen, rapsakka ja sisältä pehmeän mehukas ja kypsä, kauniin valkoinen.

Kastikkeet ovat monesti pienissä raivostuttavissa annospusseissa. Parhaat paikat erottuvat omilla, paikan päällä tehdyillä kastikkeillaan. Lontoosta löytyy Fish & Chips paikkoja, jotka tavoittelevat gourmet-tasoa. Se on tuntunut yliviritetyltä. Annokset eivät oikeasti ole niissä aina antaneet rahalle vastinetta.

Monesti ravintolat varsinkin pienissä merenrantapaikoissa ovat karuja, merihenkisen sinivalkoisia ja jotenkin surumielisiä, tuovat mieleen työmaaruokalat.

Yksi mielenkiintoinen kysymys on mitä juoda annoksen kanssa. Pubympäristössä bitter tuntuu luontevalta jos soft drinksit eivät riitä. Sitruunajuomat tuntuvat luontevalta, haluaisiko joku kokeilla kuivaa valkoviiniä fish & chipsin kanssa? Mutta englantilaisista englantilaisin kyytipoika on kylmissä merenrantamissa yllättävä: kuumaa teetä kalan ja pottujen kanssa. Kuvassa kalapaikan kyltti Bostonista ja kuuluisa stump kirkontorni - myös majakkana toiminut.

***

Fish and chips - a classic fast food. It can be a gourmet portion in some legendary place in London, or a humble dish from a tiny seaside hut - in any case it should be a meal to end hunger, comfort you, perhaps socialise a bit, too. My idea of succesful portion is that the fish should be fresh and there must be enough of vinegar and salt, peas can be left out. When it is very cold, it is nice to pour it down with hot tea.