Photo by Crumb.
Olen perusluonteeltani säästäväinen ihminen eli pihi. Vaikeasti ennakoitavien ratkaisujen vuoksi, joissa elämä vei minua kuin Saksa Suomea 1941, koskessa kolisten minimoin tappiot. Käsissäni oli ylimääräisiä sitruunoita ja täysi, iso leipäpaketti Lidlin epäterveellistä valkoista paahtoleipää. Päätin, että kokeillaanpa leipävanukasta. Tarjolla oli lampaanpaistia ja sen perään englantilaiseen tyyliin puddingia.Pudding on monimerkityksinen sana. Yläluokkaisessa merkityksessä se on ollut jälkiruoan synonyymi ja muistan hieman ihmetelleeni, kun kuulin sanan ensimmäisen kerran hienommassa ravintolassa, jälkiruokayhteydessä, seurueemme isännän suusta. Työväenluokka on käyttänyt sekaisin pudding, sweet ja dessert sanoja. Joku ranskalainen oli väittänyt puddingia alunperin ranskalaiseksi, jolloin sukeutui todistelu, että vanukkaita on syöty saarivaltakunnassa jo ennen Vilhem Valloittajan aikaa. Pudding ei välttämättä ole makea, vaan se voi myös sisältää lihaa. Se voi myös olla piiras. Yhteistä vanukkaille on, että niiden tavoitteena on täyttää vattaa niin, ettei ihan heti ole nälkä. Itse raaka-aineet voivat olla vaatimattomia ja myös piheys tai pula-ajan välttämättömyydestä hyveen tekeminen voi olla suosion taustalla.
Etsin netistä reseptejä ja huomasin, että Valion perusresepti vaikutti hyvältä rungolta. Lähdin kauppaan ostamaan rusinoita ja korintteja. Koska korintit olivat loppu (kassa ei edes tuntenut niitä), päätin ostaa korvikkeeksi hillottuja kuivattuja, glaseerattuja hedelmiä pienen paketin. Täysmaitoa, kermaa ja laadukasta vaniljajäätelöä mukanani palasin kotiin. Koska puddingini oli oleva kuuma ruoka, ajattelin että jäätelö toimii paremmin kermavaahdon sijasta. Pilkoin rusinat ja hedelmäkuutiot pienemmiksi isolla keittiöveitselläni. Sekoitin niiden joukkoon niin paljon fariinisokeria, että minua hirvitti. Sitten lisäsin vielä vähän ja raastoin sekaan sitruunankuoren. Lisäsin mausteeksi hieman suolaa, muskottipähkinää ja kanelia. Taisin laittaa vähän pippuriakin. Olisin lisännyt inkivääriä, mutta sitä en löytänyt. En ollut siitä huolissani, koska tapani on käyttää maukkainta, muscovado-tyypin fariinisokeria, jossa on makua niin, että mausteet helposti peittyvät. Valion ohjeen viskinkin jätin pois.
Lidlin leivän otin käsittelyyn kahdessa osassa. Leikkasin leipäveitsellä sivut pois. Valkoiset neliöt käsittelin molemmilta puolin pehmeällä ja runsaalla voilla ja kasasin ne kahdeksi torniksi. Tornit vetäisin lopuksi kahden diagonaalin kautta neljäksi pikku sandwichiksi. Paistoastian olin käsitellyt runsaalla voilla ja siihen asettelin ensimmäisen erän pieniä leipäkolmioita. Niiden väliin ja myös voilla yhteenliitettyjen saumojen väliin aloin huolettomasti levitellä sokeri-hedelmä-rusina-mausteseosta. Sama käsittely tuli toiselle leipäkerrokselle. Laitoin vielä päälle reilusti sokeriseosta ja lisää voita näkyviin leipäpaikkoihin, taatakseni karamellisoitumisen. Sitten tein custardin, vatkasin munat, lisäsin vaniljasokeria, maitoa ja kermaa. Kaadoin seoksen leipien päälle. Tein sitä vielä lisää, niin että sain haluamani korkeuden nesteelle. Päällimmäiset leivät jäivät ns. kuivemmalle osalle. En välittänyt siitä, vaan työnsin koko homman noin 175 asteiseen uuniin, se oli siellä reilut 45 minuuttia, kun näytti siltä, ettei se liikaa ruskistu. Minusta tällaisissa on parempi että haudutellaan ja väriä saa tulla. Jos tuntuu siltä, laki ei kiellä folion käyttöä, jos värin muodostuminen tai kuivuminen on liiallista.
Lopputulos oli erinomainen, vieraat olivat tyytyväisiä - lopputulos on meikäläisittäin köyhiä ritareita muistuttava. Varioida voi käytännössä varmaan loputtomasti, itse kunkin mielihalun jälkeen. Tämähän on lohturuokien aatelia - ja saarivaltakunnassa tässä on vielä ylinmääräistä nostalgiaa.
Lähteenä käytin Time Life Booksin teosta The Cooking of the British Isles. Kirja on vuodelta 1970: se taustoittaa ruokia historiallisesti, eikä pidä aiheesta lukevaa lähtökohtaisesti uusavuttomana, reseptit ovat mukavan viitteellisiä. Heidän versionsa on lopussa kuvana. Inhoamani kokki, Gordon Ramsay saa tässä tubetuksessa kerrankin ansionsa mukaan - by Bread Pudding! Lopputulos on tässä.
***
Bread Pudding - how to make it? In England, everybody (except Gordon Ramsay) knows how to make it, or at least Granny knows best. But here I inform the Finnish General Public of this Great English Invention - blessed be the inventor of this tasty, well-filling part of the English Menu.
Time Life Books, The Cooking of the British Isles, 1970.
