Kesämaisemissa takatukkamiehen kanssa

Vahtasin satunnaisesti tätini luona kauan sitten lauantaiaamupäivisin roikalemaisen antiikkikauppiaan seikkailuja. Tätini oli hurmaantunut veijarin charmista, seikkailut olivat harmittomia ja jotenkin kieli poskessa tehtyjä. Vastoin kaikkia odotuksia, seikkailut ovat kestäneet aikaa. Lovejoy toimii yhä.

Pitkä sarja on loistavaa viihdettä. Aika kuluu rattoisasti Tinker Dillin, Eric Catchpolen ja Lady Felshamin parissa - just Lovejoy yleensä kvartetin charmöörinä vetäjänä. Sen kummemmin mainostamatta, kokonaislevytys kannattaa hankkia Englannista. DVD pyörityksessä oppii kieltä ja oikeastaan lähes kaiken antiikkibisneksestä. "Trade" kuten Lovejoy sanoo, "Cash money". On ollut huvittavaa huomata, että sarjasta saaduista kokemuksista on jotain tarttunut myös arkielämään, ainahan voi tarvita jotain triviaa vanhoista aseista, jade-esineistä, aitoudesta ja esineiden käsittelymetodeista.

Kvartetti on hienosti rakennettu, henkilöt täydentävät toisiaan ja pitävät suurimmaksi osaksi yhtä. Musiikki on hienoa, ja Jonathan Gashin kirjojen nimihahmo laajenee sarjan edetessä McShanen persoonan mukaisesti. Sarja voi vaikuttaa teknisesti vanhentuneelta, mutta suoraan katsojille puhuminen jaksojen alussa oli aikanaan uutta ja toimii yhä. Katsoja jännittää nelikon mukana, jääkö käänteistä sen verran käteen, että päästään ravintolan puolelle tai edes baariin virvoittavien juomien äärelle. Ja takaiskujen jälkeinen aamutunnelmakin tarvitsee ehdottomasti virvoittavaa teekupillista myös katsomon puolella...

Sarjan kuvaaja on onnistunut tallentamaan filmille Suffolkin maisemia hienosti. Englantilainen kesä tulee olohuoneeseen melkein tuoksuineen ja sadekohtaukset ovat täyttä rautaa, itsekin napsauttaa vaistomaisesti vedenkeittimen päälle, nyt on tosi kyseessä... aurinkoisia maaseututeitä kuljetaan muun muassa Lavenhamissa, Saffron Waldenissa ja Belcham Walterissa, jossa sarjan filmauspaikoilla voi myös yöpyä tai vaikkapa pitää häät "Felsham Hallissa".
http://www.grove-cottages.co.uk/Lovejoys%20Mill/
Bury St Edmunds toimii monesti sarjan kaupunkitaustana, mutta siinähän liikutaan Suffolkin lisäksi myös muualla saarivaltakunnassa ja Venetsiassakin. Veijareiden touhut ja kauniit, kesäiset maisemat, kiinnostavat esineet, hoidetut puutarhat tekevät tästä mainiota viihdettä, josta on iloa sateisenakin kesänä. Matkustamista maisemiin voi tietysti suositella. Oma toiveeni on päästä yöpymään noihin maisemiin ja Lavenham on käymättä, sen kirkko on Englannin hienoimpia...

***

Lovejoy, the antique trade divvy, his DVD series is a feast of entertainment, English summer landscape and hilarious characters, not too thrilling for ticky-tickers of old ladies - tricky plots and quest for good deals keeps interest still after many decades...and you can learn something on the trade itself.

Sunnuntailounas

Sunnuntailounas on klassisessa muodossaan paahtopaistia, kastiketta, kasviksia ja Yorkshiren vanukkaita. Paahtopaistia käytettiin jo Napoleonin sotien aikaan kuvaamaan, että Englannilla menee mukavasti kanaalin toiseen puoleen verrattuna. Pilakuva on muistaakseni James Gillrayn. Perusmuodossaan sunnuntailounas ei silti ole monestikaan kovin kummoinen kulinaarinen elämys ja on ehkä leimannut englantilaisen keittiön ikävähköä mainetta tarpeettoman paljon. Silti ruoassa hyvin valmistettuna ei ole vikaa, sillä pärjää ja vanhan Colman's mainoksen mukaan It is nicer with mustard. Myös piparjuurikastike, joka on Suomessa oudon harvinaista lounaspöydissä, sopii erinomaisesti, horseradish, sitähän löytyy melkein joka paikasta Englannista.

James Herriotin kirjat kuvaavat Yorkshire puddingeja herkullisesti. Kun ensimmäisen kerran maistoin niitä, pettymys oli melkoinen. Paikka oli Midlands. Niitä varmaan täytyy syödä paikan päällä, kotikentällä. Kuvan annos tuotiin eteen West Burtonissa. Isäntä oli kovia kokeneen näköinen, pahantuulisesti hiljainen, mutta kun syötyäni kehuin annosta, hän suli hymyyn. "Eivät ne etelässä osaa tehdä näitä." Pohjoisessa oli muutenkin paljon paremmin, jos vieras unohti lompakkonsa, sekin löytyi palatessa. West Burton oli kaunis. Ruokalaji ei sinänsä ollut kovin kaunis, pudding on kuin puhallettava, ruma uima-allas, joka on täytetty lihasiivuilla, gravylla ja kasviksilla. Jamie Oliver kuuluu myös niihin, jotka ovat innokkaasti hehkuttaneet höttöisen ruokalisäkkeen mainetta.

Valmistustavassa on yksi erikoisuus, esikuumenettu rasva ennen taikinan lisäämistä. Pätevän oloinen ohje löytyi BBC:ltä. http://www.bbc.co.uk/food/recipes/yorkshire_pudding_69240

Ei sunnuntailounaassa mitään vikaa ole ajatuksen tasolla. Kirkonmenot ovat takana, jalkapallo-ottelu alkamassa. Ideaalitapauksessa sukupolvet kohtaavat, isoisä muistelee, ei enää juoksuhautoja, vaan 60-luvun hippifestivaalia ja kahakoita virkavallan kanssa. Nyt jo seestyneesti, mutta yhtäkaikki touhu tuntuu nuoremmasta polvesta rasittavalta.

***

Sunday lunch: roast beef, gravy, veggies, Yorkshire pudding, mustard, horseradish sauce, after Sunday Service, before football or cricket, granddad no longer remembering trenches but rather Glyndebourne or Glastonbury festivals, boring youngsters as well...

Heinäkuun mietteet

Blogin näkökulma on henkilökohtainen Englantisuhde. Olen huomannut, että kirjallisia päivityksiä tulisi vaikka kuinka paljon. Toisten kirjoista kirjoittaminen ei kuitenkaan aina ole kovin henkilökohtaista ja jää yleiselle tasolle helposti. Kukaan ei ole toistaiseksi sanonut, että blogini aihepiiri olisi tavattoman tylsä lähtökohtaisesti.

Heinäkuun sadekuuroissa olen kaivannut helteisiä Lontoon päiviä, maaseudun auringon paahtamia peltoja, kukkulanrinteiden aamusadetta, kevyttä, säätä joka kirkastuu puoleltapäivin. Hyde Parkin suuria, hankalasti tunnistettavia puulajeja, kaupungin hautovuutta, clotted cream jäätelöä, suljettuja kortteleita, joissa voi viivähtää virvoittavien juomien parissa, ihmisten kulkemista nähtävyyksien liepeillä, tuttuja valtareittejä, poikkeamia sivupoluille, asuinnoiksi kunnostetut mewsit, ravintolan toivoton etsintä...

BBC alkaa taas näyttää voimansa myös atlanttisessa suhteessa. Vanhempi ja nuorempi Trump ovat tiukassa syynissä. Englantilaisesta näkökulmasta, itsehillinnästä, peli voisi olla menetetty, mutta poltiikassa Usa esittää nyt jotain täysin erilaista aiempaan. Tämä on kiinnostavaa, mutta muistuttaa liikaa kujanjuoksua, että tästä voisi oikeasti nauttia. Britannia on menettänyt yllättävissä käänteissä omaa valtaansa,vaikka sillä olisi tilaisuus ottaa pisteitä perinteisten suurvaltojen epätasaisessa mittelössä.

***

July is mild by weather, but hot in politics. BBC has started to press Trump Senor and Junior. In normal circumstances there might be possibility for UK to get some points, but one cannot be sure of anything in current situation. In football terms, Trump should have more self- control and less abandon for attacks - one should always think about the defence line. In Finland, I miss hot summer days in London and in the English Countryside, those blessed days!

Herriotin maa - the Herriot Country

Maailman tunnetuin kirjailijaeläinlääkäri James Herriot eli Alf Wight toi Yorkshiren minun tietoisuuteeni. Yorkshire on paljon muutakin, mutta James Herriot's Yorkshire kirjassa esitelty kuvan kartta kattaa hyvin mielenkiintoisia kolkkia. Kirja on erinomainen johdatus seutuun tutustuvalle.

Wightin praktiikan keskus on Thirskissä ja sieltä hän lähti käynneilleen Daleseille, joita on erityisesti lännessä. Nidderdale, Coverdale, Wensleydale, Swaledale. Viimeksimainittu on kerman kermaa, jonka varrella maisemat ovat unohtumattomia välillä Richmond-Reeth-Muker. Maisemana kyse on syvästä jokilaaksosta, jota reunustavat vihreät tunturit, joiden kylkiä kuvioi kiviaitojen viivasto. Tie kulkee ylhäällä erityisesti Butter Tubs pass kohdalla, Jeremy Clarkson nimesi sen Englannin ainoaksi merkittäväksi tieosuudeksi haastavuudellaan, autourheilunäkökulmasta siis. Wensleydalen Askrigg on jylhä, urbaani pikkukylä, joka on ehdottomasti tauon ja samoilun arvoinen. Ensimmäinen versio tv-sarjasta filmattiin siellä. Samoin Castle Bolton ja West Burton. Leyburn on vähän isompi kaupunki ja oiva portti Dalesien luo. Mutta tämän läntisen osan kuningaskaupunki on kuitenkin Richmond, jonka tori, linna ja ympäristö ovat unohtumattomia. Se on vanha kaupunki, joka on kivirakentamisen oppitunti, epätasaisessa maastossa, joen töyräällä.

Thirsk on sinänsä vilkas kaupunki, joka on maatalouskaupan keskus, hyvä yöpymispaikka, josta on hyvät yhteydet eri puolille. Kun aikanani aloin harkita Herriot countryyn tutustumista, matka kaatui siihen, että Thirskin rautatieasema on kaukana keskustasta. Seutuun tutustuminen sujuu parhaiten autolla. Richmondissakaan ei ole ollut rautatietä vuosiin. Bussilla kyllä pääsee, mutta reittien ja aikataulujen selvittämisessä on oma vaivansa.

Thirskin eteläpuolella on kolme isoa kaupunkia, jotka tuovat Herriot countryyn oman urbaanin leimansa: historiallinen Ripon, kaunis kylpyläkaupunki Harrogate ja vanha viikinkikeskus York. Thirskistä itään menevällä tiellä on Sutton Bankista selvittyä Helmsley, joka on vilkas markkinakaupunki ja historiallinen nähtävyys. Sutton Bankin näköalat ovat omaa luokkaansa. Idänsuunnan tieverkostoa pääsee moniin mielenkiintoisiin paikkoihin, Castle Howardiin, Lawrence Sternen Coxwoldiin, Helmsleyn taakse Rievaulxin luostarinraunioille aina Lastinghamin kylään saakka. Merellisesti idässä on myös Whitbyn ja Scarboroughin kaupungit, jotka ovat käymisen arvoisia.

Herriotin maa on vaihteleva, yllätyksellinen kokonaisuus, jos siihen ei tykästy, ei varmaan pidä Englannista noin ylipäänsäkään!

***

The Herriot Country in Yorkshire is full of interesting sights. James Herriot or Alf Wight had his practise in Thirsk, and visited patients in the western dales. Of course there are interesting things in three southern cities or towns Ripon, Harrogate and York, in eastern part of Yorkshire highlights are James' Favorite, Sutton Bank, Helmsley town, Rievaulx Abbey ruins, Lastingham and coastal towns Whitby and Scarborough.