Hamlet on käännetty kielellemme peräti viidesti. Veijo Meri, itsekin hämäläisiä ja Shakespeare-kääntäjiä, muisteli Cajanderin käännösurakkaa. Paavon hauholainen kieli oli värikästä ja suurenmoisen karkeaa, lähes räävitöntä. Sitä ei ole kovin helppo lukea, olen huomannut, että Yrjö Jylhän käännökset ovat komeimpia: "Soi myrsky, poskes halkaise... niin että uppoo tornit viireinensä...." Cajanderin kääntämässä Macbethissä portinvartijan vuorosanat ovat hornamaisen äkäisiä, ehkä nykykieli siloittaa kulmia liikaa, tai tekee kielen tympäisevän tutuksi.
Näytelmissä perinne on laiskuutta, tiedetään ne vakiofraasit ja jätetään huomaamatta, kuinka hienosti haudankaivaja hassuttaa Hamletia sukkeluuksillaan. Nekin pohdinnat ovat ytimessä siinä kuin kovaonnisen prinssin jorinat. Myrskystä löytyy ihastuttavia suvantoja, joihin Sibeliuskin tarttui sävellyksinä, Beethovenin jalanjäljissä. Arielin laulu Where bee sucks on yksi niistä, hämärä ja hauska rallatus. Ohessa sama teksti Arnen säveltämänä ja hienon laulajattaren esittämänä.
https://m.youtube.com/watch?v=Vs8P9gbSNhE
Julius Caesarissa Cassius ohjaa Brutusta ikimuistoisesti:
CASSIUS
***
Shakespeare - he has been actively translated into Finnish - Hamlet even five times. Oldest translations can contain quite tricky passages and words to the modern reader. Old skool Paavo Cajander made his translations sometimes angrier and more coarse than the original text, but he kept the humorous side there. For old brains, it is good to read some Shakespeare beyond the most typical quotations, and to forget all that laziness. For example, how interesting is this gravedigger fella from Hamlet, with his earthbound humor, or poetical charm from Ariel's song, captivated by Sibelius himself. Personally, I have been too lazy to read all the plays. There are treasures buried behind the obvious, I really should try harder to find them.
Näytelmissä perinne on laiskuutta, tiedetään ne vakiofraasit ja jätetään huomaamatta, kuinka hienosti haudankaivaja hassuttaa Hamletia sukkeluuksillaan. Nekin pohdinnat ovat ytimessä siinä kuin kovaonnisen prinssin jorinat. Myrskystä löytyy ihastuttavia suvantoja, joihin Sibeliuskin tarttui sävellyksinä, Beethovenin jalanjäljissä. Arielin laulu Where bee sucks on yksi niistä, hämärä ja hauska rallatus. Ohessa sama teksti Arnen säveltämänä ja hienon laulajattaren esittämänä.
https://m.youtube.com/watch?v=Vs8P9gbSNhE
Julius Caesarissa Cassius ohjaa Brutusta ikimuistoisesti:
CASSIUS
Why, man, he doth bestride the narrow worldIhmisillä on siis taipumus jäädä suurten miesten varjoon, mutta Cassiuksen mukaan paistaa päivä risukasaankin: toivoa on, kohtaloon alistumisen sijaan voidaan myös toimia. Cajander on kääntänyt "dishonourable graves" verrattomalla ilmaisulla "inha hauta". Johonkin rajaan asti käännöksien vertailu ja knoppailu on kiinnostavaa, mutta Cajanderin vanha käännös on aivoille hyvää jumppaa siinä missä sudokut, ristisanat tai erilaiset autovarkauspelit. Ja siinä sivussa voi oppia jotain iätöntä kielen ja ihmismielen ominaisuuksista.
Like a Colossus, and we petty men
Walk under his huge legs and peep about
To find ourselves dishonourable graves.
Men at some time are masters of their fates:
The fault, dear Brutus, is not in our stars,
But in ourselves, that we are underlings.
***
Shakespeare - he has been actively translated into Finnish - Hamlet even five times. Oldest translations can contain quite tricky passages and words to the modern reader. Old skool Paavo Cajander made his translations sometimes angrier and more coarse than the original text, but he kept the humorous side there. For old brains, it is good to read some Shakespeare beyond the most typical quotations, and to forget all that laziness. For example, how interesting is this gravedigger fella from Hamlet, with his earthbound humor, or poetical charm from Ariel's song, captivated by Sibelius himself. Personally, I have been too lazy to read all the plays. There are treasures buried behind the obvious, I really should try harder to find them.
