Oli kiire ja nälkä, kuppilan lista tehty enemmän kahvittelijoille. Ploughman's Lunch löytyi kuitenkin menusta ja sen tilasin. Kyntömiehen lounas oli käsitteenä hyvinkin tuttu, mutta en ollut koskaan syönyt sitä tietoisesti. Sehän on kylmä lounas, ellei sitten halua tilata lämmintä olutta sen kyytipojaksi.
Huomasin syödessäni, että olen vieroksunut annosta turhaan. Kahvilanpitäjä oli laittanut annokseen muutakin kuin peruselementit leipä, juusto ja sipulit. Nyt oli tarjolla tomaattia, voita, chutneytä, kurkkuja, coleslawia. Juusto ja leivät olivat laadukkaita. Nälkä lähti ja osa pöytäseurueesta poti jopa annoskateutta.
Epäilyksiä oli herättänyt myös ajastamme irti oleva nimi. Kyntäjät ovat harventuneet keskuudessamme ja itse ajattelen, että raavas työmies tarvitsisi jotain tuhdimpaa syötävää tauolleen, fyysisen urakan jälkeen, vaikka olisi tehty töitä traktorin kanssa. Kyntömies hevosineen ja lounaineen tuntui niin menneeltä propagandalta, etten suuresti yllättynyt, että mainosmies todellakin seisoi käsitteen takana.
Peltomiehen kenttämurkinan raaka-aineet oli luetellut jo Walter Scott maaoloja kuvaavissa muistelmissaan. Kun Englannin juustojen menekkiä haluttiin 1950-luvulla nostaa, kyntäjän lounas keksittiin nyt markkinointikäsitteeksi. Juusto korvasi lihan oikeaoppisesti ja kaupunkiin muuttaneet saattoivat nostalgisoida leivän, juuston, sipulin, sekä oluen tai siiderin äärellä menetettyä elämäänsä maalaismaisemissa. Ikuisilta tuntuvat käsitteet ovat suhteellisen uusia, tässä ei tarvinnut mennä edes viktoriaaniselle ajalle. Kolmioleivän täytteenä kyntömiehen lounas on sujahtanut aikamme koululaisten reppuihin ja se huuhdotaan nyt alas kasvisuutejuomalla. Ehkä koululainen kaipaa mukaan maittavaa ketsuppia, mikä ei ravintoarvoja ainakaan huononna.
Leivän, juuston, sipulin, siiderin ja alen historia Englannissa on tuhansia vuosia. Niillä ja juureksilla on pääosin eletty. Liha ja kala, merenelävät ovat olleet lisää ruokavalioon. Caesar ilmetteli siiderinjuomista ja mainitsi sen erikseen Gallian sota-kirjassaan. Ehkä siinä on samaa perua kuin viikinkien simassa: hyödyntää kausiaineksia - omenaa - monipuolisesti.
Kyntäjän lounaalla on ollut myös ravintolakulttuuria rakentava vaikutus. Pub ei ole pelkkä juottola, asiakkaat kaipaavat myös syötävää. Kylmä lounas oli helppo kiireisessä paikassa järjestää yksinkertaisista aineksista. Myös keittotaidoltaan vaatimaton työntekijä pystyi sen järjestämään - riitti kun veitsi pysyi kädessä. Tämän vaatimattoman aterian pohjalta ovat ponnistaneet lämpimät ateriat makkara muusilla, kalaperunat ja myöhemmät, monimutkaiset gastropub-luomukset.
Juuston markkinointikampanjana Ploughman's Lunch on ollut vain osittaismenestys. Se ei ole luonut manner-Eurooppaan kuvaa englantilaisten juustojen monista mahdollisuuksista, vaan pikemmin synnyttänyt mielikuvaa vaatimattomasta ja kunnianhimottomasta asenteesta ruokailuun.
Itse ainakin ruokailukokemukseni jälkeen haluan tarkastaa asennettani. Juuston ja leivän murtamisen ympärille voi mieluisilla lisäkkeillä tehdä itselleen hyvän aterian ja rakentaa sen myös umpivegaanisista lähtökohdista. Englantilaisia juustoja on tietysti enemmän kuin pelkkää Cheddaria ja Wensleydalea, kukaan ei kiellä valitsemasta Stiltonia tai Shropshire Blueta lautaselle, itse ottaisin Cornish Yargia ja jotain vahvempaa Cheddaria tai jotain muuta hyvin kypsynyttä pienen juustolan tuotetta, suolaista ja maukasta.
https://en.wikipedia.org/wiki/Ploughman%27s_lunch#
***
Ploughman's Lunch is a good institution. Its ingredients - bread, cheese, onion, cider or ale have a history of thousands years - the concept itself was redesigned by the cheese promoters of the 1950's. The cold lunch is still nice and tasty with some personal fine-tuning - it can challenge some modern gastropub-items with its simple nostalgy.
