Asterix Britanniassa-albumissa on ikimuistoinen kohtaus, jossa gallialaiset ihmettelevät britin karkeasta kankaasta tehtyjä housuja.
”Me sanomme sitä tweediksi.”
”Onko se kallista?”
”Räätälini on varakas.”
Omistan muutaman tweedtakin, yhdet housut, joita olen käyttänyt harvemmin, pari lakkiakin, kravatin. Tweed pitää tuulta ja lämpöä, mutta ei erityisemmin laskeudu. Peruskankaasta on tehty myös kevytversio, joka yrittää tehdä kankaasta urbaanimman. Mutta jotenkin siinä soditaan kankaan periaatteita vastaan. Se on perinteinen kangas, jota tehdään käsityönä, ylpeänä, syrjäseudulla, Knallin ja sateenvarjon virkamiesten painajaiskomennuspaikalla, Ulko-Hebrideillä.
Kangas on tehty äärimmäisiin oloihin, tuulta ja merta vastaan ja sen väritys on - kuten Juha Tanttu aivan oikein toteaa - oman maiseman väriä. Kanervaa, turvetta, ruohoja, horisonttia, sumua. Tweedtakissa sulautuu helposti osaksi luontoa. Itse vedän takin päälleni kuin haarniskaksi, muutun konservatiivisemmaksi, ajatteluni perinteellistyy. Kuten Tanttu, puen tweedtakin mielelläni matkalle mukaan. Siihen pukeutuneena ei ole missään tilanteessa liian muodollinen, mutta kuitenkin säilyttää tietyn asiallisuuden, jos olosuhteiden luonne sitä yllättäen vaatii.
Kankaan valmistaminen on kulkenut vaiheesta toiseen - välillä kangas on ollut huippumuotia, välillä ei. Vivienne Westwood on pyrkinyt vähentämään kankaan maskuliinisuutta. Toivottavaa on, että hieno kangas säilyttää korkean laatunsa ja hillityn kirjonsa. On ilahduttavaa, että netistä löytyy useita Harris Tweed-tuotteiden tarjoajia.
Oman kokemukseni pohjalta voin vastata Obelixin kysymykseen.
”Ei, tweed ei ole kallista. Se tekee, minkä lupaa ja kestää, jopa elämän ajan.”
***
There is no need to say much about the iconic wowen wollen cloth, Harris Tweed - its colors are from rural scenes and its durability and warmness is legendary. Obelix asked if it is very expensive. No, it is not. It is handmade and designed to wear lifetime of use.
