654 - Death of King Penda

Church, Pinvin

Historiankirjoituksessa mielestäni pimeät vuosisadat Rooman vallan jälkeen gotiikan nousuun saakka  ovat kiinnostavia: tietoa ei ole paljon, mutta sekavuutta senkin edestä. Hämäryys kiehtoo mielikuvitusta: aika on ollut erilaista, pelottavaa, usein raakaa, kuitenkin ehkä sivistyneempää kuin voisi luulla.

Matkallani sain vaimoni suostuteltua omituiselle paikalle Pinvin. Paikka oli niin mitätön, että ajoimme sen ohi ensin. Palasimme takaisin, kyltin mukaan olimme perillä. Tiesin, että paikalla oli kirkko, jonka löysimme päätien suuntaiselta tieltä, Church Lanelta. Pieni kirkko oli kiinni, mutta se oli hyvä nähdä. Vaimoni ihmetteli, mitä teimme täällä. Kerroin tarinan.

On hyvä nähdä, mikä loppu on tämän maailman hallitsijoilla. Olimme tulleet paikkaan, joka oli pakanakuninkaan, Englannin viimeisen, valtakunnan keskus. Pinvin tai Pinfin tarkoittaa Penda’s Fen tai Fin - Pendan letto eli suotyyppi tai Pendan loppu. Jälkimmäinen on oma tulkintani ja varmasti väärä. Penda oli kuningas, joka taisteli näillä sijoilla vallan itselleen ja teki valloituksia pohjoiseen, Northhumberlandiin, Walesin tai oikeammin Powysin väen tuella. Hän löi muutaman paikallisen pikkukuninkaan ja suurensi valtakuntaansa. Hän tuli vihollisensa surmaamaksi vuonna 654 tai oikeammin 655, marraskuussa, taistelussa lähellä nykyistä Leedsiä, kaukana Pinvinistä.

Venerable Bede, varhainen kirkkohistoriankirjoittaja, esittää Pendan julmana pakanana. Penda oli kuitenkin suvaitsevainen, salli kristinuskon harjoittamisen, hänen poikansa, Peada, otti kasteen ja seurasi isäänsä kuninkaana. Kristinuskon suvaitseminen saattoi olla myös reaalipolitiikkaa sekavissa ja epävarmoissa oloissa. Peada oli mennyt naimisiin isänsä myöhemmän vihollisen tytön kanssa. Välit huononivat ja isät ajautuivat sotaan keskenään, Pendalle tuhoisasti. Hyvin ei käynyt pojankaan, vaimo luovutti hänet kuninkaanmurhaajien käsiin jo pian valtaannousun jälkeen.

Ajat olivat brutaalit, soturikuninkaat halusivat vahvistaa valtakunnan ituja, tuhosivat vastustajia säälimättä ja kaatuivat itse ase kädessä, elleivät tulleet yllätetyiksi. He olisivat halveksuneet nykyisten monarkkien löysäilevää elämää ja omituisia pyrkimyksiä, joilla on valtakunnan edun kanssa vähän tekemistä.

Pinvinissä oli rauhallista, kristinusko oli voittanut, mutta kirkko oli kiinni. Katselin rakennusta hetken ja lähdimme autolle.

Jos haluaa tavata Pendan, kuninkaan, tapoja on kaksi. Voi käydä Worcesterin katedraalissa katsomassa Pendan kuolemalle omistettua lasimaalausta. Hän on Bedeläisittäin julmannäköinen vanha mies. Toinen tapa on katsoa Alan Clarken Penda’s Fen. Se on vuonna 1974 valmistunut kokeellinen filmi, joka kuvaa paikallishistorian ulottuvuuksia, uskontoa ja päähenkilön, kipuilevan teini-ikäisen pojan, kasvukertomusta. Youtubesta löytyvä filmi on yhtä omituinen kuin se kuulostaakin. Monet asiat olivat tuolloin outoja, teokseen on tarttunut 1970-luvun erikoista tunnelmaa ja se salaperäisellä tavalla heijastelee myös pimeiden vuosisatojen salaisuuksia ja ikiaikojen yöhön unohtuneita asioita, joista kerromme taruina, olettamuksien pohjalta, jos niidenkään.

***

Pinvin - the heart of King Penda’s Kingdom. It is nowadays a tiny place, not a trace of the last pagan king is seen, only a closed church - we visited the site and I remembered Alan Clarke’s strange film Penda’s Fen. I told the story of Penda to my wife. He made his kingdom stronger, lost in battle near later Leeds and let his Christian son Peada have the crown. Peada married the daughter of his father’s enemy - she later betrayed him and caused his husband’s death. Dark times were not for the weak-hearted, they were brutal times, but those royals did not lack vision and they felt some responsibility to serve their country and they could be surprisingly tolerant at their best. The best way to meet King Penda is to see the film - it is on you tube.

1000 parasta kirkkoa - Simon Jenkins

Simon Jenkins, toimittaja, on listannut 1000 Englannin parasta kirkkoa. Hän on valinnut kriteereiksi, että kirkkojen tulee olla aktiivikäytössä siinä tarkoituksessa, mihin ne on tehty ja kiinnostavia arkkitehtuurinsa, historiansa tai esineistönsä vuoksi. Joku voi pitää määrää valtavana, mutta käytännössä monta kiinnostavaa kirkkoa on jäänyt teoksesta pois - tämä tietysti aiheuttaa katkeruutta. Ne kirkot, jotka ovat päässeet listalle, tietysti mielellään esittelevät teoksen mainintoja - sitä varmemmin, mitä enemmän tähtiä Jenkinsin viisitähtisellä asteikolla on rakennukselle ropissut.

Jenkinsillä on arvostelijansa, yksi perusteellisimpia on taidehistorioitsija James Alexander Cameron. Tietysti Jenkins voidaan leimata harrastelijaksi, mutta tosiasia on, että näin kattavaa teosta ei voida rakentaa täysin objektiivisesti ja virheettömästi, olisi hulluutta olettaa sellaista. Cameronin blogikirjoitus aiheesta on kuitenkin kiinnostava ja löytyy täältä.

Itse pidän teoksen selkeästä luokittelusta - kirkkojen kärki erottuu suhteellisen kiistattomasti. Asiaa on auttanut, että Jenkinsin ei ole tarvinnut rakentaa tyhjän päälle, vaan pohjalla on legendaaristen oppaiden Betjemanin (Collins guide), Clifton-Taylorin ja Pevsnerin arvotusluokittelu kirkoista. Alueittain järjestetty opas toimii hyvin, kun pitää nopeasti saada tietoa lähiseudun huippukohteista. Silti on syytä luottaa omiin silmiin ja arvostelukykyyn ja pistäytyä myös luokittelemattomassa kohteessa, jos sellainen sattuu sopivasti tielle. Worcesterissa ei Jenkinsin mukaan ole katedraalin lisäksi kiinnostavia kohteita, mutta Clifton-Taylorin mukaan on - St Swithun. Myöskään Malverninin suurenmoinen Little Priory ei ole mukana - vaikka se on aktiivikäytössä, sen keskiaikaiset lattialaatat ovat ainutlaatuiset ja John Leland on aloittanut runoilijauransa siellä. Great Malvern Priory on tietysti neljän tähden paikka - ehkä Jenkins ei uskonut, että yhdellä paikkakunnalla voisi olla rikkauksia enemmänkin.

Itse olen tyytynyt pongailemaan huippukirkkoja oppaan avulla, jo kaikissa yksittäisen kreivikunnan listauksissa vieraileminen vaatisi sekin melkoista monomaanisuutta. Paikan päällä arkkitehtoniset ansiot tulevat nopeasti selväksi: sympatiapisteitä tulee paikallisesta tunnelmasta, onko rakennus aktiivikäytössä, toiminnan merkeistä lastennurkkauksineen ja hiljaisista, menneitä muistelevista kävijöistä, jotka voivat jakaa arvokasta tietoa tutusta rakennuksestaan vierailijalle - heillä on rakennuksesta usein vuosikymmenien käyttäjäkokemus.

Pershoressa edesmenneen suntion vaimo kertoi mielenkiintoisia yksityskohtia, paperimassasta tehdystä Kristusveistoksesta nykyaikaisiin tukikaariin, jotka pitävät vanhaa rakennetta pystyssä. Tällaisissa kohtaamisissa on paikallisväriä ja -tunnetta, joka parhaimmillaan on koskettavaa ja menee kiireisen turistin opaskirjojen vinkkien yli. Sellaiset tapaamiset ovat niitä, joiden vuoksi Jenkins on nähnyt vaivaa opasta kirjoittaessaan - että kirkkojen traditio olisi elävä.

***

I very much appreciate Simon Jenkins’s effort with his excellent 1000 churches reference guidebook. He can be criticised, like James Alexander Cameron does. However, I find Jenkins’ one to five stars classification very helpful - it is easy to spot the best targets with his help. It is a giant work, build on the shoulders of Betjeman, Clifton-Taylor and Pevsner - the top end choices are expertly made. It is moving to visit real places - meeting not only architecture, but also local feeling of congregation and local people - often telling their stories of dear building and contrasting their decades of user experience with a busy, hurrying turist visiting a very own church of a community.

2020 - Happy New Year!

Hyvää alkanutta vuotta lukijoille!

Pariviikkoisen Englanti-matkan jälkeen kirjoituselimistö on ollut selkeässä jälkituotantovaiheessa. Mielessä on useampia teemoja, jotka vaativat kypsyttelyä. Vaikutelmia on paljon - eräs liittyy kokemukseen valoisuudesta: jouluna Englannissa valoisa aika oli Suomea pidempi, mutta vastaavasti illat olivat Suomea pimeämpiä - katuvalojen määrä on pienempi, tiet vastaavasti kapeampia ja pyöräteitä vähän.

Blogiani aloin kirjoittaa halusta ymmärtää Englantia enemmän. Näiden 300 jutun pohjalta tietoni ovat  lisääntyneet, mutta ymmärrys ei ole sanottavasti lisääntynyt - tai siltä se tuntuu. Jonkin siinä maassa vetää nytkin puoleensa - uuden reissun suunnittelu on pöydällä, veikkaan, ettei siihen mene kahta vuotta, kuten viimeksi.

***

Happy New Year 2020 to you - dear reader. I have been digesting my impressions after fortnight in England. One impression: in Christmastime, more daylight in England, compared to Finland - but evenings are brighter in Finland - we have good city lightning and streets are broader.

I started my blog trying to better understand England and my relation to it: the quest will continue, stay tuned!