Paul is Paul

Sain viikolla tiedon pitkäaikaisen työkaverini Paul Rowsellin äkillisestä kuolemasta. Levelling Up osaston demokratia-yksikön päällikkö Paul teki pitkän uran Euroopan neuvostossa, jossa hän intohimoisesti ajoi kunnallishallinnon kehittämistä, hyvän hallinnon periaatteita ja demokratian laajentamista. 

Paul oli John Bullin ruumiillistuma, hänellä oli härän sitkeys ja vahvuus viedä asioita eteenpäin, ylpeys saavutuksista, lojaalius hallitukselle myös silloin kun se oli erityisen hankalaa. 

Paul rakasti Strasbourgia, sen opettavaista historiaa ja rauhallista ilmapiiriä. Usein istuimme illallisella Alsace à Table ravintolassa. Juttelimme hallinnosta, kunnista ja yhteisistä tutuista, hallinnon persoonallisuuksista ja historian kummallisuuksista.

Kun virkamies kuolee saappaat jalassa, kesken viran, kuten Paul, se pysäyttää. Mitä jäi antamatta? Tuntuu surulliselta menettää valtava määrä kokemusta, mutta se perintö myös inspiroi. Kun iso puu kaatuu, tulee myös paljon valoa ja uutta kasvua. Olisin suonut Paulille myös rauhallisemman loppuvirkauran, jäähdyttelyn ja entisestään syventämisen osaamisessa, hän olisi ansainnut rauhalliset eläkevuodet kunnallis- ja keskushallinnon tapahtumia aktiivisesti seuraten. Nyt hän painoi täysillä loppuun saakka. Viimeiset viestimme vaihdoimme pari viikkoa sitten ja suunnittelimme online-kokousta piakkoin.

Hallintovirkamiestä pidetään monesti kuivana, mutta Paulissa oli roppakaupalla huumoria, ilkikurisuutta, silmät tuikkivat usein herooisista hallinnon uudistuksista puhuttaessa - myös katastrofit ovat usein hyviä oppitunteja. Muistan Paulista hänen uteliaisuutensa muiden maiden hallintoa kohtaan ja ylpeyden oman maansa järjestelmästä sen loputtomine poikkeuksineen ja historiallisine erikoisuuksineen.

Isolla sydämellä töitä tehnyt virkamies ei unohdu. Paul is Paul. Kiitos Paul perinnöstäsi, lepää rauhassa. Me muut jatkamme nyt taistelua demokratian ja Ukrainan puolesta. Ja minä lupaan yhä rakastaa sinun maatasi kaikkine kummallisuuksineen.

Hope End Ward or God Save the King?

Kunnalliseen parkkiautomaattiin viime viikolla yritin huonolla menestyksellä syöttää Elisabeth II kruunupäällä varustettuja punnan kolikkoja. Rietas kone hylkäsi ne yksi toisensa jälkeen ja sylki pihalle. Olin suuttua, kunnes tajusin, että kolikkoni olivat vanhentuneita - masiinat oli viritetty nirsoiksi kolikkouudistuksen jälkeen ja kolikoissa näkyvä monarkki oli kuollut. 

Sain lopulta käypää rahaa - eikä valtuusto ei muistanut minua isommalla maksulla, parkkisakolla. Hallitsijan kuva dominoi noinkin arkipäiväistä askaretta, kunnan toiminta menee kruunun loiston rinnalla matalalle tasolle - on ymmärrettävää, ettei roskienkeräyksen, tienpidon ja -valvonnan järjestäminen olekaan niin hohdokasta. Niihin tarvitaan rahaa, sen kerjääminen Lontoosta ei ylevöitä paikallista päättäjää, vaikka hän kuinka vakuuttelisi, että paikallistason työ on merkityksellistä ja tärkeää. Kuninkaallisten tallien vartiointi karhunnahkalakeissa on verrattomasti koreampaa touhua.

Tosiasiaksi jää, että parin päivän päästä lähestyvät kruunajaiset ovat pahasti himmentäneet huomenna 4.toukokuuta 2023 järjestettävät kuntavaalit. Nämä epämääräisesti järjestettävät - osassa paikallishallintoa valitaan kolmannes valtuustosta, osassa kaikki, osassa useammasta tasosta, Skotlannissa ja Walesissa ei nyt ollenkaan - vaalit eivät koskaan ole olleet kovin suosittuja äänestäjien keskuudessa. Järjestelmä on kummallinen - sekä paikallisille, että meille paikan päällä käyneille. Hope End Ward, jossa konservatiiviehdokas Keith Pieri kampanjoi vakuuttavasti, on siitä hyvä esimerkki. Pieri kilpailee tietenkin Vihreää ja Liberaalidemokraattista ehdokasta vastaan.

 https://www.herefordshire.gov.uk/downloads/file/25200/hope-end-ward

Mutta missä ovat Työväenpuolueen ehdokkaat? Ilmeisesti alue ei ole mitenkään punaista aluetta. Paikka on nyt konservatiivien läänittämä, Vihreä ehdokas vaikuttaa hyvältä, mutta facebookin puoluesivujen pohjalta varsinaista hurmosta ei ole luvassa - kun peukutan paria postausta, minusta tulee nopeasti sivun paras fani. 

Ihmiset eivät puhuneet vaaleista, he puhuivat kruunajaisista, niiden seuraamista valmisteltiin innolla pubeissa ja kirkoissa, lentokentällä ostimme kruunajaiskarhun, jolla oli viitta ja kruunu, kannoin kyllä kotiin myös kaksi Keith Pierin esitettä. Tuntemamme rouva murehti vielä kuningatarta. Ei se ole ihme - kuvitellaan, että Kekkonen olisi alkanut hallita vuonna 1952 ja olisi heittänyt lusikan nurkkaan vasta viime vuonna - maassamme olisi vielä suruaika ja varovaisia elämänkertaluonnoksia iteroitaisiin hartaudella. Miettisimme varmasti paljon kansakuntamme tulevaisuuden haurautta. Charlesin pitkään odotettu valtaannousu tuonee ryhtiä ja rutiinia siirtymäajan jälkeen - ehkä unohdamme kapinallisen pojan ja tuittupää rouvansakin pian. 

Kruunajaisten valintapäivä on silti isku vasten paikallishallinnon kasvoja. Englanti toteutuu paikallistasolla: pubeissa, pienissä kirkoissa, kyläteillä, luumulla ja inkiväärillä maustetuissa porsaanlihamakkaroissa. Kyllä Charlesin olisi se pitänyt tietää. Edes viikko siihen väliin olisi tehnyt sopivan pesäeron, kansa olisi voinut kruunajaisten kulkua turhaan jännittämättä vielä rauhassa perehtyä ehdokkaisiin, uudet valtuutetut olisivat voineet hieman huokaista kampanjoiden jälkeen - kunnes taas olisi kansakunta kokoontunut yhteisten asioiden äärelle.

Vaalit sinänsä ovat vain suuntaa-antavat koko maan vaaleja 2024 ajatellen. Isot puolueet odottavat menestystä, liberaalidemokraatit ja vihreät etenemistä. Sunak saa paljon paikkoja, mutta voi menettää niitä siinä määrin, että se luo painetta tulevaan. Starmerille paikkojen lisäys on myös tärkeää uskottavuuden kannalta. Kumpikin puolue on edellisissä vaaleissa ollut alisuorittaja, joka selittää kummallisen laimeaa tilannetta. 

Vaaleissa on yksi uutuus, joka vähentää taas kerran perienglantilaista eksotiikkaa. Kun henkilöllisyys aiemmin on todisteltu suomalaisittain kummallisen tuntuisesti kaasulaskulla, nyt on otettu käyttöön henkilökorttitunnistautuminen, joka on briteille elämys ja voi tarvittaessa olla myös sen laatuinen perinteistä poikkeaminen, että sillä voidaan selittää matalia äänestysprosentteja - niitä tuskin sopii laittaa tuoreen kuninkaan syyksi. Torstaina äänestetään, perjantaina saadaan tulokset ja lauantaina uusi monarkki. God Save the King - and Whitehall Save Hope End Ward!

***

I wonder if there is a country where local elections shadow a coronation of a king - but England it isn’t!

Vihreä kuningas ja vaalijärjestelmä?

Greene King - Viheriä Kuningas - on suurpanimo - kaikki sen kotipaikassa Bury St Edmundsissa käyneet muistavat sieltä isot tuotantorakennukset. Englannin kuningashuoneessa näyttää siltä, että pitkäaikainen kuningaskandidaatti, Walesin Prinssi Charles, on pitkällisen sisäänajon jälkeen päätymässä valtaistuimelle. Lehdistö on jonkin verran viime aikoina pohtinut monarkin asemaa - hänellä ei ole periaatteessa poliittista valtaa. Niinhän varmasti kadunmieskin, tuo Claphamin bussin proverbiaalinen matkustaja, julistautuisi olevansa ”politiikan ulkopuolella” - joka määritelmä, jos mikä, on syvästi poliittinen. Prinssi Charles on jo nyt vaikuttanut vahvasti uskontopolitiikkaan, maatalouspolitiikkaan, kaupunkien rakennus- ja kaavoituspolitiikkaan - hän on siis laajasti kiinnostunut asioista, joka on aina huolestuttavaa varsinaisten poliittisten toimijoiden kannalta.

Asiassa ei varsinaisesti ole ongelmaa, mutta se ei tarkoita, ettei siitä voisi muodostaa sellaista. Prinssi Charles on tehnyt jonkin verran työtä ns. vihreiden arvojen eteen. Prinssihän on huomattava viljelijä ja on kantanut huolta kestävästä maataloudesta. Tämähän on kunnioitettavaa, mutta keskustelussa on vähän samaa kitkerää sävyä, kuin meikäläisessä Björn Wahlroosin keskustelussa demokratian tilasta. Keskustelijana on ns. väärä henkilö. En tiedä, miten Englannin vihreät suhtautuvat Charlesin rooliin asiassa - ei siitä varmaan heille haittaakaan ole. Ongelman ydin kuitenkin nähdäkseni on, että Englannin vaalijärjestelmä on sellainen, että Green Party ei kovin helposti ole saavuttanut jalansijaa first-past-the-post ehdoilla rakennetussa poliittisessa järjestelmässä. Suhteellinen vaalitapa olisi tuonut puolueen ajatukset paljon nykyistä laajemmin parlamenttiin ja paikallis- ja aluevaltuustoihin. 

Vaalijärjestelmästä huolimatta Vihreä Ajattelu on Englannissa levinnyt ja myös puolueen kannatus laajentunut vuosi vuodelta. Kuvituskuvassani vanhat puolueen johtajat Caroline Lucas ja Natalie Bennett ovat tarttuneet puolueen naisvaltaiseen maineeseen - tuttua myös Suomesta. Olen Caroline Lucasin taivalta seurannut jonkin verran - hän on legendaarisen Malvernin Girls’ Collegen kasvatteja, luonnonsuojelualueen reunalta. West Midlands on Greensien linnakkeita ja Lucasin siirtyminen Brightoniin laajensi puolueen kannatusta myös kaupunkialueilla.

Vaalijärjestelmän muutosta Englannin vihreät ovat ajaneet jo pitkään. 

https://www.theguardian.com/politics/2015/may/09/australian-born-leader-of-uk-greens-blasts-british-voting-system

Walesin ja Skotlannin vaalien sekajärjestelmät ovat saaneet vihreiltä kannatusta. He ovat myös olleet anti-brexit puolue, vaikka ovatkin EU:n demokratiavajetta arvostelleet. Skotlannin riippumattomuus on ollut myös heidän ajamiaan asioita. Kannattajakunta on varsin monipuolista, taustalta löytyy varmasti suomalaisittain tuttuja liberaaleja ja vasemmistolaisia, mutta myös konservatiiveja ja jopa kirkollisen Ekklesia-järjestön aktiiveja https://premierchristian.news/en/news/article/christian-politician-to-co-lead-green-party

Joka tapauksessa näyttää siltä, että Green Partyn kannatuksen kasvu, vaalijärjestelmän paineet ja kuninkaallisten ”maallistuminen” avaa puolueelle uusia mahdollisuuksia. Elinkustannuksien, energian ja ruoan hintojen kohoamisesta käytävä keskustelu tarjoaa myös tilaisuuksia tuoda vihreitä arvoja keskusteluun - menestyminen siinä debatissa ei tosin ole kovin helppoa, koska suuret puolueet pyrkivät vaalikarjaa kosiskellen syleilemään muodikkaita maailmanparannusaiheita kuoliaaksi myös omissa ohjelmissaan.

***

Green Party in the UK is the party of future promises. The current voting system is very much against them, but perhaps they are going to have their very own King Charles - nominally inpolitical person - but he can have his royal say on various dear issues shared by the Green Agenda as well. The situation of the small party is not too easy in the current system in England. In Scotland, the Greens are more powerful and also campaigned for Scottish independence.

Yksi ohi muiden - First past the post - vaalijärjestelmä

Source: Sky News. 

Miltä sinusta tuntuisi, jos äänestysalueesi olisi varsin pieni ja siltä valittaisiin vain yksi edustaja, joka kerää suurimman äänisaaliin? Periaatteessa kunnallisvaaleissa näin voisi ollakin, mutta itse en luota, että asuinalueeltani löytyisi ehdokas, joka ajaisi yleisesti parhaiten niitä asioita, joita haluaisin edistettävän. Toisaalta voisi olla kiehtovaa tavata meidän miestä tai naista kylätalolla säännöllisesti ja kysellä, miten hän edistää piirimme asioita - ja tietenkin välittää ideoita.

Näin kuitenkin Britannian malli toimii, sekä paikallisvaaleissa, että parlamenttivaaleissa. Järjestelmä suosii isoja puolueita - pienillä puolueilla ei ole samanlaista mahdollisuutta saada ehdokkaita läpi kuten meidän suhteellisessa vaalitavassamme, jossa ääntenlaskun edetessä pienten puolueiden mahdollisuudet kasvavat. On harvinaista, että Britanniassa paikka menee pienelle puolueelle, mutta ei se mahdotontakaan ole: Vihreät ja  Liberaalit voivat tuottaa paikallisia yllätyksiä.

First-past-the-post - järjestelmää on viime aikoina jonkin verran arvosteltu poliittisen kentän polarisaatiosta - aivan oikein, sillä vahvin ehdokas jyrää siinä muut, joille aikanaan tarjotaan revanssia. On alueita, joissa sininen tai punainen väri istuu perinteessä ja liukumaa toiselle puolelle ei juuri esiinny, vaikka politiikka ei miellyttäisikään. Pienille puolueille suunnatut protestiäänet menevät järjestelmässä kirjaimellisesti hukkaan. Kummallisempi viime aikojen piirre on ollut Labourin (Whigs) anemiaa hipova kyvyttömyys kerätä kannattajia valtapuolue Konservatiiveihin (Torys) pettyneistä. Vaikka Boris Johnsonin hallituskausi ei ole ollut mikään kovin ihmeelliseltä vaikuttava menetystarina, sen kannatus on vaihtoehtojen puutteessa ollut varsin hyvä. Vaalijärjestelmän uudistuksissa seurataan tarkasti, palveleeko tilanne omaa ”red wall” tai ”blue wall” peruskannatusseutuja. Valtapuolue voi myös suomalaisittain yllättävän vapaasti valita itselleen mahdollisesti suotuisimman vaaliajankohdan - sitä on veikkailtu jopa ensi vuoden alkupuolelle. Korona-aika toi tämän Suomeenkin, tosin väliaikaisesti - kuntavaalien siirrosta käytiin melkoinen keskustelu, jossa myös poliittisia tarkoitusperiä kyseltiin.

Heikoinkaan vaalijärjestelmä ei kykene estämään pätevien ehdokkaiden valituksi tulemista, tai jos estää, demokratia on toiminut. Kuitenkin käytännössä kaksipuoluejärjestelmä polarisoi poliittista keskustelua: omaa leiriä puolustetaan pidempään, omasta piiristä pidetään mustasukkaisesti kiinni kuin reviiristä. Konsensustyyppistä toimintaa on vähemmän ja vastakkainasettelua enemmän. Huumoria rakastavat britit jäävät helposti koukkuun nokitteluun ja keveisiin heittoihin vastustajan suuntaan - poliittisen sisällön kustannuksella. Suomessakin keskivertoäänestäjällä alkaa olla vaikeuksia seurata keskusteluja vaalien alla - tietävätkö kaikki, mistä vastuista hyvinvointialuevaaleissa äänestetään? Toivottavasti. Mutta ainakaan Brexit-äänestyksessä brittien sisältötaju ei vakuuttanut - sen verran yllätyksiä on tullut.

Yllättävää on, että EU-parlamentin brittijäsenet valittiin listavaalilla - äänestettiin vain puoluetta, joka sitten kokosi mieleisensä listan läpi päässeiden määrää vastaavasti. Tälläkin on voinut olla osuutensa, ettei suuri yleisö Britanniassa kokenut Unionia omakseen. 

https://www.parliament.uk/about/how/elections-and-voting/voting-systems/

***

Finnish and British voting systems are fairly different. In Finland, proportional system allows greater variety of parties selected to local councils, to the Parliament and to the councils of newly established Wellbeing Services Counties. Is this a better way to build political trust? Both countries have political challenges, but perhaps Finnish discussion is not so polarised as current situation in the UK. Understanding the contents of the current politics is not either easy for a common person in both countries. 

Lady Megbeth ja muita kertomuksia

Photo: Observer 7 March 2021

Joltain osin viime viikkoina on tuntunut, että blogillisen intohimoni kaukainen kohde, Englanti, on enemmän saari kuin koskaan, enkä tilanteista pysty muodostamaan vartiopaikallani kunnollista käsitystä. Asiat sirpaloituvat, kokonaiskuva hajoaa, siksi on paras mennä tarinoiden maailmaan.

***

Kun valta otettiin omiin käsiin ja taisteltiin näkymätöntä vihollista vastaan, havaittiin vihollinen vahvaksi, mutta se saatiin ruiskeilla taltutettua. Hinta on kuitenkin kallis, veroja nostetaan kaikkialla, että saadaan tilanne tasapainoon. Yleistilanne on vihollisen suhteen suotuisa nyt, mutta emme tiedä yritysten ja ihmisten vedon ja pidon suhdetta. Tilastoista saa jotain käsitystä: byrokratian lisäys on ollut pakko tehdä, vaikka ei sitä haluttu.

***

Jos valtiovarainministeri Sunak hymyilee, onko häneen luottamista? Labouriin ei ainakaan ole.

***

On keskusvalta, on alueet, on kunnat - niiden välissä Parlamentit ja Pormestarit. Ainakin Manchesterissa ja Lontoossa. Muualla sotkuisempaa. Skotlanti, Irlanti ja Wales ovat kaukana, kuningatar ja Boris Westminsterissä.

***

Jos haluan vetäytyä maailmasta ja istua Oprahin kanssa, kumman teen? Miksi en sinun mielestäsi voisi tehdä molempia? Et kai tarkoita...

http://maailmanaareen.blogspot.com/2013/02/macbeth.html

En tiedä miten Shakespeare nyt kirjoittaisi Macbethin. Ehkä hän lisäisi muutaman naishahmon - alkuperäiset hahmot eivät päivitystä kaipaisi. Itse rakastan Shakespearen liikkuvaa metsää, Birnam Woodia, joka sinetöi sankarin kohtalon. Hassusti konekäännetty synopsis on tässä. Niin, totta: miehet ovat syntyneet naisista!

https://www.storyboardthat.com/fi/shakespeare-plays/macbeth

***

Brittilehdistön tila on myös shakespearemainen. Avonin joutsen varmasti tekisi yhden näytelmän lehtitaloon sijoitettuna. ”Meiss” sama kude on kuin medioissa, katkeraa unta vain lyhyt elämämme.”

***

Hoitajat taistelivat ja pelastivat Carrien miehen. Työstä heille tarjottiin kymmenyksen kymmenystä. Sen pitäisi riittää, koska ajat ovat ankeat.

https://www.businessinsider.com/boris-johnson-nurses-1-pay-rise-after-covid-pandemic-2021-3?r=US&IR=T 

Päämajan sisustus oli perheen pään mielestä vanha ja ikävä, se laitetaan uusiksi säästöillä. Uusi on kuulemma valmiiksi uusvanha. 

https://www.theguardian.com/uk-news/2021/mar/07/ikea-to-lulu-via-john-lewis-the-short-shelf-life-of-interior-design-at-no-10

***

Some short stories to give a view to the current situation in England, thanks to Shakespeare and the infatigable British press - we can be in!

Lontoota kiertämässä 1: Oxford ja Cambridge

Ensimmäisellä Englannin-matkallani ja muistaakseni toisellakin oli teemana Lontoon kiertäminen. Kun olimme tulleet maahan laivalla, lähdimme jo satamasta Interrail-lipuilla länttä kohti kiertämään pääkaupunkia ikäänkuin koukaten. Se ei ollut mitenkään helppoa, sopi hyvin reilaajille, joilla matkat oli maksettu ja aikaa riittävästi. Olen myös West Midlandsistä sukkuloinut Bury St Edmundsiin, Elyn kautta. Sekin edellytti useampaa junanvaihtoa. Lontoota olen myös välttänyt suosimalla Heathrowin sijasta paikallisia lentokenttiä: Leedsiä, Manchesteriä, Birminghamia, Stanstediä. Niin pääsee lähemmäs maaseutua, jos on sinne menossa.

Lontoota en sinänsä ole vältellyt, noilla kahdella ensimmäiselläkin reissulla kävimme palatessa näkemässä kaupunkia. Tuntuu vain turhalta käydä vilinässä pelkästään junanvaihtojen vuoksi. Kiertäminen ei kyllä useinkaan onnistu, liikennejärjestelmä on niin rakennettu, Lontoo on sen keskus.

Nyt kuitenkin näyttää, että Johnson ja Biden ovat molemmat junien ystäviä ja tätä yllättävääkin yhteistyön säveltä on ainakin tapailtu alustavasti. Johnson on heittänyt ilmaan aika kunnianhimoisen rautateiden investointisuunnitelman. Siihen sisältyy Cambridgen ja Oxfordin yhdistäminen radalla melkein miljardin punnan hankkeella.

https://railway-news.com/east-west-rail-to-receive-760-million-gbp-in-funding/

https://en.wikipedia.org/wiki/Varsity_Line

https://en.wikipedia.org/wiki/East_West_Rail

Rata on ollut aiemmin olemassa Varsity linen nimellä, sota-aikana se oli tärkeä Lontoon kiertämisen väylä, mutta liikennemäärät putosivat 1960-luvulle niin, että osuus lakkautettiin. Tuntuu uskomattomalta, että kahden yliopistokaupungin yhteys kulkee kaukaa Lontoon kautta: meillä sentään pääsee Tampereelta suoraan Turkuun halutessaan. 

Etätyön aikana voi miettiä, onko yhteydelle sittenkään tulevaisuudessakaan riittävästi käyttöä. Lippujen hinnat ovat korkeat ja yhteyden saa toki muutenkin. Voihan silti olla, että perinteinen raideyhteys luo uusia yhteyksiä yliopistojenkin ja opiskelijoiden välille, kaksi tieteen huippukuplaa voivat lähentyä toisiaan. Omat kokemukset ovat osoittaneet että itä-länsi-suuntaiset yhteydet eivät alueella autoiltunakaan ole turhan sujuvia. Karttaa tutkimalla voi huomata, että myös Lutonin lentokenttä - palvelutasoltaan Britannian surkeimmaksi mainittu - sijaitsee lähellä. Siitähän voisi tulla tulevaisuuden lentokeskus niille, jotka haluavat väistää Lontoota ruuhkineen ja suunnata yliopistojen riemuihin tai maaseudun iloihin.

***

In my early travels in England, I have done my best to avoid congested London: it was not always easy. However, in future, it might be easier: Government is backing the Varsity Line back on track, connecting Cambridge and Oxford, with the great financing scheme. Even better, Johnson and Biden are both friends of trains. My modest suggestion is also to develop somewhat problematic Luton airport, so that it could be linked to the same scheme - make it easier to travel to Oxbridge and to the Good Old Countryside.

Slightly out of focus, but still there - England 365

Tämä on blogini kirjoitus 365. Reilussa kolmessa vuodessa sain tehtyä tekstin vuoden jokaiselle päivälle. Jos en olisi kirjoittanut, laiska mieleni ei olisi pohtinut kaikkea vastaantullutta Englannin kannalta. Tähän juhlakirjoitukseen valitsin sattumalta eteen tulleen aiheen, Ralph Vaughan Williamsin jousiorkesterikappaleen Fantasia on a theme of Thomas Tallis. Se esitettiin ensimmäisen kerran Gloucesterin katedraalissa 1910 ja siellä sen johtaa tässä Andrew Davis.

https://youtu.be/ihx5LCF1yJY

Vaughan Williamsin etunimi muuten ääntyy Reif. Kuulin häntä ensimmäisen kerran koululaisena kaupunginkirjastossa LP-levyltä: Tuubakonsertto. Satoi lunta, oli lähes nuoskaa. Fantasiaan törmäsin vasta vuosien päästä. Sinfoniat tunnen huonosti. Fantasiassa soi Englanti. Siinä on traditio kaikkialla läsnä, mutta samalla ote on hurjapäisen viileä. Tämä on hankalaa musikkia yhdistää mihinkään ajanjaksoon. Se on ristiriitaista, intohimoisen maallista ja samalla harrasta: kaikki tunteet on pantu virren nuotin sekaan. Gloucesterin valtavat, pyöreät, raskaat kivipilarit ja jousisoitinten puinen keveys ovat tasapainossa. Sointi on täyteläinen: koko tila soi. 

Englanti on näiden holvien alla. Se on Talliksen ja Vaughan Williamsin Englanti. Se on myös minun Englantini: karu, salaperäinen, ei-teutoninen, ei-ranskalainen. Tunteellinen, väkevä ja omaperäinen. Se on parhaimmillaan tiimityötä ja urheiluhenkeä, maanläheisyyttä. 

Here, the intersection of the timeless moment
Is England and nowhere. Never and always. 

(T.S.Eliot: Little Gidding)

Kannattaa ottaa Fantasia sellaisenaan, sammuttaa valot ja pimeässä keskittyä kuuntelemaan, mitä vanha Englanti haluaa Vaughan Williamsin kautta kertoa. Volyymin saa vääntää kovalle ja kohdentaa huomio jousien liikkeeseen ja intensiteettiin. Elämys on taattu. 

***

My posting number 365 is about Ralph Vaughan Williams and his great Tallis-Fantasia. It is a great English piece of music - an intense composition which is not completely modern or not completely ancient either. It is all about the great tradition, a work of many faces. Andrew Davis directs the work in marvellous acoustics of Gloucester Cathedral. 

Mies, joka näki merta

Quintin Lake tuo meille kauan kaivatun hyvän uutisen Britanniasta. Pakkomielteiden riivaama mies on kiertänyt saaren rannikoita myöten - kävellen. Kuten Veikko Huovinen totesi, ihmisillä on nykyisin niin kummallisia harrastuksiakin. Kävely ei kuulu niihin, se on rehellistä ja siinä varmasti hahmottuu kotomaan koko kuva. Projektiaan Quintin on toteuttanut pätkissä - hyvä niin, hänellä on vielä perhe, jonne palata. 

Mitenkään ainutlaatuinen ajatus ei ole - John Merrill mainitaan innoittajaksi.

https://en.wikipedia.org/wiki/John_Merrill_(marathon_walker)

https://www.amazon.co.uk/Turn-Right-Lands-End-Merrill/dp/0902280678/ref=pd_ybh_a_1?_encoding=UTF8&psc=1&refRID=BGXTNHXDJA7EBP4AH71S

Itse lisäisin vielä Paul Therouxin Kingdom by the Sea-teoksen, jota luin ylioppilaskirjoituksiin valmistautuessa tuoreeltaan.

https://www.amazon.co.uk/Kingdom-Sea-Journey-Around-Britain/dp/0140071814/ref=sr_1_1?crid=15QUHL4XI2V9E&dchild=1&keywords=kingdom+by+the+sea+paul+theroux&qid=1600277448&sprefix=Kingdom+by+%2Caps%2C192&sr=8-1

En ole suuri meren ystävä, mutta on rannikon kuvaamisessa ajatusta. Köyhtyvän kotikaupunkini Espoon ylpeys on juurikin Rantaraitti, kunnallisen päätöksenteon sitkeyden demokraattinen riemuvoitto - merinäkymät kaiken kansan käyttöön. Juuri tämä on Quintininkin teon ytimessä - pitäisi saada esteettömyyttä päästä meren äärelle.

On mukava miettiä, että mies on tosiaan yöpynyt luonnon armoilla ja joka 5. päivä sallinut itselleen Bed and Breakfast paikan ylellisyyden pyykinpesuineen kaikkineen. Ja 15 mailia on ollut hänen päivittäinen vaelluksensa. Kiitos Quintin, urakastasi - mukava miettiä sitä!

***

Today, 16th September, 2020 The Times had good news: Mr Quintin Lake has circuled by feet the Sceptred Isle itself - against all accusations of trespassing. A most beautiful story: nice to think him and his predecessors. What a charming idea! We have in Espoo this Rantaraitti, a gem of municipal decision-making process, if there ever was one. Walking near sea is so good for you!

 

Super-Boris Sisyfoksena

Olen myötätunnolla seurannut Britannian taakkaa varsinkin pääministerin harteilla. On Brexit tehtävänä, kauppasopimuksineen ja aina odottamattomine seuraamuksineen. Ollaan jo syksyssä ja vuoden loppuun on aikaa hintsusti. Kesä on hukattu neuvotteluissa. Skotlantikin liikkuu rauhattomana ja mutisee sanoja irtaantumisesta.

Koronakriisi oli viedä pääministerin hengen, se vaatii vieläkin tarkkaa seurantaa. Talous on kutistunut hälyttävästi, kärsineet kauppaketjut saneeraavat työntekijöitä listoiltaan. Ravintoloita ja kahviloita pidetään yllä valtion rahalla. Asuntokauppaan on saatu vauhtia poistamalla leimaveroja: tämä on innostanut kauppoihin ja jopa nostanut asuntojen hintoja. Ensi vuonna ennustetaan taas asuntojen hintojen laskua, kun talouden alamäki ja irtisanomiset alkavat purra toden teolla.

Boris on halunnut uudistaa kaavoitusjärjestelmää ja ottaa paikallistasolta pois mahdollisuuden työntää kapuloita asuntohankkeiden rattaisiin. Tästä on jo syntynyt paikallistasolla kaplakkaa, mutta se taitaa olla pientä siihen verrattuna, mitä päivän (6.9.2020) Timesin mukaan on tulossa. Johnson on lehden mukaan kertakaikkisen kyllästynyt paikallistason nihkeään rooliin koronatoimien toteutuksessa. Kun vivusta on Whitehallissa väännetty, mitään ei ole alueilla tapahtunut. Vastaisku on tulossa: poliittisten sihteerien jatkokausia on alueilla jätetty jo uusimatta, mutta varsinainen mylläkkä on kohtaamassa district- ja countytasoja, sekä monimutkaisia sekaorganisaatioita QUANGOja. Näitä pyritään yhdistelemään ja karsimaan lehtitiedon mukaan ja lisäämään pormestareita. 

https://www.thetimes.co.uk/article/boris-johnsons-troubleshooting-trio-plot-to-transform-whitehall-with-a-big-bang-8zdksb70h

Väliportaan yhdistettyjen tasojen ylärajaksi kasvaillaan 600 000 asukkaan kokonaisuutta. Yhdistämiset vähentävät taatusti valtuustopaikkoja - vaalejahan on kaikilla tasoilla parish, district ja county. Tämä ei ole ainoastaan ristiretki Labourin vaikutusvaltaa vastaan, vaan myös konservatiivien sisäisten vastavoimien tukahduttamispyrkimys.

Ristiretki sekavaa väliportaan hallintoa vastaan on varmasti hyvin perusteltu. Asiasta sen enempää tietämättä voin sanoa nykymallia monimutkaiseksi. Omassa suosikkikohteessani Malvernissa on alimman paikallisen parish-tason vastuulla esimerkiksi urheilukenttien huolto, pääkyläkeskuksessa on oikein pormestarin toimisto, siitä pari korttelia katua alas on District office, jossa vastataan jo strategisemmista kysymyksistä. Kun lähdetään kaupungista ja mennään Worcesteriin (kuva), sieltä johdetaan koko Countya. Ja Whitehall häärii ja neuvoo kaikessa - ja rahoittaa. Jos joku epäilee, ettei nykymalli ole monimutkainen, voi tutustua vaikka tähän selvitykseen:

https://epress.lib.uts.edu.au/journals/index.php/cjlg/article/download/6022/6352

Onko tämä raskas syksy kutenkaan oikea ajankohta käydä puhtaasti sisäisen hallinnon uudistuksiin? Boris on ollut huumorimiehen maineessa, mutta tässä ei tunnu olevan kyse jonglöörin parista lisäpallosta temppuiluun, vaan kauheasta Sisyfoksen kantotaakasta kohti huippua, jossa vielä tulee myrskyämään ja salamoimaan. Miten oppositio tulee vastaamaan tähän? Miten omat rivit jakautuvat? Riittääkö ydinjoukon tuki: Dominic Cummingsin viekkaus ja tahtotila. Johnson ei totisesti pelkää riskejä: epäonnistuminen kääntäisi koomikon uran tragediaksi.

***

Today’s Times hint that Boris Johnson plan a major reform on District and County levels, and making shuffle on QUANGOs. This is quite strange: I thought his political agenda would be quite full and heavy to the end of this year.

Boris builds better homes?

Kesäkuun lopussa Boris Johnson lanseerasi uuden konseptinsa, jolla koronan riivaama talous pitäisi kääntymän nousuun. Kyse on ohjelmasta Build, build, build. 

Paikallishallinnolla on Britanniassa avainrooli päättää, miten maata ja rakennuksia kaavoituksessa käytetään. Jos halutaan muuttaa vaikka vanha koulurakennus vanhusten asuinkäyttöön, tämä tarkoittaa muutoksia kaavaan. Se tuntuu vielä suhteellisen helpolta tapaukselta. Hankalampaa on, jos haluan avata pubin tai erityisryhmien hoitopisteen keskelle rauhallista naapurustoa, se edellyttää jo hyviä suhteita päättäjiin. Jos haluan rakentaa kokonaisen alueen ja myydä asunnot kovalla markkinahinnalla, minun pitää saada hankkeelleni täydellinen paikallinen ymmärrys.

On selvää, että usea hanke on lyöty paikallisesti jäihin, sijoittajien ja spekulanttien kauhistukseksi. Yksityisten haaveet ovat kaatuneet julkisen edessä. On esitetty epäilyjä, että näin on jarrutettu taloutta suurestikin. On helppo ymmärtää, että kaavamuutokset tai niiden torppaaminen ovat löytäneet aiheena ja motiivina myös Midsomerin murhiin - kyse on suurista tunteista.

Kaavoitusalueilla maa tyypitellään käytön mukaan kasvualueisiin, saneerattaviin alueisiin ja suojeltuihin vihervyöhykkeisiin. Boriksen tarkoitus on pistää muutokseen vipinää: monimutkaista käsittelyä halutaan nopeuttaa ja ottaa paikallisilta toimijoilta kehitystä hidastavia ”leluja” pois. Eli hallituksen toive on, että puskutraktorit lähtevät töihin ja asuntopula-alueilla pääsee edullinen uudisasuntotuotanto käytiin. Tämä elvyttäisi myös koronan runtelemaa taloutta.

Kaavoitusprosessien nopeuttamisen historia on kuitenkin ollut aiemmin takkuista: maankäytöstä vastaava ministeri on vaihtunut monta kertaa viime vuosina, eikä politiikassa ole juuri ollut jatkuvuutta. Vaikka Johnson on asian ytimessä isossa kuvassa, on kuitenkin selvää, että hankkeen kanssa vielä tupakat syödään. Kritiikkinä on esitetty liian halpa ja huono rakentaminen, jopa slummiutuminen - tämä siis jo ennen kuin yksikään lapio on isketty maahan. Vihervyöhykkeiden säilymisestä on jo noussut poru. Ja tietenkin paikallispolitiikot ovat kohottaneet äänensä keskushallinnon pyrkimyksistä löytää ohituskaista paikalliseen perusteelliseen harkintaan. Tietysti paikalliset kansalaiset ja järjestöt, luonnonsuojelutahot ja National Trust haluavat olla osa prosessia ja varmistaa, että niiden ääni kuuluu ja sanottavat saa sanoa. Myönteisiäkin puolia on, pienyrityksille on luvassa helpompia mahdollisuuksia päästä paikallisille markkinoille.

Suomalaisittain tuntuu hassulta, että paikallishallinto nähdään toistuvasti Whitehallista ikäänkuin valtion vähälahjaisena jatkeena, jota sopii pyörittää aina vallitsevien valtion tarpeiden mukaisesti. Kun ohjelman toteutus etenee, taloudellisesti heikommille alueille on luvassa vielä lisätukea valtion kassasta. Se voi vähentää rutinoita uudistuksesta ainakin paikallisesti.

https://www.gov.uk/government/news/pm-build-build-build

https://www.cnbc.com/2020/06/30/boris-johnson-demands-britain-build-build-build-to-beat-slump.html

https://www.independent.co.uk/environment/boris-johnson-build-economy-infrastructure-environment-rspb-national-trust-a9602196.html

https://theconversation.com/is-build-build-build-really-the-best-way-forward-for-englands-planning-system-141857

***

Boris Johnson introduced in the end of June his heroic effort to speed planning processes in England: Build, build, build. It is an interesting project, some its goals are very good, like affordable housing. However, this has been attempted before, with not so good results. There have been already some critical voices - about quality of buildings and possible threat to protected green belts. From Finnish point of view, it is strange how Whitehall constantly sees local level as a continuation of State, vulnerable to its caprices. 

Euroopan sairas mies? - Osa 3 - Johnson & Cummings

Source: The Times 12.7.2020 / Peter Brookes

Tony Judt kirjoittaa Tony Blair-esseessään Blairin seuraajan, Gordon Brownin, yrittäneen tehdä tavaramerkikseen "taloudellisesti vastuullisen työväenpuolueen". Jäi huomaamatta, että oltiin tultu aikaan, jolloin holtittoman rahansyytämisen aika oli kaukana takana päin. Keskivertoäänestäjä tuskin olisi pannut pahakseen, jos "vastuuton rahanjako" olisi merkinnyt lyhyempiä sairaalajonoja, pätevää matikanopettajaa lapsen kouluun tai vaikkapa aikataulussa pysyviä, turvallisia junia. "Vastuullisuudesta" huolimatta Brownin jäljiltä valtion finanssit olivat sekaisin ja Cameron käynnisti 2008 finanssikriisin mainingeissa "austerity" leikkausohjelman, josta paikallishallinto on yhä paikoin kärsinyt.

Brexit-sotku tuli huonoon aikaan: talouden toipumisen olisi pitänyt nousta uudelle tasolle, mutta aika on viime vuosina mennyt EU:n syyttelyyn ja loputtomaan sopimusveivaamiseen, jolle ei loppua näy. Timesin sunnuntainumeron 12.7.2020 juttujen perusteella mikään ei tunnu olevan varmaa kuin se, että eroamisen vaikutuksia ei kukaan tunnu ymmärtävän.

Britannian Brexit-surkeudessa on kaksi lohdun aihetta: Prinssi Harryn valintojen ihmettely sekä Andrewin, hänen kuolleen ystävänsä ja mediamogulin vastikään vangitun tyttären Ghislaine Maxwellin tilanteen yhtä hyödytön taivastelu - ne kääntävät huomiota pois kotimaan tilanteesta.

Valta on Britanniassa keskittynyt Johnsonille ja hänen avustajalleen Cummingsille. Hallinto on laatinut virkamiehille tiivistelmiä Cummingsin blogin sisällöistä. Hän haluaa uudistaa hallintoa, mutta uutta materiaalia sivuille ei ole tullut tammikuun jälkeen. Kovin avointa uudistuminen ei tunnu olevan - ero vaikkapa ennen some-aikaa syntyneeseen Beveridgen raporttiin on iso, menetelmien ja sisällön tasolla. Kirstunvartija Rishi Sunak on harrastanut vanhanaikaista jakopolitiikkaa, jonka yhtenä viimeaikaisena ideana on tehdä Yorkista jonkinlainen vaihtoehtoinen hallinnon keskus. 

Hallitustyötä on vaivannut linjattomuus, kuten koronakriisissä - maskilinja on yhä sekava, eikä osata sanoa onko maan koronatilanne hyvä vai katastrofaalinen. Hallitus on myös korostanut riippumattomuuttaan ulkomaailmasta kuten EU:sta ja ottanut tiukkoja linjoja. Sillä on kuitenkin taipumus tehdä täydellisiä takinkääntöjä. Britannia on antanut Kiinan vaikutusvallan kasvaa - tammikuussa Huawein kanssa oltiin hyvässä ymmärryksessä, nyt 5g-yhteistyö on Trumpin USA:n neuvomana poikki. Se sopinee Suomelle hyvin: 5g-verkkojen toimittajia ovat Ericsson ja Nokia.

Toivon Britannialle hyvää ja että sinne pääsisi nopeasti matkustamaan turvallisesti. Se on monien mahdollisuuksien saarivaltakunta ja olisi hyvä, jos se saisi oireidensa mukaista hoitoa. Harvainvallan sijaan tarvittaisiin aitoa demokratiaa, uudistusta sisäisessä yhteistyössä ja kansainvälisten toimijoiden kanssa. Näissä epäonnistuminen tekisi saaresta ulkoilmamuseon. Se olisi vahinko, mutta ei korvaamaton. Sellaisena Englantia on ehkä kaikkein helpoin rakastaa. Tony Judtin essee tavoittaa jotain olennaista Englannin kummallisesta kaksinaisroolista. Sillä on suuri kyky samalla elää menneisyydessä ja kieltää se. Brexit-kriisi on osoittanut, että Englannin hyve, sitkeys, on tallella - ristiriitoja voidaan sietää hulluuteen saakka.

***

The current challenges for Britain: to renew administration and add participation and democracy, to form positions that are stable and sound, to better co-operate with people and international organisations. Johnson and Cummings might be right with their renewal thoughts, but they should better share their ideas. Brexit: get it done. Covid: make Britain safe again. You can fail and be a little more than an open-air museum. But we will still love you, England, even then.

Euroopan sairas mies? - Osa 2 - Thatcher ja Blair

Conservatives’ slogan for the 1979 elections

Onko Britannia Euroopan sairas mies? Sodasta selvinnyt maa sai vahvaa USA:n taloudellista tukea. Se hyödynnettiin: 1950-luku olikin Englannin talouden nopean kasvun aikaa - muu Eurooppa painoi kasvuvauhdissa ohi vasta 60-luvulla, jonka olemme tunteneet Brittien swengaavana vuosikymmenenä. Vaikka brittiviihde aloitti maailmanvalloituksen, teollisuus alkoi jäädä kehityksestä jälkeen. Myös Kansainyhteisön sisäinen muutto Englantiin aiheutti yskintää ja Enoch Powell piti tyrmistystä herättäneen puheensa tulijoiden aiheuttamista haasteista.

Britannia oli silloin hyvin keskusjohtoinen ja on sitä yhä. 1970-luku ei ollut menestystarina: Labourhallitus taisteli käsiin vanhenevan teollisuuden ja kasvavan työttömyyden kanssa. Tie Eurooppaan oli ollut kompleksinen ja auennut vasta De Gaullen väistyttyä. Yhteismarkkinoita ja edullisia tuontitavaroita tarvittiin kuluttajien ostovoiman heikkouden vuoksi.

Thatcherin tie valtaan ei sekään ollut helppo. Vähemmän määrätietoinen ihminen olisi matkalla luovuttanut. Hän halusi uudistaa maata markkinaehtoisesti: vähentää valtion sekaantumista kaikkeen sääntelyä purkamalla. Työttömyys pysyi silti pitkään niin korkeana, että hän olisi kaatunut ilman Falklandin sodan tuomaa hehkutusta. Voitto sementoi hänen asemansa keulakuvana. Markkinauskovaisena hän piti kiinni ovesta talousyhteisön markkinoille, mutta syvempi integraatio oli hänelle kauhistus: hän oli vanhan polven imperiumi-ihminen ja se kuului hänen retoriikassaan. Uudistushalukaan ei aina kanavoitunut rakentavasti: hallituksen ukkokaarti joutui kestämään sanelua. Englantia ulkoisesti vahvistaneesta Rautarouvasta tuli lopulta sisäinen rasite.

Valtion karsiminen ja yksityistämisen ihannointi johti välimuotona hallinnolliseen tekopyhyyteen eli QUANGOihin (quasi-autonomous national government organisation) ja QUALGOihin (quasi-autonomous local government organisation) - näiden edustajat olivat epäsuorasti valittuja, kuten meidän sairaanhoitopiiriemme hallitukset - voidaan puhua demokratiavajeesta, eikä kontrollikaan muutenkaan välttämättä toiminut. Pahimmillaan nämä elimet lisäsivät byrokratiaa entisestään ja loivat päällekkäisiä vastuita. Brexit-keskustelussa argumentti EU:a vastaan oli eroon pääseminen juuri tällaisesta kasvottomuudesta. Eron nyt realisoituessa oma kansallinen pesä pitäisi rehellisyyden nimissä siivota näiltä osin ja se talkoo voi olla ylivoimainen. Esimerkiksi Heathrowin lentokentän laajentaminen, joka on puhtaasti kansallinen hanke, on takunnut jo vuosikymmeniä - viimeksi kapuloita rattaisiin laittoi itse pormestari Johnson. Yleisemminkin julkisten palvelujen laatu on ollut kysymysmerkki. Yksityistäminen ei kuitenkaan taannut toivottuja onnistumisia: rautatiet on siitä hyvä esimerkki. Vuoden 2000 Hatfieldin junaonnettomuuden jälkeen palattiin taas vahvaan keskushallinnon tukeen: ratoja ylläpitävä yhtiö oli epäonnistunut turvallisuuden takaamisessa. Samalla ajanjaksolla Ranskaan luotiin erittäin toimiva, nopea suurnopeusjunaverkko.

Vaikka Thatcher oli menestyneempi ulkopolitiikassa kuin sisäpolitiikassa, ei vallanvaihdos työväenpuolueeseen tuonut ratkaisua. Blair oli poliittisten taikatemppujen mestari. Ensimmäinen kausi puhuttiin kolmannesta tiestä, joka ei lopulta johtanut mihinkään - käsite haudattiin kaikessa hiljaisuudessa. Puolue hukkasi oman linjansa spin doctoreiden opastamana ja on edelleen eksyksissä. 

Historioitsija Tony Judt on esseekokoelmassaan Reappraisals, uudelleenarviointeja, kirjoittanut Blairista puutarhatonttuna, jonka poliittinen aate oli markkinasuuntautuminen Thatcherin tavoin. Heidän eronsa oli Judtin mukaan, että Rautarouva uskoi markkinoihin aidosti, Blair taas ”piti rikkaista ihmisistä”. Blairin Cool Britain oli pelkkää markkinointia ilman aatetta ja visioa. Thatcherin perintö ei sekään ole kovin hyvä: teollisuuden uudistuminen on haaste, tuottavuus jakaantuu maassa epätasaisesti, keskusjohtoisuus rehoittaa ja sekava, kovia palkkioita nostava väliporras hoitaa kuntien ja Whitehallin välistä tilaa.

Miksi Britannia kuitenkin kukoisti vuosituhannen loppuun tultaessa? Työmarkkinat olivat joustavat ja maa houkutteli investointeja. Lontoo sykki viihdettä, urheilua ja nykyaikaista muotoilua - ankeus ja likaisuus olivat mennyttä maailmaa. Suunta oli epäselvä, mutta sinne oltiin menossa ensimmäisessä luokassa ja taatusti markkinavetoisesti, Richard Bransonin blairmaisen leveän hymyn säestämänä.

***

Is Britain the sick man of Europe? Its economy was relatively strong in the 50’s, helped by the US support. In the Swinging 60’s, its relative position weakened and the 70’s was a continuous struggle of renewal of industries and high unemployment. Thatcher and Blair shared some ideas - the economy and employment got high, but privatisation was not always successful - railways... and yet the role of State remained strong. In between public and private, the world of QUANGOs was created - not necessarily for the benefit of greater effectiviness. And definitely not for greater openness and democracy.

Harry and Meghan - Some Wishes Upon Stars

”Ilmaiset neuvot ovat hintansa arvoisia” - Perusinsinööri Veijo Miettinen

Viikonlopun Times oli yhä hieman murheellista luettavaa. Saarivaltakunnan jättäneen pariskunnan taistelu jatkuu. Olen miettinyt eräänkin kerran, että mielelläni lukisin lehdistä jotain tähdellisempääkin. Kriisi on ilmeisesti pitkittynyt, koska pariskunnan neuvonantajat eivät ole tehtäviensä tasalla ja pyrkivät turvaamaan palkkioitaan myös jatkossa. Haluaisin siksi antaa muutaman neuvon, mihin pariskunnan ei kannata puuttua, vaan jättää kokonaisuudet todellisille asiantuntijoille. Laitan myös vinkit, mihin oikeasti kannattaa vaikuttaa, jos haluaa hyvää tehdä maailmassa. Näillä ilmaisilla ohjeilla he varmasti saavuttavat sellaisen kunnioituksen asteen, että he voivat pitkällä tähtäimellä pyrkiä vaikka Aniston-Pitt parin verrokiksi. Heidän julkinen ilmeensä kirkastuisi myös valoisaksi, vaikka pysyisivätkin ankaran yksityisinä toiveittensa mukaisesti.

Itse toivon vain nöyrimmästi, että lehdistön palstat puhdistuvat. No, tietysti on niin, että onhan tuossa toivelistalla pari minunkin etujeni mukaista kokonaisuutta.

Vaikka mieli tekisi, älkää puuttuko näihin:

1. Lehdistönvapauteen, myös roskalehdistön (Lisätietoja: Juha Sipilä, Finland)
2. NHS:n työhön
3. Veteraanityöhön, ette olleet vielä paikalla heidän tiukimmissa paikoissansa
4. Brittipoppareiden ydinosaamiseen
5. Kuningashuoneen toimintatapoihin
6. Pubien ruoan terveellisyyteen
7. Kettujahtiin ja muuhun metsästykseen
8. Ilmastonmuutokseen
9. Ekosysteemeihin ylipäänsä
10. Ihmisten perusarkirutiineihin

Muutama vinkki, jos haluatte tehdä hyvää

1. Englannissa on iso kodittomuusongelma (Lisätietoja Minna Pye, Finland)
2. Tukekaa yksinhuoltajaäitejä kaikkein haavoittuvimmillaan
3. Markkinoikaa mainioita englantilaisia juustoja
4. Edistäkää englantilaisia viinejä
5. Tehkää englantilaisia omenalajikkeita ja Gerald Finzin musiikkia tunnetuksi
6. Pyrkikää Toffo-kääröjen palauttamiseen markkinoille
7. Kampanjoikaa kuntien vastuulla olevan sosiaalitoimen vahvistamiseksi
8. Edistäkää koulurauhaa ja kiinnittäkää erityistä huomiota syrjäytyneisiin nuoriin
9. Tukekaa vähävaraisten perheitten harrastusmahdollisuuksia
10. Ilmoittautukaa vapaaehtoiseksi avustusjärjestöihin, kuten Oxfamiin

***

Some free advice to Meghan and Harry - 10 list ”not to do” and 10 list ”to do”. The to do list highlights duties concerning helping most vulnerable single mothers, homeless people, promoting peace in schools, activiting poor families to hobbies - and returning MacIntosh Toffos to market. 

On road 3: Worcester

Tulimme Worcesteriin iltavesperiin. Se oli katedraalissa. Pyörimme vähän kaupungilla ennen tilaisuuden alkua. Tunsin jotenkin lämpiäväni Worcesterille, josta en ole kovin pitänyt. Se on historiallinen kaupunki, jossa eri vuosisadat roomalaisajasta nykyaikaan ovat hyvin edustettuina. Kaupungin keskusta on myös kohtuullista shoppailualuetta, sinne rakennetun nykyaikaisen kauppakeskuksen ansiosta.

Rantaa kävellessämme huomasimme, että Severnin vesi oli ollut korkealla - mutaa ja hiekkaa oli rantakaduilla runsaasti. Kirkossa vesper tai Evensong, oikeammin, meni mukavasti. Kiinnitin huomiota naiseen, joka oli saanut teini-ikäisen poikansa mukaan. Nainen oli niin onnellinen, että se säteili toiselle puolelle kuoria. Kirkosta poistuttaessa oli mukavaa, kun papit jäivät tervehtimään, oikein kirkkoherrakin oli paikalla. Hän oli tuttu edellisestä käynnistä ja katedraalin nettisivuilta.

Kiersimme rannan kautta kohti autoa. Vaimoni kuuli naisen itkua rannasta. Avuliaana ihmisenä hän meni paikalle. Ilta alkoi tulla, surullinen nainen odotti kaverinsa tapaamista ja hänellä oli hankalaa astmansa kanssa. Nyt ei ollut muuta paikkaa kuin odottaa kaveria. Vaimoni rauhoitteli naista ja kuunteli hänen murheitaan. Itse huomasin ajattelevani monia mahdollisuuksia: käteistä minulla ei ollut, yösijaa olisi majapaikassamme, mutta sinne pitäisi ensin päästä. Mukanani oli astmapiippu, mutta se oli ainoani ja tarvitsin sen itse. Huomasin miettiväni, kuinka kylmä yö on tulossa.

Vaimoni puhui naisen kanssa ja hän tuntui rauhoittuvan, kun sai puhua ja joku kuunteli. Varsinaista ongelmaa emme kuitenkaan kyenneet ratkaisemaan. Huomasin miettiväni, missä itse viettäisin yöni ulkona: ajattelin, että joenrantaan ei olisi hyvä jäädä. Etsisin keskikaupungilta jonkun paikan tai katsoisin yömajat. Suojaa pitäisi saada enemmän. Karpomainen ajatus ”Onko kunnan taholta puututtu asiaan?” oli lähellä - sosiaalitoimi on Englannissa kuntien päätehtäviä eli konservatiivisen Worcesterin valtuuston vastuulla.

Kävelimme ajatuksissamme lopun matkaa autolle. Tiellä oli vielä hiekkasäkkejä, joilla oli estetty virtaa tunkeutumasta rakennukseen. Näkymä oli kuin sota-ajalta. Parkissa seissyt auto ei tuntunutkaan nyt kylmältä, tuntui etuoikeutetulta istua siinä ja saapua majapaikan lämpöön. Ajatukset palasivat myös seuraavina päivinä naisen luo: onko hän tavoittanut kaverinsa ja saanut asiansa paremmalle tolalle? Helpottuneena totesin suhteellisten leutojen ilmojen jatkuvan. Siitä huolimatta todellisuus oli puraissut meitä ikävällä tavalla ylemmän keskiluokan idyllin takana. 


***

On road, the last etape was in Worcester. We visited Cathedral for Evensong, I noticed very happy lady with his teen-age boy: yet in the street we met an unhappy woman with no place to stay her night, waiting to meet her friend. She was a bit comforted by discussion with my wife. Meeting people in need is so hard, when your ability to help is limited. Or is it? Worcester has been suffering from flooding - there were still sand bags blocking roads to keep water out of cellars. We reached our car and complained not how cold it was and drove silently to our peaceful cottage.

Wells, Wells

Aiemmin listasin Wellsin yhdeksi toivepaikoistani: nyt sekin on nähty. Kävimme joulukonsertissa ja pääsimme oikein Wellsin pormestarin selän taakse istumaan. Katedraali oli melkein liiankin hyväkuntoinen makuuni - komeat tornia ylhäällä pitävät tukisakset olivat komea näky.

Wells mainostaa itseään Englannin pienimpänä Citynä - se ei olekaan iso, mutta aivan riittävän vilkas. Aika kului kaupungissa rattoisasti, ehdottomasti kannattaa nähdä myös katedraaliaukio - Cathedral Close - se on vaikuttava. Kaupungissa on myös toinen kirkko, joka on erinomaisen kiinnostava, siitä lisää toisella kertaa.

Olen urakoinut tänne yli 300 tekstiä ja uutta tekstiä mieli pukkaa koko ajan. Huomaan, että kriittisyyteni on viime aikoina vahvistunut - ja tämä kuvakin siitä osoituksena. Mutta siitä huolimatta,  Rakas Uskollinen Lukijani, salli minun toivottaa Sinulle oikein hyvää, vanhanaikaista, lämmintä joulua!

***

Now I have seen Wells I so longed to see: the Cathedral Close is magnificent as are the scissors holding the tower up. The smallest City in England is a great place to see.

Dear Reader, I have written over 300 texts for you - let me wish you a Good Old Fashioned Warm & Merry Christmas!

Englannin kunnallishallinto 3: Kansanvaltaista demokratiaa

Manchesterin Lord Mayorin luona ollaan kuningattaren kuvan alla ja aika kaukana rahvaan asioista.

Demokratia, osallisuus ovat päivänpolttavia aiheita niin Suomessa kuin Englannissakin. Suomen hallitusohjelma on saanut osallisuuden oikein otsikkoonsakin ja Englannissa on käyty raivokasta keskustelua niin Brexit- kansanäänestyksestä kuin Peterboroughin täytevaaleista sekä puolueryhmittymien aseman ja suhteiden murtumisesta.

Murros on ollut nähtävissä myös paikallispolitiikassa. Yksi kummajainen on ollut Englannin pormestarijärjestelmä - se on samanlainen mahdollisuuksien kirjo kuin meillä. Jos sanoisi, että Englannissa pormestariksi voi päästä vaikka apinamaskotti, se kuulostaisi pahimmanlaatuiselta parjaukselta ja vihapuheelta. Kyse on kuitenkin tosiasiasta. Jalkapallojoukkueen maskottina toiminut henkilö, Stuart Drummond, todella pääsi Hartlepoolin pormestariksi vuonna 2002. Hänen kampanjaansa kuului slogan ”enemmän banaaneja lapsille kouluihin”. Tämä oli äänestäjille selkeää puhetta ja hänet valittiin pormestariksi vielä kahdesti uudelleen. Jotain hän varmasti teki oikein, kouluissa tarjoiltiin enemmän hedelmiä, mikä on tietysti hyvä asia - pelkkiin perunalastuihin verrattuna. Drummondin haastattelu löytyy tästä BBC:n uutisesta ja tässä on linkki hänen Wiki-sivuunsa. Hän joutui luopumaan pormestarin paikalta, kun Hartlepoolissa tehtiin aloite palaamisesta vanhaan paikalliseen kabinettijärjestelmään valtuustossa 2012.

Riippumattoman edustajan yllättävä läpimeno oli aikanaan shokki ”Prince of Darkness” lempinimellä tunnetulle väsymättämälle Labourin ja Blairin jyrälle Peter Mandelsonille. Mutta eihän Mayor Drummondin taival ollut helppoa voiton jälkeen: vaalilupaus ilmaisista banaaneista koululaisille oli liian kallis toteuttaa: realiteetit ja todellinen liikkumavara tulivat selviksi.

Oma kokemukseni Englannin kuntien demokratiasta on tietenkin myönteinen. Minulla oli vuosituhannen vaiheessa mahdollisuus käydä työmatkalla tutustumassa Manchesterin kaupungin johtamiseen. Kaupungissa oli seremoniallinen johtaja, Lord Mayor, jolla oli komeat viitat ja kaupungin avaimet ja hän otti meidät seremoniallisesti vastaan valtavassa, koristeellisessa viktoriaanisessa kaupungintalossa. Curry milesta tunnetussa kaupungissa silloinen Lord Mayor oli ensimmäinen intialaistaustainen. Valtuustossa oli pelkkiä Labourin edustajia, kaupunginhallituksen puheenjohtaja oli varsinainen kaupungin strategista toimintaa johtava henkilö. Työväenpuolueen valtakausi oli kääntänyt Manchesterin talouden kasvuun ja kaupunki oli todellakin lisännyt kiinnostavuuttaan: ihmisiä muutti 1970-luvulla autioituneeseen keskustaan, joka nyt tuntui sykkivän elämää - tietysti jalkapallollakin oli ansionsa. Pitäisikö elinvoiman mittari olla Suomessakin, että kaupungissa täytyisi olla kaksi jalkapallojoukkuetta?

Manchesterin kaupunginhallituksen puheenjohtajan itseluottamus oli kova, hän ei epäröinyt haukkua myöskään omaa hallitustaan Lontoossa - paikallistasolla tuntui olevan itseluottamusta ja strategista näkemystä haastaa Whitehallia eli maan hallitusta. On kuitenkin eri asia ajaa paikallista lentokenttäratkaisua, kuin johtaa koko verkon kehittämistä, se helposti unohtuu. Vakuuttavaa oli, että Manchesterissa oli tehty paljon hyvää paikallista työtä jo silloin houkuttelevuuden lisäämiseksi mm. saasteiden vähentämisessä - taimenet olivat palanneet kaupunkia halkovaan aiemmin kuolleeseen Irwell-jokeen. Kaupungin viranhaltijat olivat myös tehneet hyvää työtä kansalaisten parhaaksi.

Päättäjien on hyvä käydä myös ruohonjuuritasolla, vaikka puita istuttamassa

Vierailimme myös paikallisissa asukastuvissa, missä osallisuuden hyrinä poreili tietenkin tea kettlen ja keksien ympärillä.  Asukastuvat olivat kodikkaita, ystävällisiä paikkoja, joissa nuoret ja vanhat tapasivat toisiaan hyvässä hengessä. Englannin systeemissä myös paikallisvaltuutetut valitaan omilta alueiltaan, yksi edustaja per alue, eniten ääniä saanut muiden puolueiden ehdokkaiden ohi, joten voi uskoa, että alueen valtuutettu pitää tiivistä yhteyttä oman alueensa asukastupiin. Näissä on vain se ongelma, mikä on Suomessakin, että vaikka tuvan sisällä on kaikki kunnossa, haasteeksi jää tavoittaa enemmän ihmisiä mukaan. Muuten tuvalla kokoontuu helposti vain osallisuususkovien piiri, joka vähitellen väsyy siihen, miten huonosti aloitteita saa eteenpäin paikallisessa ylätason koneistossa ja jatkuvan niukkuuden vallitessa.

Kun tutustuimme Maidstonen valtuuston työhön, tunnelma oli hyvin erilainen asukastuvan lämpöön nähden. Nämä valtuutetut olivat tehokkaita no-nonsense ihmisiä, joiden luottamustehtävän hoito oli mittareiden seuraamista, niukkuuden jakamista, järkevien aloitteiden edistämistä ja huonojen torppaamista. Alueen bussiyhtiöt oli kilpailutettu joukkoliikenteen hoitamisesta: valitun yhtiön sopimuksen täyttymistä valvottiin haukansilmin, kuten roskahuoltoakin. Maidstonessakin työtaakka valtuutetuille oli kova, asukasraadit toimivat korvaamattomana apuna käyttäjätyytyväisyyden mittaamisessa. Käyttäjäraateja käytetään Suomessa vähän ja juuri se on käytäntö, missä Suomen kunnat voisivat ottaa oppia Englannista.

Aiemmista kunnallishallinnon bloggauksistani 1 ja 2 löytyy linkkejä demokratian järjestämisen yleisiin linjoihin.

Englannissa, kuten Suomessakin, paikallistason demokratian toimivuus ja rikkaus on erilaisuudessa, on useita paikallisia ratkaisuja, eikä vain yhtä tapaa. Meidän kuntalakimme osallisuuspykälien joustavuus ja mahdollistavuus on myös englantilainen best practise. Kunnat taistelevat Englannissa paikastaan auringossa, keskushallinnon ohjauksessa, ilman meikäläistä perustuslain suojaa. Tässä Suomella olisi Englannin kanssa tietojen vaihdon ja konsultoinnin paikka, meikäläinen versio on kuitenkin aika toimiva. Samaan kysymykseen myös Democratic Audit - julkisen hallinnon tarkastuselin on ottanut kantaa. Vuoden 2017 raportissa huomautetaan myös puoluevallan murroksen vaikutuksesta, aluekohtaisen first-past-post vaalijärjestelmän ongelmista ja tietenkin rahan niukkuudesta. Jutun lopussa on linkki kiinnostavaan tuoreeseen raporttiin koko saarimaan demokratian tilasta.

***

In the third part of my basic lesson of Local Goverment in England, I share some of my impressions from work trip to Manchester and Maidstone Local Councils, many years ago. In England, the participation and electoral system is the cornerstone of democracy and it is highly complicated with huge differences between local units. I think the Finnish system might well benefit from English practice to introduce service user & citizen panels to help Councillors heavy workload in controlling local services. England might as well learn from the Finnish Constitution, to safeguard sufficient resources and real subsidiarity to local level. Both countries share same challenges developing the voting system, balancing finance and service need, difficulties to attract people to participate more in local level, and the structural change of the traditional party system. Local level challenges in England are very well reported by Democratic Audit.

Asukastuvan seinällä oli valtuustostrategian lisäksi käytännön jalkauttamista, hyte-terveyskävelyjä kuntalaisille

Englannin kunnallishallinto 2: Talouden kurimuksessa

Englannin kunnallishallinnon taloustarkastelu paljastaa karun eron Pohjoismaiseen järjestelmään: meillä tiukasti vaalittu kunnallinen itsehallinto on kritisoitunakin varsin vahva Geordie-menoon verrattuna.

Englannissa kuntien verotulopohja nojaa Council Taxiin eli kuntaveroon, joka on itse asiassa omaisuuden, kiinteistöjen verottamista, eikä kuten meillä, tulojen verottamista. Thatcherin aikakausi pitkälle kaatui katastrofaalisen epäsuosittuun Poll Taxiin, jossa kerättiin vero henkilökohtaisesti könttämaksuna. Majorin aikana tehtiin korjausliike nykyiseen Council Taxiin.

Council Taxin lisäksi kunta saa liiketoimintaveroja ja Government Grantin Whitehallilta, paikalliselta VM:ltä Treasurylta. Tämä on siis valtionosuutta ja sen tasosta käydään samanlaista kiihkeää keskustelua kuin Suomessa. Cameronin hallitus leikkasi austerity-ohjelmallaan juuri valtionosuuksia, eikä tasoa ole palautettu. Samassa yhteydessä kuitenkin höllennettiin Whitehallin suitsia, joilla taloutta pidettiin Englannin paikallistasolla tiukassa otteessa. Aiemmin jos tuottavuus- ja taloudellisuus normeja ei paikallistasolla saavuttettu, kunnalle tuli menetyksiä. Hallituksen ajama Beacon Council Scheme oli ohjelma, jossa paikallistason yksiköt kilpailivat keskenään tehokkuudessa ja suorituskyvyssä hyvien käytänteiden perässä. Jos omin avuin ei selvitty normeissa, Whitehall lähetti aluetoimistojen pukumiehet apuun. Tämä toimintamalli on nyt siis historiaa, mutta sen perintöä on yhä näkyvissä.

Ensinnäkin, mikäli Council Taxin alueellinen kertymä ylittää maan keskiarvot, keskushallinto leikkaa ylimenevän osan: tämä ”capping” hillinnee verojen nostoa. Toiseksi, Englannin 1988 Local Government Finance Actissa on vahva kannuste pitää talous tasapainossa: sen pykälän 114 mukaan budjetista vastaava kunnan viranhaltija voi tehdä kantelun kunnastaan Whitehalliin, mikäli valtuusto ei noudata hänen perusteltuja tasapainoisen budjetin mallejaan. Tämä kuulostaa suomalaisittain kunnan pettämiseltä, mutta niin vain tänäkin keväänä on Whitehallin lähtettämä selvittäjä tehnyt ehdotuksen alueellisesta liitoksesta juuri epäkelvon budjettikurin vuoksi. Tässä linkki BBC:n juttuun Northamptonshire County Councilista, jossa menettely tuli käyttöön 2018.

Valtionosuuksien leikkausten vaikutuksena kunnallishallinnon osuus julkisesta taloudesta on pudonnut karkeasti prosenttiyksikön, alle 23 %:n tasolle. Suomalainen voisi kuitenkin kysyä tässä vaiheessa, että eihän valtionosuuksien merkitys voi olla niin suuri. Kyllä se Englannissa on, keskimäärin 50 % kunnan tulopohjasta, kun se meillä on alle 20 % ja vain ikääntyneimmissä ja syrjäisemmissä kunnissa ollaan tuossa budjetin puolikkaan englantilaisessa tasossa! Tarkemmat ja tuoreet Englanti-talousluvut löytyvät täältä.

Kaupunkiseuduilla talousjärjestelmän kannustavuus toimii järjestelmässä siten, että keskushallinnon kanssa jaetusta liiketoimintaverosta (50/50) on tehty sopimuksia, diilejä kokeiluista, joissa kunnan osuus on korkeampi. Vaikka Englannissa ei ole varsinaista kaupunkipolitiikkaa, tämä on kuitenkin hieman sinnepäin oleva asia. Suomen tavoin Englannin isot kaupungit ovat välillä varsin itsenäisen tai ainakin itsevarman oloisia keskushallinnon politiikkaan nähden. 

Kun katsoo ministeriön House of Commonsille tekemää raporttia kuntataloudesta, on selvää, että kuri ja kontrolli ovat yhä kovia. Mihin nämä tarkoin syynätyt rahat sitten menevät? Koulutukseen sekä aikuisten ja lasten sosiaalitoimeen menee yli puolet, toteaa raportti. Se ei kuulosta tuhlailulta. Loppu kuluu sekin järkevän oloisesti tekniseen ympäristöinfraan, terveyspalveluihin, turvallisuuteen ja tietysti kunnan keskushallintoon, jonka lakkauttaminen kokonaan ei pelasta kuntia: ylinmääräistä ei ole, taxpayers’ money-kontrolli pitää siitä huolen.

***

The second part of my English Local Govenment series is about Local Finance - Council Tax, Business Tax and Government Grant are the cornerstones of English local finance - and the control is heavy compared to Finnish municipalities - ours is very generous revenue base from income tax, shared business tax, real estate tax, operating income from different municipal sources and State grants. The Finnish municipalities might be horrified to learn the English current financial control is actually quite easy, compared to the past time of the Beacon Council Scheme. The cuts in State grants are quite similar in both countries - State Austerity reflected with less municipal finance, resulting some heated discussion.

Englannin kunnallishallinto 1: Rakenteet ja tehtävät

Source: Wikipedia, History of Local Government in England

Minun on pitänyt jo pitkään kirjoittaa Englannin monimutkaisesta kunnallishallinnosta. Nyt tartun aiheeseen kolmiosaisessa sarjassa, ensin rakenteet ja tehtävät, toisessa osassa talous ja kolmannessa demokratia.

Suomalaiseen kuntajärjestelmään, jossa Helsinki ja Luhanka kuntayhtymineen ovat periaatteessa samalla viivalla yhtenäisessä järjestelmässä, verrattuna englantilainen malli on monimutkainen. Paikoittain järjestelmä on unitaarinen, yksitasoinen perusmalli. Sellainen on kokonaisuudessaan Pohjois-Irlannissa, Skotlannissa ja Walesissa. Englannissa monilla kaupunkialueilla on omat ratkaisunsa yksitasoisesti, mutta myös kaksitasoisia, historiallisia malleja esiintyy. Varsinkin Borough-sana elimen nimessä on vahvasti kytköksissä historiaan, siitä kiinnostuneelle kuvan alla on perusteellinen linkki. Kuntia vastaavia eritasoisia yksiköitä on Englannissa 317 ja niiden asukasluvut vaihtelevat 2000 ja 1,1 miljoonan asukkaan välillä.

Valtuusto on vaaleilla valittu, oli se alueellinen tai paikallinen. Pormestarijärjestelmä on samalla tavalla monimuotoinen kuin Suomessa, pormestarit eivät ole kovin tavallisia Englannissakaan.

Englannissa kuntien tehtävät voivat jakautua eri tavalla laajemman ja suppeamman paikallishallintoyksikön välillä. Tehtäviä tarkastellessa on ensinnäkin hyvä tiedostaa, että sote-ratkaisu on Englannissa tehty niin, että terveyspalveluista vastuu on kansallinen, siitä vastaa NHS ja omalääkärijärjestelmä. Sosiaalipalvelut taas ovat kuntatason heiniä. Tyypillisiä pienimpien paikallishallinnon yksikköjen tehtäviä ovat infraan ja kulttuuriin sekä vapaa-aikaan liittyvät vastuut. Järjestelmässä päällekkäiset vastuut laajempien yksikköjen kanssa näyttävät olevat ainakin teoreettisesti mahdollisia.

Kunta-asioista vastaava ministeriö Ministry of housing, communities & local government hoitaa paikallistason lisäksi asumiseen liittyviä vastuita, joissa sen rooli on näkyvä. Paikallinen kuntaliitto, Local Government Association on tehtäviltään hyvin samanlainen kuin Suomen Kuntaliitto.

Hyvä perusesitys Englannin kuntajärjestelmästä löytyy täältä.

Englannin vuoden 1972 kuntalaki on päivittynyt useampaan otteeseen ja sisältää esimerkiksi vuoden 1974 alueuudistukset. Laki löytyy täältä ja pykäläkohdista pääsee ajantasaisiin yksityiskohtiin muutoksineen.

***

I have long waited for good moment to review the English Local Government system. In my 3 part set, I start here from general structures and functions. Other parts will concentrate on municipal economy and local democracy. The greatest difference between England and Finland local government functions is the health services. In England, the Central Government & NHS has a main responsibility, in Finland, municipalities and joint municipal authorities do the job.

Englannin paikallisvaalien satoa - pienten puolueiden renessanssi?

Brexit alkaa toden teolla konkretisoitua: nyt tulivat tulokset niistä äänestysalueista, joissa Englannissa pidettiin paikallisvaalit. Osassa vaalit ovat toisena vuotena - ettei tilanne olisi liian selkeä.

Suuri kuva vaaleista on pienpuolueiden, liberaalien, vihreiden ja riippumattomien rynnistys. Kansa on puhunut siihen malliin, että isot puolueet, Mayn Toryt ja Corbynin Whigit ovat johtaneet kansaa harhaan Brexitissä ja saivat nyt palkkansa. Liukuma pieniin päin on huomattava. Osassa äänestysalueita, kuiten Malvern Hillsien alueella, konservativit menettivät enemmistöasemansa, vaikka säilyttivätkin asemansa suurimpana puolueena. Huomiota herättävää on juuri riippumattomien ja Vihreiden nousu - puolueen vanha puheenjohtaja Caroline Lucas on kasvanut juuri näillä kulmilla.

BBC:n juttu vaaleista on tässä ja samassa yhteydessä linkki vaalien karttagrafiikkaan. Malvern Hillsien tilannetta on kuvannut BBC tähän, virallinen sivusto tässä ja paikallislehti ottaa kantaa näillä sivuilla.

Malverneilla vaalien yhteydessä järjestettiin kansanäänestys aluesuunnitelman hyväksymisestä. Se sai laajaa kannatusta ja tulee etenemään.

Vaalisivustot ovat varsin hyvät, mutta monimutkaiset. Itselläni seuraamista helpotti, kun olen kirjautunut paikallisen valtuuston sivuille ja saan asukastiedotteet sähköpostiini. Kuitenkaan esimerkiksi äänestysprosenteista ei löydy dataa ainakaan nopealla silmäilyllä.

***

Local elections in England 2019 - not perhaps landslide, but victory, however, for LibDems, Greens and Independants - and not only in Malvern Hills I am peeping most intensively. Two big parties are suffering from their Brexit mess - is England going permanently in the direction of many parties instead of two party tradition? It is likely that consequences of the Brexit are much complex than we now think.

Margaret Thatcherin pitkä varjo

"Hiilen merkitys energiantuotannossa oli vähennyt. Monet kaivokset olivat vanhentuneita ja kannattamattomia. Ne pyörivät valtiontuen varassa, syistä, jotka liittyivät jo osin historian vaalimiseen. Sellainen ei Margaret Thatcheria kiinnostanut. Thatcher varmisti, että hiilivarastot olivat ennen lakkoa täynnä. Lakkovahteja vastaan hän lähetti vahvat poliisivoimat. Yhteenotoissa ihmisiä loukkaantui ja myös kuoli. Vuodessa kaivostyöläisten voimat loppuivat. Vuoden 1974 selkävoittoa seurasi vuoden 1985 täystyrmäys. Se mahdollisti sen, että Thatcher saattoi jatkaa koko ay-liikkeen ajamista ahtaalle."

Seppo Varjus, Iltasanomat 9.10.2018

Varjuksen kolumni päivän iltapäivälehdessä pohtii ansiokkaasti hallituksen ja ay-liikkeen yhteenottoa. Thatcherin toimien kuvaus on myös hyvin kirjoitettu ja sitaatista yllä saa käsityksen, miten huolellisesti strateginen operaatio oli toteutettu. Menestys oli niin häikäisevä, että tarvittiin kolmas tie rakentamaan Labourille uusi nousu konservatiivien kauden jatkeeksi. Vanhakantainen ay-liike ei ole noussut, vaikka kaikuja siitä on ollut Corbynin menestyksessä. Suomessa ay-liike on ollut uudistumisen porttien edessä jo pitkään, asettelu on monessa mielessä väkinäinen, työnantaja ja työntekijä tarvitsevat toisiaan, mutta kolmannen tien löytäminen ei ole ollut helppoa. Englannin ja USAn esimerkkien luulisi osoittavan, ettei barrikaadien rakentaminen ole kansallisesti hyödyllistä, se ei eheytä, vaan jakaa.

Muistan 1980-luvun Englannin ja Walesin lakkouutisoinnit. En muista, mitä mieltä olin silloin Thatcheristä, johtajana hän oli vahva ja selkeästi oli nähtävissä, miten hän oli vakuuttunut omasta maailmankuvastaan ja sen oikeutuksesta. Ulko- ja sisäpoliittisesti hänen päättäväisyytensä oli vaikuttavaa, mutta se jakoi kansaa katastrofimaisesti. Varjo paikallishallintoon erityisesti kaupungeissa on ollut pitkä ja murskaavuus lakoissa muistetaan yhä. Ensimmäinen Englannin-reissuni tapahtui hänen kultakaudellaan, maaseutukaupungeissa sosiaalinen ahdinko jäi mieleeni ja poistuin maasta sekavin tuntein.

Hilary Mantel on suomennetussakin teoksessa ja oheisessa haastattelussa (The Guardian 19 Sept 2014) käsitellyt omia tuntojaan ja ajatuksiaan Thatcherin kaudesta. Mantel on viehättynyt kovista tyypeistä, hänen Margaretistaan kulkee linja toiseen kovaan luuhun, Thomas Cromwelliin, johon Mantel on ihastunut. Se on helppo ymmärtää, kun hänen Cromwellinsa on kiehtovan maanläheinen hahmo. Mantelin suomennettu Margaret Thatcherin salamurha-novellikokoelma on hankintalistallani ja odotan innokkaasti Cromwell-trilogian päätösosaa, jota on varmasti raskasta kirjoittaa. 

***

Margaret Thatcher crushed the power of trade unions, but she very much divided the country, and paved route to the third way in the society, for Tony Blair. She was a resolute Dame with a long shadow, ruthless in domestic and international politics. This interview of Hilary Mantel describes her legacy, with interesting, strong personal insights from author that made Thomas Cromwell, another person with a bold vision, so alive to us.