Full monty

Full monty tarkoittaa puhekielessä täyttä englantilaista aamiaista. Se voi viitata kenraali Montgomeryyn, jolla oli tapana syödä tuhti aamiainen kentällä, myös vähän vaikeahkoina taistelupäivinä.

Ero englantilaisen ja mannermaisen aamiaisen välillä on selvä. Mannermainen on jonkinlainen syömisen harjoittelu ja englantilaiseen aamiaiseen kuuluu tuhtia, kunnolla keitettyä lämmintä ruokaa. Oikeasti ihmiset eivät "kenttäoloissa" syö englantilaista aamiaista. Eräs B&B paikan pitäjä totesi, että kuolisi nopeasti jos söisi tuollaisia aamiaisia, mutta joskus hänenkin tekee mieli syödä sellainen.

Englantilaiseen aamiaiseen kuuluu muutama kiistaton ainesosa. Tee, marmeladi, paahtoleipä ja voi muodostaa selkärangan. Niissä kaikissa on luonnollisesti valinnanmahdollisuutensa. Itse pidän English breakfast tyylisistä teesekoituksista, suosin kitkerää ja paksuksi leikattua appelsiinimarmeladia ja valkoista paahtoleipää, joka on niin paahdettua että voi varmasti sulaa.

Sitten tulee kuuma osuus, joka on monesti valinnainen. Harva ottaa koko listan munakokkelia, papuja, pekonia, makkaroita, paistettuja sieniä, paistettuja tomaatteja, uppopaistettua leipää ja vielä savusilliä (kippers). Sienet ja tomaatti ovat monesti ilahduttavia. Makkaroihin on alkanut viime vuosina tulla gourmet-vivahde itseään kunnioittavissa paikoissa. Timjamilla tai salvialla maustetut paikalliset makkarat voivat nostaa aamiaista aivan yllättävälle tasolle. Mutta kammottavia perinteisiä nitriittipitoisia rasvapötkylöitä löytyy vieläkin. Savusilli on mielenkiintoinen tuttavuus ja on maukasta, tuskin kuitenkaan kovin terveellistä. Pekoni hyötyy brown saucesta (HP-kastike), sitä saatetaan kysyä tarjoiltaessa juhlallisesti. Kastike on pikanttia, mainettaan parempaa, niinkuin lähes makeuttamaton englantilainen sinappi.

Uppopaistetun leivän ihanuus ei ole minulle yrityksistä huolimatta auennut, se on mielestäni epäterveellisen kokonaisuuden epäterveellinen turhake, jota syödään nostalgian vuoksi. Kyllä paahtoleivällä pärjää!

Ylläoleva kokonaisuus muodostaa minusta englantilaisen aamiaisen kovan ytimen. Sen rinnalle voidaan tuoda vielä muutama täydentävä elementti: mehua, kahvia, mysliä tai muroja, jogurttia, hedelmät ja salaatti, kasvikset kuulostavat mannermaisilta. Perunoita näkee lisäkkeinä joskus. Paikallisia juustoja voisi olla, piiraita, mutta harvemmin niihin on törmännyt tai puuroon. Skotlannissa kyllä.

Englantilaisella aamiaisella pärjää kyllä varsin pitkälle ja on ilahduttavaa nähdä paikkoja, joissa ilmoitetaan, että aamiaista tarjotaan koko päivän. Joskus olen elänyt koko päivän pelkillä aamiaisilla ja olen hyvin selvinnyt. Olen kyllä terveellisemminkin elänyt. Mutta turistina olo on kuluttavaa...

***

Full monty, Traditional English Breakfast, is something facing pressure from those who like it more healthy. Luckily, there is no single truth about it, one can choose his/her ideal combination to the plate, something hot to be sipped down with the nice cup of tea. But do not forget bacon and mushrooms!

Strateginen kumppanuus!

S-ryhmä ja Tesco aloittavat yhteistyön. Toukokuun 29.päivä kuullaan asiasta lisää. Tesco ei ole mikä tahansa kumppani, sen liikevaihto on suurempi kuin Suomen valtion budjetti, noin kuusi kertaa S-ryhmän liikevaihdon kokoinen. Se on Britannian suurin vähittäiskauppaketju markkinoilla, joilla on kova kilpailu.
http://www.retaileconomics.co.uk/top10-retailers.asp
Vähittäiskaupan talouden sivusto on erinomaisen selkeä, mielenkiintoista dataa on monessa muodossa hyvin selkeästi saatavissa.

Innostuin yhteistyöstä kovasti. Kuluttajana toivon, että kumppanuus parantaa kauppojen valikoimia. Ehkä saamme perienglantilaisia piiraita myyntiin, kaipaamiani Sherry Trifleja, Robertsonin marmeladeja, parempia paahtoleipiä, kenties paahtopaistia, clotted creamia - ja juustoja! Innostusta vain lisäsi, että olin jotenkin huolestuneena tarkkailut Prismojen ja S-markettien joidenkin elintärkeiden englantilaisten tuotteiden valikoiman kapeutumista viime aikoina. Ehkä kyse olikin vain varastojen järkeistämisestä ennen suurta muutosta.

Tescojen loputtomia käytäviä vaeltaessa olo on ollut paratiisillinen, valikoimaa tuntuu olevan loputtomasti, valmisannokset ja tuoretuotteet ovat tuntuneet houkuttelevilta ja jopa luomuosasto mielenkiintoiselta. Erityisesti intialaisen ruoan valmisannokset ovat olleet monipuolisia, mukana kastikkeet, raidat ja chuctneyt - käteviä ja erittäin herkullisia. Ostoskokemus on ollut ylellinen, ainakin verrattuna asiointiin Aldi-myymälöissä, joka on antanut laatikkomyymälälle hyvin arkiset kasvot. Niitä on tullut huolestuttavan paljon ja ketjulla on Englannissa enemmän jalansijaa kuin Lidlillä.

Ensimmäiset arviot kumppanuuden syistä ovat olleet nettikaupan laajentaminen. Se tuntuu järkevältä. Tescon sivusto on erittäin toimiva, selkeä ja kotiinkuljetus toimii oikeasti pienemmissäkin paikoissa. Kumppanuus on varmasti järkevää, alustan luominen on kallista ja riskialtista, suomalaiset nettikaupat eivät oikein ole saaneet tuulta alleen. Nyt kovan luokan osaaja voi nostaa ruokashoppailua Suomessa uudelle tasolle. Tällähän voi olla myös autoistumiseen merkitystä.

Tescolle kumppanuus tarkoittaa varmasti liikevaihdon laajentamista hieman hankaloilta markkinoilta. Mutta ei kotimaastakaan kasvua helpolla saa. S-ryhmälle tilaisuus on hyvä, itse olen jotenkin väsähtänyt S-ketjujen kannattamiseen niiden tietyn harmaahkon tunnelman vuoksi. K-kaupoissa on tuntunut olevan enemmän sähinää ja kokeiluja tuotevalikoimilla - osuustoiminta on ollut varman päälle pelaamista. Toivottavasti Tesco haastaa tämän harmauden. On mielenkiintoista nähdä, miten osuustoiminta-ajattelu sopii heidän pirtaansa ja miten käy s-pankkitoiminnan.

Suomalaisille elintarvikkeille avautuu kumppanuudessa tietysti mahdollisuuksien ikkuna. Kilpailu on kova, mutta hyville, erikoisille tuotteille on ainakin jakelukanava kunnossa.

***

There will be a strategic partnership between Finnish S-retail group and Tesco. This is a marvellous opportunity for good exchange of foodstuff between two countries. Most likely the partnership will boost Finnish internet shopping in food articles - Tesco has an excellent platform for that. Let us learn more on 29 May 2017 from official information promised and hope they will start importing Sherry Trifles (at last!).

Englannin maisemat

Fast show'ssa isäntä kuvailee rengilleen taivasta, miten tuuli ajaa pilviä... koomisuudesta huolimatta ollaan englantilaisen maiseman ytimessä, avarissa näkymissä. Kun otetaan kuva nousevasta Spitfirestä, joka kohoaa peltojen tilkkutäkin ylle, on vaikea pidättää liikutustaan tämän sulavan tekniikan ja ihmisen muokkaaman maanpinnan henkeäsalpaavasta yhdistelmästä.

W.G.Hoskins innostui aikanaan kotiseutunsa Devonin maisemista ja halusi jäsentää ilmeisen tunteikasta suhdettaan. Hän huomasi, ettei maisemia tulkitsevia teoksia juuri ollut ja päätti itse kirjoittaa sellaisen. Vuonna 1955 ilmestynyt The Making of English Landscape on maisemantutkimuksen ja paikallishistorian klassikko. Se päivitettiin 1970-luvulla BBC:n TV-sarjaksi, jossa Hoskins itse kaihoisalla äänellään ja olemuksellaan yrittää herättää henkiin mennyttä ja ymmärtää näkemäänsä. Sarja löytyy you tubesta Hoskins English Landscape haulla.

Hoskinsin jäsentynyt etääntyminen palvelee analyysia, mutta maisema on kuitenkin aihe, joka on englantilaisuuden ytimessä ja josta voi antaa ylähuulenkin vähän väristä. Mieleeni tulee muutama maiseman kuvaus, joissa on tavoitettu olennaisia asioita. James Herriotilla oli tapana ajaa Thirskin praktiikastaan Sutton Bankin huipulle ulkoiluttamaan koiriaan ja ihailemaan perienglantilaista tilkkutäkkimaisemaa. Paikka on komea ja jylhä, se tuntuu olevan kaiken yläpuolella.

Kaksi mieleenjäävää kuvausta löytyy maahanmuuttajilta. V.S.Naipaulin kirja Saapumisen arvoitus liikkuu Salisburyn ikiaikaisella tasangolla ja maalaa sen vaatimattomin, mutta syvin värein. Teos on lukukokemuksena hieno, se jäsentää elämää arkipäiväisesti ja teräviä havaintoja tehden. Ishiguron Pitkän päivän ilta sisältää erittäin hienon Englannin maisema-analyysin hovimestarin kertomana. Vaikka hän väistää rakkauden, maisema kuitenkin koskettaa häntä ja tekee hänet inhimillisemmäksi.

Minulle tärkeä maisema on nummimaisema, tuoksuineen ja tummine väreineen, sen karuus ja kirjavuus, turpeen ja lampaiden haju täydentävät ja kasvien tuoksu voi olla huumaavan voimakas. Olen kulkenut Järviseudun halki bussilla, ne maisemat lumosivat vilahdellessaan vesisateisina ikkunan takana. Järvet olivat matkailijoiden runsaudesta huolimatta edelleen varsin kesyttömiä, niissä on Wordsworthmaista lumousta. Rydal, Grasmere - kuvakirjat, mahdollisimman isot jatkavat lumousta, Rob Talbotin & Robin Whitemanin Lakeland landscapes on hieno. Samat tekijät ovat kuvanneet myös Yorkshire landscapes, jossa jylhät dalet on kuvattu niin monumentaalisesti kuin ne kohtaakin. Laaksot, kiemurtelevat tiet, kiviaidat ja valtavat kiviset ladot, yksinäiset talot keskellä maisemaa ovat unohtumattomia, pienet ja kiukkuiset purot jotka laskevat laaksonpohjan nopeakulkuiseen jokeen. Ne joet ovat erilaisia kuin Wind in the Willowsin myyrän sydämen melkein pakahduttava puro. Se välkkyy selvästi jossain Bangbournen lähistöllä, asukaskeskittymien liepeillä, mutta yhtä kaikki vaikuttava ilmiö.

Kaupunkimaisemassa ihastelen mielelläni rinteisiin rakennettuja kaupunkeja, miten taajamanauha kiertää kukkuloita ja miten tonttien tila on rinteessä käytössä tehokkaana ja näyttävänä puutarhana.

Englantilaisessa musiikissa, oli se sitten Taverneria, Handeliä, Elgaria tai Pink Floydia,voi kuulla maisemallista elementtiä, joka syventää ja täydentää omaa visuaalista kokemusta. Maiseman tarkasteluun on myös luotettava opas, joka avaa silmiä puiden, vesien, rantapenkereiden, pilvien muodon ja liikkeen jäsentyneeseen tarkasteluun - John Constable, joka taidehistoriassa on oma erikoisuutensa ja ensimmäisiä ulkoilmamaalareita, paljon ennen impressionisteja. Hänkin peittää Hoskinsin tavoin tunteensa ja jäsentää pakenevat havainnot ja tunteet pysyviksi ja vaikuttaviksi kokonaisuuksiksi.

***

English landscape is a national treasure - at least, in many places. Valleys, heaths, angry rivers and brooks, dales, fields - and open skies with sun, clouds and possibly a Spitfire flying over it all - ggrreat! For theory and structure to better understand it - please try old boy W.G.Hoskins.

Brighton rocks

Blogista on tullut palautetta ja yleisön pyynnöt pitää tietysti yrittää huomioida ja samalla pitää oma näkökulma aiheisiin. Rannikkokaupungit oli mielestäni mainio aihe. Kosketuspintani siihen ei ole kovin laaja. Olen ollut etelän kielikurssipaikoissa nuorison huuruisen kesänvieton keskellä, nähnyt Southamptonin rouheuden, haaveillut Hastingsista ja St Ivesistä, mutta voin nostaa läheisimmät: Brightonin, Bostonin ja Scarboroughin.

Brighton on maineeltaan muuta Englantia iloluontoisempi, huvittelukaupunki London-by-the-Sea. Thatcheria vastaan tehtiin siellä attentaatti, rannan aallonmurtajista toinen paloi ja siitä on jäljellä kummallinen metalliraunio. Kalaa ja perunoita voi ostaa rannalta ja myös hankalasti syötäviä pieniä nilviäisiä. Rannan isohkot kivet ovat mieleenjääviä. Niitä on paljon ja kävely on hankalampaa kuin hiekalla, mutta nähtävää on sitä enemmän. Jos aika ei kulu rannalla tai aallonmurtajan pelihelvetissä, voi suunnata kauppakaduille ja -kujille, ravintoihin tai baareihin. Vielä parempaa, mennä etsimään hippie- tai new age aikoja Paviljongin puistosta. Itse rakennus edustaa siirtomaavalta-aikaa kiehtovalla tavalla, sen teehuoneessa voi pitää Brightonia aika tyylikkäänäkin paikkana. Rauhoittumispaikkakin löytyy, hieman syrjemmässä on St Bartholomewin kirkko, tiililaatikko, jonka laiva on saaren korkein. Kuinka korkea, ainakin metrin Westminster Abbeyn laivaa korkeampi. Tarkkoja lukuja ei löydy, jollain korkeusmittarilla pitäisi käydä paikan päällä. Kaupunki on kuin tehty päämäärättömään harhailuun eri keskusten välillä, maasto ei ole kovin vaihtelevaa, mutta rakennukset ja katujen rytmitys on mielenkiintoinen. Salakäytäviä ja kujia riittää, tyylikkäitä, aistillisia taloja ja vaatimattomampia asuintaloja, paikassa voi ottaa ilon irti elämästä tai vaipua synkkyyteen kaiken tyhjänpäiväisyyttä valitellen.

Boston kunnostautui Brexit-äänestyksessä. Tästä uneliaasta maalaismarkkinakaupungista tuli EU-myönteisten vastavoima, kaupunki, jossa yli 75 % äänesti EU-jatkoa vastaan. Bostonin kaduilta on vaikea löytää tähän yksiselittäistä vastausta. Ehkä se on usko paikalliseen työhön maanviljelystä johdannaisineen, maahanmuuttajiin väsymistä ja paikan olemukseen jonkinlaisena unohduksen takamaana. Boston on rannikolla, sen joen törmät ovat saviset ja ranta on etääntynyt vuosisatojen aikana kauemmas. Ennen kirkon korkea torni, Boston stump, toimi majakkana ja ohjasi merenkävijöitä. Nyt sen tornin alla on Tavernerin hauta. John Taverner oli katolinen kirkkosäveltäjä, jonka tunnetuimpia teoksia on komea ja virtuoosinen messu Gloria Tibi Trinitatis. Kun Henrik VIII heikensi katolisuuden asemaa, Cromwell pelasti Tavernerin vakoojakseen. Hän toimi kunnan luottamustehtävissä ja unohti säveltämisen poliittisista syistä. Teokset ovat hienoja, kannattaa kuunnella erityisesti ylimpien äänien koristeellisuutta. Haudassa hän on vaimonsa rinnalla, eikä kirkon kaupassa ollut yhtään hänen levyään. Ehkä ne olivat kaikki myyty.

Scarborough on sijainniltaan mahtava. Sen kaksi suurta rantaa kaartuvat hienosti ja niiden väliin jää vaikuttava kieleke, joka jakaa kaupungin kahtia. Suuret komeat rakennukset, kuten Grand Hotel, kertovat, että paikka on joskus ollut hyvin muodikas. James Herriot kuvasi Grandin tilaa sodan aikana, eikä se ollut mairitteleva. Nykyisin se on nukkavieru ja epäviihtyisä paikka, jossa voi kuitenkin syödä tai juoda jotain, enimmäkseen epämiellyttävässä seurassa. Näkymät ovat kuitenkin niin komeat, että ulos kannattaa suunnata, vaikka sitten banaalille aasiajelulle tai Fish and Chips kauppaan, mihin tahansa niistä. Meri tuntuu ja alempi keskiluokka makuineen on voimakkaasti läsnä huviarcadejen paljoudessa. Jäätelö voi olla hyväkin investointi täällä.

Paul Theroux kiersi kaikki rannat teoksessaan Kingdom by the Sea. Kirja ei ole huono, sen näkökulma ja läpileikkaus on perusteltu, mutta se ei tunnu itselleni olevan juuri se näkökulma Englantiin joka olisi hyvin läheinen. Silti, Hastingin haluaisin nähdä ja St Ivesin...

***

Coastal towns should be interesting. I think specially Brighton with piers, Boston with Stump and Scarborough Arcades. There are interesting things, local colour, but always danger of slipping into tourist traps. Boston is the real thing, perhaps too real, turning its weary back to the EU and foreigners.


P.S. Sain palautetta aallonmurtajasta. Se on enemmän kävelylaituri, laituripaviljonki. Pitää paikkansa. Rakennelma on todella iso, joten laituri antaa ehkä virheellisen mittakuvan. Kun se on palkkien varassa, ei aallonmurtajakaan kyllä ole osuva, rakennus ei ole kivien päällä. Orwellin The Road to Wigan Pier käännös (Kemppisen) on Tie Wiganin aallonmurtajalle. Sekin on hieman huonosti osuva. Orwell käytti pier sanaa ironisesti, paikka on tosiasiassa köyhän teollisuuskaupungin kanaalin suu, jossa oli pienten rahtialuksien ankkurointipaikka. Brightonin Piers ja Wiganin Pier ovat siis kirjaimellisesti eri maailmoista. Paikallaan on myös todeta, että Brightonin paviljonki on Kuninkaallinen paviljonki!