Plattin kirja tähtää selittämään varsinaisesti taudin vaikutusta arkkitehtuuriin ja kuvaamataiteisiin. Arkkitehtuuripuolella esimerkiksi Edingtonin kirkko näyttää linnoitukselta sen vuoksi, että käsillä oli lähinnä linnoituspuolen asiantuntijoita, koska hengellisen puolen arkkitehtuurin osaajia oli siirtynyt urakoista toiselle puolelle. Lopputulos on silti saanut paikkansa vaikkapa Simon Jenkinsin Englannin parhaisiin kirkkoihin. Sallen kirkon monimutkaiset katto- ja sivukappelirakennelmat bongasin juuri tästä kirjasta. Patringtonin kirkko mainitaan esimerkkinä ennen ruttoa aloitetusta merkkirakennuksesta, jonka viimeistely kesti - tulos on silti hieno. Wharram Percy on taas esimerkki kirkosta, joka on nykyisin raunio, kylä kuoli sen ympäriltä.
Autioitumista tapahtui paljon: niin syrjäseudulla, kuin kaupungeissakin. High Streetien taloja oli vuosikymmeniä tyhjillään monissa paikoissa, sukuakaan ei ollut ottajiksi. Työväestä tuli pulaa, hinnat ja palkat nousivat, aateliston valta väheni ja työmiehen asema nousi. Ruokaa oli enemmän vähemmälle väestölle. Luostarit pienenivät ja ylensyöntiä jouduttiin niissäkin valvomaan tarkemmin. Luostarin munkkiluku saattoi useassa paikassa painua alle maagisen 12 hengen, jolloin ison kokonaisuuden pyörittäminen vaikeutui huomattavasti. Creaken luostari Norfolkissa tuli päätökseensä vuonna 1506, viimeisen apotin kuollessa kokonaisuuden viimeisenä asukkina. Rutto oli jo aiemmin ajanut luostarin veljistön määrän alamäkeen, josta se ei enää noussut. Creake näkyy maastossa enää muutamana kuoppana ja maatalon yhteydessä säilyneenä talousrakennuksen osana. Kaikki luostarit eivät siis hävinneet Cromwellin alasajon seurauksena: taudit ajoivat trendiä, jota politiikka tehosti.
Ruton muistot painuivat kollektiiviseen piilotajuntaan kuoleman kuvan vahvistumisena. Kuolema on demokraatti, joka kutsuu mukaansa sekä aatelisen että köyhän. Taudissa tuonpuoleiseen meno tapahtui nopeasti, muutamassa päivässä kukoistus oli ohi ikiajoiksi. Tämä näkyi tietysti taiteessa makaabereina, matoja kuhisevina aiheina.
Taudin vaikutus pyyhkäisi yli koko maan ja tietysti alueellisia eroja oli, suuriakin. Kuolleisuus jakautui epätasaisesti ja kohdistui erityisesti nuoriin ja vanhuksiin. Työväki näyttäytyi voittajana ainakin suhteellisesti, vaikka sielläkin kuolleisuus saattoi olla paikkakunnasta riippuen kymmeniä prosentteja. Kapinointi, omaisuuden uusjako ja feodaalijärjestelmän mureneminen viitoittivat tietä hitaassa toipumisprosessissa. Väestökatastrofi ei enää näy siinä määrin kuin sen merkitys kehitykselle on ollut, joten Plattin aineistoja kiehtovasti yhdistelevä teos on valaisevaa ja kiinnostavaa luettavaa.
***
In my flu sickbed, I entertained myself with excellent King Death book by Colin Platt. It is a holistic decription how the post-plague 1348 England was changed - a democraphic catastrophe had its effect on housing market, labour demand, deserted villages and empty houses on High Streets, some macabre works of art, empty monastries, strangely completed churches and many aspects more - a great book with many interesting details.
