Blogin pito on viime aikoina muuttunut entistä enemmän kaukorakkaudeksi. Saarivaltakunta on etääntynyt mantereesta ja peittynyt sumujen alle. Rakkaalle maalle ei tunnu kuuluvan hyvää, olen jopa miettinyt, onko suhteeni kestävällä pohjalla.
Viime aikoina uskoani Britanniaan on palauttanut kuitenkin Michael Lambert. Hän on perusbritti, joka on ottanut asiakseen järjen puhumisen, vaikka se olisi kuin tuuleen kuiskaamista. Hän tekee sen alistuneesti, hienovireisen suorasti, välttää kiihkoa, mutta on silti tuohtumuksen kyllästämä. Vallanpitäjät ovat hänen yhden miehen sotansa kohteena.
Lambert ei käytä mestaritoimittajien värikästä ja itsekeskeistä repertuaaria, hän luottaa yksinkertaiseen, samoja esimerkkejä postauksesta toiseen käyttävään ilmaisuunsa. Hän ei asetu vallanpitäjien ylä- tai alapuolelle, vaan heidän tasolleen. Heistä tuleekin äkkiä ihmisiä, jotka voivat erehtyä - Lambert uskoo, että he ovat erehtyneet pahemman kerran.
Uusimmassa postauksessa käsitellään Brexitin aiheuttamaa rekkakuskipulaa ja Lontoon metron kuljettajien vahvaa neuvotteluasemaa. Jos kuljettajat menevät lakkoon - ne mitä on jäljellä - yhteiskunta on nopeasti polvillaan. Tilanne on kärjistymässä, sanoo Lambert. Hän lienee oikeassa.
Luokittelin Lambertin ensin tietysti katkeroituneeksi hörhöksi, mutta olen muuttanut asennettani - hänessä on lyyristä pahanilmanlintua iso osa, hänen sordinoituja jeremiadejaan on jollain salaisella tavalla erittäin miellyttävä kuunnella. Niissä kuuluu peribrittiläinen yksilöllinen ääni, joka on ollut ikävästi harvinaistumassa. Suosittelen. Alla linkki uusimpaan.
***
Above is a link to the latest criticism from Mr Michael Lambert, a Common Man with a lot of Common Sense. When I first listened to him, I mistook him as a bitter old man, but I have started to think him more as a male version of Cassandra, prone to subdued and eloquent tones - which make his repetitive and everyday level message more easy listening - he can be seen as a pessimistic, but I think in his heart he try to be a true optimistic, hoping England will one day reign supreme and the fogs of today will be cast away.
