Kun perinteinen, viktoriaanisena aikana perustettu, arvostettu yksityinen tyttökoulu alkaa kärsiä väestönmuutoksesta ja elämäntapojen vaihtumisesta, eli oppilaskadosta, samalla kun vanhan, suojellun rakennuksen ylläpitokulut kasvavat ja henkilökunnan kulut nousevat - ratkaisu on laajentaa oppilaspohjaa kansainväliselle yleisölle, jota brittiläiset parhaat perinteet kiinnostavat ja jolla on rahaa maksaa laadukkaasta opetuksesta - ratkaisu on myydä kokonaisuus rakennuksineen kiinalaistaustaiselle yhtiölle symbolisella korvauksella.
On muodikasta kysyä, mikä voisi mennä vikaan. Tässä Malvernin St James-koulun tapauksessa vastauksia on useita. Oppilaita ei tule tarpeeksi suureen kokonaisuuteen, ylläpitokulut ja juoksevat kustannukset jatkavat kasvuaan ja päälle vielä maan hallitus tarvitsee yksityisten rahaa julkisen koululaitoksen rahoitusongelmiin: yksityiskoulujen lukukausimaksut otetaan arvonlisäveron (VAT) alaisiksi. Pian tulee ilmoitus, että opetus loppuu, opettajat irtisanotaan, rakennuksen kohtalon ylle laskeutuu hämäryys ja toiset koulut alkavat kilpailla hylätyistä oppilaista. Lehtien kommentit haukkuvat sijoittajat rahastuksesta ja hallituksen ymmärtämättömyydestä, koulun johtokunta saa myös osansa. Osa näkee, että hyvän sijainnin talosta tulee kiinteistösijoittajien temmellyskenttä ja valionuorison opinahjosta tulee luksus-vanhustentalo, joita kaupungissa on muutenkin jo paljon. Urheilukentille puskee kohta pientaloja tai siellä liikutaan rollattoreilla kukkatarhoja ihastelemassa. Talo nähdään myös uusimuotoisena maahanmuuttajakeskuksena sapekkaiden ja vihamielisten kommenttien säestämänä. Paikallinen konservatiivi-MP syyttää kaikesta valtapuoluetta, Labouria, jonka edustus paikallisissa elimissä on olematonta.
Paikallislehden, Malvern Gazetten, uutinen kertoo olennaiset ja kommenttipalsta luopuu pääuutisen elegisestä neutraaliudesta. Koulun oma tiedote on niin neutraali, kuin ammattitaitoinen tiedotus voi olla - toisen mantereen vakiintunutta jyrinää ja syyllisten nimeämistä ei siinä harrasteta, tosiasiat myös tunnustetaan.
https://www.malverngazette.co.uk/news/26045586.malvern-st-james-school-close-end-year/
Olen kulkenut tyttökoulun ohi useita kertoja - komea rakennus sijaitsee ihan rautatieaseman vieressä - kahden tunnin päästä Lontoosta. Ehkä etäisyys on nykypäivänä liikaa. Oxford on Lontooseen lähempänä ja Cotswolds edustaa myös enemmän mielikuvaa vauraasta maaseudusta rikkaille ihmisille, Malvern tuntuu hieman nukkavierulta, vanhanaikaiselta, vihreydessään jopa epäluotettavalta. Siitä on tullut takamaata, pikkupaikkakunta henkisesti kaukana nykysuuntauksista, tämän päivän globalismista: maailmankyläksi se on mittakaavaltaan väärä.
Olen katsonut isoja rakennuksia ja miettinyt, kenellä on varaa pitää ne yllä. Juuri eilen aloitin Joyce Carol Oatesin Bellefleur-sukuromaanin. Ensimmäiset sivut kuvaavat valtavan kallista amerikkalaisen kartanon rakennustyötä, joka jo muutaman kappaleen jälkeen alkaa rappeutua luonnonvoimien jyllätessä. Kirjailija kuvaa myös perheen sisäisiä voimia eri suuntiin - hajoamisprosessi voisi olla myös vanhan mantereen jälkiviktoriaanista pitkää, kaunista hehkua ja pakahduttavaa, hapristuvaa muistojen kuormaa. Mistä olinkaan kirjoittamassa? Ai niin, tyttökoulun lopusta: Barbara Cartlandin koulusta.
***
My Malvern will not be the same without Girl's College, St James School. The building will remain under different headline - from education into real estate development.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti