Tom Jones ei ole häikäissyt yksityiskohtaisella kuvauksellaan, mutta se on tuottanut pieniä yllätyksiä. Sankarimme päätyy kumppaninsa Partridgen, monitaitoisen latinaa laskettelevan parturin, kanssa kukkulan juurelle. Tuo vuorimainen huippu on todennäköisesti Malvern Hillsin korkeimpia kohtia, 338 metriin yltävä Herefordshire Beacon. Seutu vaikuttaa 1700-luvun puolivälissä olleen hyvin harvaan asuttua. Keskiaikaisesta Priory-kirkosta ei ole mainintaa, mutta tekstin Mazard-kukkula on selvästi Malvern.
Rauhallinen seutu, voisi luulla, mutta sankarimme pelastaa korkeaviritteisessä kohtauksessa hieman varttuneemman neidon kunnian roikaleen kynsistä ja matka jatkuu kohti Uptonia. Sinne on tosiaan reiluhko kävelymatka, kaksi ja puoli tuntia, noin 10 km jalan.
Näköalaa Mazardin huipulta kuutamoisena yönä Fielding ei lähde kuvailemaan. Se ei hänen mukaansa tekisi oikeutta niille, jotka paikan tietävät, mutta ei myöskään innostaisi niitä, jotka eivät ole sitä nähneet.
Romaanista opin, että suosimani Malvern on ollut vielä varsin autiota, erakkomaista asujaimistoa harvakseltaan, kun taas hieman nukkavieruna pitämäni Upton Upon Severn taas on ollut silloin sykkivä paikka, jonka rakennukset ovat myös pääosin Malvernin myöhempää kylpykeskittymää vanhempia.
Näiden todellisten, tuntemieni paikkojen tupsahtaminen eteeni sai minut miettimään romaanin todellisuuden ja tuntemani todellisuuden suhdetta. Fieldingin aikaa en tavoita, romaanin kuvaama jakobiittikapina ei ole ihan tuoreessa muistissani. Sen sijaan tuntemani Malvernin ja Uptonin suhde on kääntynyt romaanissa päälaelleen. Severnin varressa sijaitseva Upton ei siellä käydessäni paikkana tuntunut houkuttelevalta. Olisiko pitänyt tehdä kiireisellä pistäytymiselläni perusteellisempi katselmus sen majataloihin, joiden perinne näyttää yhä kukoistavan? Tilanteen voi vielä korjata - alkuperäiset Fieldingin kuvaamat salit, joihin romaanin kohtaukset on sijoitettu, ovat vielä vierailtavissa. Ilahduin kovasti kun vaimoni ehdotti, että voisimme taittaa tuon matkan joku kerta jalan. Sehän on mainio idea.
Romaanissa matkalaisten tie laskeutui kukkulan juuresta alas laaksoon ja koukaten kohti jokirantaa. Vanhat kartat todentavat tämän tarkasti. Taaksepäin katsoessamme voimme nähdä saman maiseman kuin romaanihenkilöt: sankkojen metsien reunustaman kukkulaketjun, niiden paljaat laet; kukkuloita vasten näkisimme Little Malvern Prioryn tornin. Autotiestä huolimatta seudulla on edelleen villi puolensa, vaikka Wellandista on yritetty tehdä taajempaa asutusta erakkomaiseen maisemaan. Fieldingin ja minun välillä tuntuu löytyvän yhteinen käsitys todellisuudesta - näköala kukkulalta. Se on meistä molemmista vaikuttava, mutta hankalasti kuvattava, se on vienyt sanat kieleltämme.
***
In Tom Jones, he wanders with Partridge, the barber the man of many talents, knowledge of latin included, to the place called Mazard hill and they save the honour of the elderly maiden, from the hands of the cruel man, who is the old enemy military fellow for our heroes. Their trip continues with this lot to nearby place, Upton. My thoughts are lead to thinking the relation between reality and the novel. Upton is still there with its inns - Upton-Upon-Severn, I have been there and I could easily recognise Mazard as my beloved Malvern. My wife suggested we could walk the 7 miles route from Little Malvern to Upton - what a charming idea to better study this still quite wild landscape of bare hilltops and dense forests. I wholeheartedly agree with Henry Fielding with his description of the view from the hill: a fascinating and almost indescribable - here our two realities are beautifully met.
