Victoria Beckhamin puolustuspuhe

Vanha markinnoinnin proffani kertoi nuoruuden elämyksestään Berliinissa KaDeWen tavaratalossa, sen yliskamarit olivat kuin taivas nuorelle miehelle. Tämän olen muistanut Harrodsin käynneilläni talon ylimmässä kerroksessa, jossa on parfyymien kerman esittelytilat. Jos Guerlain ja Chanel tarjoavat ekslusiiviset erikoiseränsä kuolevaisten puoleen kerubimaisten edeskäypien ohjaamana, tilanne tuntuu ylimaalliselta. Borges muistaakseni totesi, että parempaa tuonpuoleista on kuvattu niukasti, mutta tuossa tilassa Sycomoria tai Misiaa tuoksutellen voi tavoittaa yliaistista konkretiaa paratiisillisista oloista. Tilasta poistuu alempiin kerroksiin vastahakoisesti, ekstravagantti egyptiläinen portaikkokaan ei paljon lohduta.

Vanha sydämeni hypähti ilosta, kun kuulin muutama päivä sitten hyviä uutisia. Harrodsin pohjakerroksen Dodi ja Di muistomerkki on siirretty muualle suvun tiloihin. Muistomerkki oli esteettisessä katsannossa kauhistuttava: siinä tunteellisuus, huono maku ja salaliittoteoriat löivät kättä. Veistotaide on vaikea laji - tuotoksen on kai tarkoitus herättää myötätuntoa, mutta itse olin lähinnä typertynyt tekeleen ääressä.

Katseeni kääntyi toiseen pariskuntaan, jotka vaatimattomista lähtökohdista ovat saavuttaneet paljon, tarkoitan tietysti Beckhameita. Mies harjoitteli nuorena yksinään vapaapotkut hyvin ja on pitänyt kunnostaan huolta. Se on kantanut elämässä pitkälle. Hän on jakanut rouvansa kanssa Beckinghamin palatsin ja heidän jälkikasvunsa vaikuttavat olevan suhteellisen tavallisia nuorukaisia. Victoria Beckham on ollut myös päättäväinen ja vakavamielinen ihminen. Laulamispanos ei ehkä ole ollut kuitenkaan hänen merkittävin avunsa, mutta sen tuomaa pesämunaa hän on onnistunut jalostamaan eteenpäin. Häntä on moitittu epäterveellisen laihuuden ihannoinnista, mutta täytyy ihailla hänen itsekuriaan. Kate Mossiin verrattuna hän on lähes virkamiesmäisen säntillinen ja kestänyt ilkeät puheet tyynesti. Katie on tietysti sui generis ja vertailu on kohtuutonta, mutta kyllä Victorian pitkäjänteinen työ laulun, muodin ja kosmetiikan alalla on ihailtavaa ja ansaitsee arvostusta. Luulen, että hän on myös julkista sullen, posh - kuvaansa mukavampi ihminen. Ahkera ja itsensä hallitseva henkilö ansaitsee aina vilpitöntä ihailua - tässä suhteessa Victoria on esimerkillinen ja oiva esikuva maansa naisille.

***

After visited the uppermost floor in Harrods, its chemical heaven, I descended into darkness in lower floors. I felt relieved they have taken the Memorial Statue off there, in my opinion it has been a tragic affair indeed: the unlucky handshake of open sentimentality, ghastly bad taste and the conspiracy theory. How much better to talk about the Beckhams! I think Victoria Beckham must be much nicer person her public image has been: after all, she has made her career after Spice Girls going, with the resolute attitude, new ideas, self-denial and hard work. For my opinion, she is quite an admirable English woman. And think how much bad talk she has suffered during her life, not showing any extreme reactions - her self- control is exemplary and in line with the great British traditions.

Tewkesburyn kaupungista

Kävin vuosia lähellä Tewkesburya. Tiesin, että kaupunki oli siellä, sinne ei kovin helposti tuntunut pääsevän. Kun sitten lopulta autoilun kautta pääsin perille, sinne tuli palattua uudelleenkin. Kaupunki kuuluu Alec Clifton-Taylorin klassiseen 18 Englannin kaupungin listaan. Sen kivirakentaminen onkin kiinnostavaa ja kaupungin pääreittien varrella on monta vanhaa taloa. Nyt parturinikin tuntui olevan hyvin perillä Englannin rakentamismääräyksistä. Parturin mukaan juuri Tewkesburyssa on paljon suojelukohteita. Höristin varmaankin korviani tässä kohtaa.

Kaupungin pääreitit muodostavat y-kirjaimen joen partaille. Asemakaavassa on huomioitu alueen tulva-alttius jo keskiajalla. Siitä huolimatta vuoden 2007 kesätulva oli katastrofaalinen, 48000 ihmistä oli ilman sähköjä kaksi päivää ja kuivattavaa jäi paljon. Nyt kaduilla ei ollut merkkiä kosteudesta. Höyryä kuitenkin riitti aamusta alkaen The Royal Hop Polen ("Kuninkaallinen Humalasalko") ravintelin puolella. Tulimme sinne sunnuntaiaamuna varhain ja joimme teekupposet takkatulen ääressä. Takka oli valtava. Perheitä asettautui pöytiin jonkinlaiseen sukukokoukseen. Meidän piti lähteä kaupungista puolenpäivän jälkeen, mutta lounaslista vaikutti liian hyvältä. Päätimme tulla lounaalle, joka osoittautui erinomaiseksi, pitkään haudutettua lammasta punaviinimarja-rosmariini kastikkeessa. Paikka oli nyt ääriään myöten täynnä, perhekokous oli laajentunut entisestään, paikka oli täynnä höyryä, hiilidioksidia ja real alen huuruja. Royal Hop Pole on perinteikäs paikka, se on mainittu jo Dickensin Pickwickin papereissa. Rakennus on loputtoman syvältä tuntuva ja päässä on viihtyisä kesäravintola, jossa saattoi joulukuussa ihastella miniatyyriviikunoita. Oli niin lämmin, että olisi voinut syödä myös ulkona. Päätimme samantien jäädä kaupunkiin iltaan saakka.

Kiviset arkkitehtuurihelmet ovat nauhoina pitkin katuja, niihin on sijoitettu erilaisia kauppoja ja asuntoja, yleisilme oli kirjava, mutta kuitenkin mukavan harmoninen. Nurkat on pidetty kunnossa. Otin kuvan tiilirakennuksesta High Streetin varrelta. Venetsialaiset ikkunat sopivat hyvin kadun varrelle, joka on pahimman tulvan aikaan tuonut mieleen kanavakaupungin. Itse kauhistelin krääsäliikkeiden määrää. Jurputin mielessäni, että esimerkiksi kunnollista englantilaista posliinia ei tahdo saada mistään, mutta epämääräistä "sisustustarpeistoa" kaupittelevien liikkeiden määrää ei ole rajoitettu. High Street näyttää hyvinvoivalta, silti kauppakeskukset lähellä ja kaukana ovat syöneet sen elinvoimaa. Kotona huomasin, että Alecin leppymätön silmä oli poiminut teokseen "Six English Towns" saman rakennuksen. Söör Alec antaa tunnustusta venetsialaisikkunoille, mutta reunaikkunoiden tyyli tökkii pahasti. Ne moljottavat tylsinä, alkuperäinen ruudukko kieltämättä piristäisi, varsinkin nyt kun asia otettiin puheeksi.

Nähtävää ja koluttavaa on paljon, museoita, tammirunkoisia rakennuksia, uusia katunäkymiä, palasimme taas kolmannen kerran Royal Hop Poleen, nyt kello viiden teelle. Paikka oli yhä täynnä, mutta myös maalaisisännät olivat nyt ehtineet paikalle. Juurevina he istuvat tuoppinsa ääressä, epäilemättä sukupolvien perinteen mukaisesti. Abbey oli vain suurentunut iltahämärissä ja valvoi rauhallisena tiiviin joulunviettoon valmistautuvan yhteisönsä elämää.

***

Tewkesbury is such a fine town. Alec Clifton-Taylor liked it, too, but his hawkeye picked some problems with otherwise fine building on High Street. The venetian windows are fine, but the side windows are not originals, these are just empty holes without character. Please alter them! Even my barber knows Tewkesbury's several Grade 1 & 2 buildings.

We visited the Royal Hop Pole thrice in our visit: for morning tea, for sunday lunch and five o'clock tea. The fireplace room is specially charming, and it is always crowded like in the days of Pickwick's. We will be back.