Picture: Great Britain Ministry of Information
Sotasankarit ovat tietysti kiehtovia, vaikka sota on viheliäistä. Paljon parranpäristystä on ollut Suomessakin, miten sotilasosaamista voitaisiin käyttää liikkeenjohdossa ja meidän jermujamme on soviteltu valtavan hyviksi esikuviksi rauhan ajan johtamiseen. Kyynelsilmäisissä isänmaallisissa hurmeissa nämä esikuvat tahtovat jäädä pintapuolisiksi, mutta kyllä sotilaspuolelta löytyy hyviä strategisia vinkkejä myös siviilipuolen johtamiseen.Sain entiseltä varusmieskoulukseni aikaiselta luutnantilta hyvän vihjeen: Britannian kenttämarsalkka William Slim ja hänen käytännölliset muistelmansa Defeat into Victory - Tappio voitoksi. Slim toimi vaatimattomalla budjetilla ja viheliäisissä olosuhteissa Burmassa, hyvin tuloksin. Kirja on kuulemman hyvää luettavaa, mutta oheiseen artikkeliin on koottu muutama käytännöllinen opetus kentältä.
Yksi menestystekijä on hallinnollinen niuhotus ja laadunvalvonta - sillä voidaan taistella esimerkiksi malariaa vastaan, lääkkeiden otto tehtiin joukoissa Slimin toimesta pakolliseksi ja sitä valvottiin, mikä vähensi mieshukkaa selvästi. Höyrypäisten ideoiden tunnistaminen ajoissa oli myös ihmishenkiä ja vaivaa säästävää osaamista. Erityisen viehättävä on kokonaislogistiikan merkityksen korostaminen. Sotakoneisto on Slimin mukaan kuin suuri kellokoneisto, jossa on pieniä ja suuria rattaita, mutta jokaisella on merkitys. Tämä vertaus sopii myös siviilimaailmaan mainiosti ja unohtuu helposti johtajilta. Ohjeissa korostuu myös käytännön jatkuvan asekokemuksen merkitys myös erikoistehtävissä, säännöllinen taistelurytmiikka, jos se vain on tilanne huomioiden mahdollista. Sotahan ei ole pikajuoksu, vaan paremminkin pitkällinen maraton.
Aivan mahtava ja nykyaikaan täydellisesti sopiva on lyhyen ja selkeän käskytyksen merkitys. Sellainen vaatii hyvää johtajuutta ja tietoa, minne ollaan menossa. Suunnittelu on Slimin mukaan hyvä asia, mutta sen ei pidä antaa hallita, eikä pieleen menossa olevaan suunnitelmaan saa rakastua. Ja ennenkaikkea, pitää olla oma itsensä.
***
Slim oli varmasti hyvä sotilas Burmassa ja muissakin tositoimissa mies paikallaan. Rauhan oloissa sankarityypeillä on myös kääntöpuolensa. Suomalaisten sotasankareiden sivillielämä ei aina ollut auvoista, traumaa pukkasi ja kaikki eivät enää soveltuneet niin hyvin vaarattomiin ympyröihin. Slimin myöhäisien vuosien päälle on vedetty ahdistelusyytöksiä. Kunnian kentillä on taipumus jäädä taakse ja harva selviää kuitenkaan niin sankarillisesti kuin tarut kertovat.
***
The great war heroes are quite often promoted as a good examples for modern business leadership, but in reality wartime and peace are two different things. However, Field Marshal William Slim, the hero of Burma, did make a concrete strategy book on field experience, that might be adapted to civil circumstances. I like his emphasis on quality management in combatting mosquitos, recognising those ideas most likely leading to troubles, reagular weapon practise and the importance of regularity. Very cunningly, Slim declared that every man has his important place in the big war machine - and in guidance, keeping it simple is very wise. Slim seemed to be wonderful wartime leader, but there are suspicions that he ended to the bad side in the later civilian world.
