Hyvinvointialue National Health Servicen mallilla

Suomen Terveyden ja Hyvinvoinnin Laitos THL julkaisi kesäkuun 2025 lopulla ajatuspaperin, jossa vertaillaan neljän maan - Iso-Britannian, Espanjan, Hollannin ja Australian malleja julkisten terveyspalveluiden organisoinnissa Suomen malliin. 

https://thl.fi/-/muiden-maiden-sote-jarjestelmat-eivat-tarjoa-pikaratkaisuja-suomen-sote-mallin-kehittamiseen-tyo-vaatii-parlamentaarista-yhteistyota

Julkaisuaika oli pahamaineinen juhannuksen jälkeinen aika ja siksi harva on julkaisuun tutustunut tarkemmin, itsekin katsoin sitä huolellisemmin vasta nyt. Päätin tehdä asiasta tänne blogiini nostot juuri Ison-Britannian mallin näkökulmasta. Selvitys on kiinnostava, koska järjestelmissämme on samoja piirteitä - keskusjohtoisuus ja monimutkainen rahoitusjärjestelmä. Britanniassa on puhuttu myös palvelujen kriisistä varsinkin Brexitin taustatyössä. Brexitin piti mahdollistaa suurempi rahoitus NHS:lle. Palvelut ja rahoitus ovat myös meidän hyvinvointialuekeskustelussamme olleet vahvasti esillä - ja kuluvana vuonna on tarkasteltu myös omalääkärijärjestelmän mahdollisuutta meillä. Järjestelmissämme on myös eroja: ennen uudistusta kuntahallintomme oli paljon Britannian hallinnon kuntajärjestelmää autonomisempi ja kantoi vastuun sosiaali- ja terveyspalveluista. Nyt ne siirtyivät alueille lähes kokonaan - ja alueilla on vaaleilla valitut valtuustot, tosin kuin Englannissa. Englannissa ei myöskään ole sosiaalipalvelujen ja terveydenhuollon integraatiota - kunnat vastaavat sosiaalitoimesta ja NHS terveydenhuollosta.

Raportti on ottanut lähtökohdakseen UK mallin soveltamisen vaihtoehtoksi nykyisen mallimme integroidun kokonaisuuden, jossa ovat sosiaali- ja terveyspalvelut mukana. Toinen vaihtoehto olisi ollut tarkastella mallia siten, että sosiaalipalvelut järjestettäisiinkin taas paikallistasolla Englannin mallilla. Koska Suomen reformi näki paljon vaivaa juuri palvelujen integroinnin tärkeyden korostamisessa, otettu näkökulma on ymmärrettävä. Silti on paikallaan todeta Suomen kuntalain voimassa olevan 1§ korostavan sosiaalista kestävyyttä. Suomalaiset kuntien tehtävät painottuvat nyt aiempaa vahvemmin kouluympäristöön. Tarkasteltavaksi voi tulla pykälän säilyessä samanlaisena myös ikääntyvien kuntien väestön sosiaaliset kysymykset ja yhteys alueelliseen palveluverkkoon. Myös kansalaisjärjestöjen rooli on mielenkiintoinen eroavaisuus. Brittiläinen ja suomalainen järjestöautonomia, sekä niiden rahoitusmallit eroavat paljon toisistaan. Jos Suomessa järjestökenttä muuttuu keskushallinnon rahoitusleikkausten myötä, voiko se autonomisemmalla rahoitusmallilla ja lähempänä kansalaisia toimimalla alkaa vaatia pontevammin osuutta ja suurempaa roolia sosiaali-ja terveyspalvelujen tuottajana?

Jos hyvinvointialuevaltuustot lakkautettaisiin, miten eduskunta ottaisi raportin mukaisesti vastuun sosiaali-ja terveyspalvelujen demokratiasta? Aluevaltuustot ovat tehneet aika konkreettista työtä ohjauksen ja paikallisten sekä alueellisten palvelutarpeiden ristipaineessa, ja koettaneet tasapainottaa taloutta vanhenevan väestön palvelutarpeen kasvun, rahoitusjärjestelmän monimutkaisuuden ja tasapainoa hakevien erikoismenettelyjen ristipaineessa. 

Omassa työssäni olen seurannut erilaisten vaikuttamistoimielimien toimivuutta alueilla - niitähän on vanhuksille, nuorille ja vammaisille, sekä kunnissa että alueilla. Toimivuus vaihtelee, monessa paikassa työhön voisi hakea konkretiaa ja uusia aktiivisia ihmisiä esimerkiksi kansalaisraateja hyödyntämällä. Raportti vihjaa, että demokratiaa voisi täydentää juuri näin. Olen samaa mieltä, pitäisi keskittyä enemmän havaittuihin ongelmiin ja niiden nopeampien ratkaisujen etsimiseen. Suomea ja Britanniaa yhdistää, ettemme ole näissä asioissa mitään mallimaita, kuten vaikkapa Irlanti - opittavaa on meillä paljon.

Raportti nostaa esiin omalääkärijärjestelmän Britannian mallin portinvartijaroolin suhteessa erikoissairaanhoitoon pääsyyn. Portinvartijan enigmaattinen, lähes shakespearemainen toimijuus on mielenkiintoinen asia. Suomalaisen vanhan mallin kritiikki kohdistui juuri kuntien edustajien muuttumiseksi sairaanhoitopiirissä isomman pöydän ymmärtäjäksi paikallisuuden kustannuksella. Ei ole helppoa tietä varmistaa yksilön edun mukaista ohjaus- ja valvontatasoa - hallinto puhuu helposti hallinnon kieltä ja monimutkaisesti, usein itseään ruokkivasti.

THL:n raportti on mielenkiintoinen, ajatuksia herättävä raapaisu maita yhdistäviin ongelmiin. Sekä Suomi että Britannia ovat syrjässä ja järjestelmiltään omaleimaisia. Molemmissa maissa on isoja terveyden- ja sosiaalihuollon ongelmia, molemmissa maissa puhutaan huolestuneesti rahasta. Omana havaintona olen pitkään miettinyt, että britit ovat suomalaisia estottomampia puhumaan veronmaksajan rahojen käytön vastuullisuudesta, taxpayer’s money. Se näkökulma on meilläkin korostunut talouden ohjauksen enenevässä kokonaistarkastelussa.

Kiinteistöpuolella meitä yhdistää kurja ilmasto ja heikko rakentamisen laatu, jotka omalta osaltaan lisäävät talouden paineita. Britannian kanssa on varmasti myös hedelmällistä käydä vuoropuhelua, muodostaako maahanmuuttajaväestö haasteen palveluille vai onko se työntekijäpulan ratkaisu hoiva-alalla. Molemmissa maissa tämä vaikuttaa olevan tuskallisen vaikeasti käsiteltävä krooninen poliittinen aihe.

***

Finnish Institute for Health and Welfare published in the end of June 2025 a working paper on comparing Finnish Social and Health system to those in the United Kingdom, the Netherlands, Spain and Australia. The NHS system is quite same with its service and finance challenges - the main difference is the responsibility of social services at local level in the UK. The abstract in English is provided in the report - link in the text above.  

Maksamisen aika

Olisi heti pitänyt tietää mikä on homman juoni. Maahan pääseminen edellytti nyt ensimmäistä kertaa jo etukäteen maksamista viranomaisille, että sai viisumin maahantuloa varten. Prosessi kävi suhteellisen kivuttomasti, vaikka tunnistautumista oli paljon: viranomaissovelluskin piti ladata. Lupa maksoi 12 £ - oireellista oli, että jos oli nopea, kaiken sai halvemmalla. Maksun jälkeen parin tunnin odottelun jälkeen vuoden voimassa oleva lupa kolahti sähköpostiin. Olimme vapaita lähtemään.

Muodollisuudet rajalla menivät kivuttomasti. Passin siru oli jo napannut tiedon, että kelpoisuudet olivat hoidetut. Automaattiovi tunnisti dokumenttimme ja yhdisti meidät kasvokuviimme. Se olisi voinut olla loukkaavaa, kun näytimme kuvissa niin säikähtäneiltä. Yksi laukku jäi tulematta, se tiesi selvittelyjä ja harmia pariksi päiväksi. Silti meillä oli kyllin laukkuja joita kuljetella. Laukkukärryt olivat telineessä. Ohi kulkeva paikallinen tokaisi ”Kaikki maksaa täällä nykyisin.” Hän oli oikeassa, kärry olisi lähtenyt mukaan kolikolla, joita meillä ei ollut. Selvisimme laukkuinemme silti autovuokraamoon. Auto oli tilava ja ehjä, selvisimme oikealle tielle ilman ketunlenkkejä.

Majoituksen tuttu portti ja parkkipaikka kuuluivat kauppaan. Näin jälkeenpäin pysäköin mallikkaasti, vaikka käteni oli kipeä, olkapään murtuma vasta paranemisensa alussa. Laskin ratin alas ja istun sitä lähellä, näin minimoin käsien ylösnostamiset. Ensimmäisen päivän ajot olivat vaihtaessa ajoittain kipua ja siitä johtuvaa jännitystä, sitten alkoi helpottaa. Ajaminen maistui taas.

Tiesimme, että sakot olivat tulossa, kun näytös Stratford-Upon-Avonissa venyi. Olimme puoli tuntia yliajalla ja arvasimme oikein, että automaattiparkissa perästä kuuluu. Pysäköimme huolettomasti Morrisoniin alakaupungissa, teimme edullisia ostoksia. Koko matkan aikana ne eivät maksaneet paljon. Söimme ravintoloissa, joimme, kovin edullista kaikki tuo. Anupamin lampaankare masalakastikkeessa oli parasta antia Thaali-lajitelmassa, muutkin osat maistuivat hyvin. Automme oli parkissa keskustassa Waitrosessa, yliajalla. Myöhemmin huomasimme kolmen tunnin rajoituksen. Supermarketin sijainti oli erinomainen, pysäköimme toisenkin kerran - huolettomasti, taas kolme tuntia paukkuen.

Yritin aina ajaa kovaa kuten paikallisetkin. Mailit tuovat omat haasteensa. Poliisista varoiteltiin siellä täällä, mutta heistä en ole kuullut. Worcesterissa ehdimme Evensongiin. Parkkipaikka löytyi läheltä katedraalia. Löytyi maksuautomaattikin, se ei toiminut. Toinen oli lähellä, pudotin sinne punnan kolikon, toisenkin. Tällä kertaa kolikot olivat uusia, edellisellä Worcesterin reissulla olin yrittänyt maksaa parkkeerausta vanhentuneilla punnan kolikoilla - menestys oli huono. Nyt kolikkoni tipahtivat laitteen syövereihin avoimeen luukkuun, joka kuhisi sähköjohtoja. Tajusin, ettei tämäkään laite toiminut. Haroin hetken laitteen sisuksia saadakseni vaivalla hankitut lanttini takaisin, mutta luovuin yrityksestä, kun minulla ei ollut pihtejä mukana, enkä välittänyt ottaa sähköiskua parin kolikon vuoksi. Olin silmänurkastani näkevinäni, että joku laitapuolen kulkija oli noteerannut tuhertamiseni ja odotti vuoroaan päästä nappaamaan arvometallit parempaan talteen kaupungin laitteesta. Tämän soin hänelle mielelläni.

Evensongin aloitti urkukappale. Se oli loistava, mutta en tunnistanut sitä. Kun palvelus oli ohi, kysyin papilta, mistä kanttorin tavoittaa. ”Hän on urkuparvella, mutta ottakaa huomioon, että päivä on ollut pitkä ja olemme kaikki väsyneitä, koska olemme olleet hautaamassa kollegaamme tänään.” Sellaista elämä on, ihmettelin hänen väsynyttä ja epäystävällistä sävyään, ja sitä suuremmin, kun hänen kollegansa muisteli seurueellemme haltioituneena Tampereen-matkaansa. Löysin urkurin parvelta. Mikä se ensimmäinen kappale oli? ”Tallisia ja Stanfordia.” Ei, ei, ne tiedän, vaan se aloituskappale, en tiedä mikä se on! ”Ai se, se oli minun improvisaationi.” Kiitin häntä kauniista kappaleesta ja olin ilmeisesti pelastanut hänen raskaan päivänsä.

Kävimme myös Pershoressa katsomassa luostarinkirkon. Parkkipaikalla oli kevät, miekkonen istui autossaan. Räpläsin taas parkkiautomaattia. Pudotin punnan sisään ja sain parkkiaikaa kuin jackpotissa yli viikonlopun. Miekkonen huusi parkkeeramisen olevan nyt vapaata. Kiitin neuvosta ja jätin sanomatta, että hän olisi voinut avata suunsa aikaisemmin. Punnalla sai aikaa nyt tarpeettoman hyvin, kohta lähdimme kirkon katsottuamme. 

Lentoasemalla ajoimme pitkäksi porteista, meidän piti vielä maksaa itsemme ulos, että saimme ajaa autovuokraamoon. Auton luovutusmuodollisuudet sujuivat. Kaikki oli kunnossa. Meidän saapuessamme kotimaahan, noutajamme vähän myöhästyi, hän oli ajanut peurakolarin, mutta auto oli lommoja lukuunottamatta kunnossa.

Parkkisakko saapui aikanaan. Ja toinen. Ja kolmas. Englantilainen järjestelmä on kannustava, sakko on kova, 70 puntaa, mutta jos sen maksaa nopeasti saa sen 40 punnalla. Palvelu on erinomainen ja maksaminen helppoa. Ikävän puolelle kuitenkin meni vuokrausfirman 42 £ maksu parkkisakosta ilmoittamisesta - ”palvelu” oli hinnakas kolmesti maksettavaksi. Siitä ei ollut paljousalennuksia. Kun kolmannesta ilmoituksesta kului niin pitkä aika, etten saanutkaan enää nopean maksajan etua, vaikka yritin maksaa saman tien tiedon saatuani, edessä oli reklamoinnin tie. Kirjoitin suoraan vuokrafirmalle ja pysäköinnin järjestävälle yhtiölle. Suuntasin valitukseni suoraan yhtiöiden ylimmälle johdolle aitoon brittityyliin. Pysäköintiyhtiö ymmärsi yskän ja antoi minun maksaa sakon alennetulla taksalla. Näin tein. Vuokrafirma ei palauttanut maksuani ”palvelustaan”, siitä viimeisestä, joka oli aiheuttaa minulle korotetun sakon. He seisoivat maksunsa takana ja sanoivat sen olevan sopimuksen mukainen. 

Pysäköintiyhtiön tulkinta oli toinen, he olivat minun kannassani. Vuokrayhtiölle lähti vastakirjeeni, jossa palautin heidän sopimustulkintansa heille takaisin ja nimesin heidän toimintansa juridis-uhkaavaan sävyyn ”sopimusrikkomukseksi”. Vastavetoni odottaa yhä heidän vastinettaan, mutta reissuun liittyvä rahaliikenteeni on nyt sulkeutunut, reilun kuukauden sen jälkeen kun olen poistunut saaren kamaralta. Seuraava matkani on kuitenkin viisumivapaa, jos teen sen lähimmän kymmenen kuukauden sisällä. Olen vapaa pääsemään taas kaikkien maksullisten laitteiden äärelle.

***

This is a story of paying in Britain. You pay to get in, you pay when you move, and when you stop. And you will pay all the fines and ”service fees” your renting company send to you, all these long after the trip. Was it worth it? Definitely maybe!

A Greener Shade of Pale - Kuin vihreä varjo vaan

Matkan jälkeen kuvien katselu syventää syntyneitä vaikutelmia. Valitsemme jotkut kuvat ja toiset jäävät sivuun, niihin ei oikein tunnu liittyvän mitään tai ne aukeavat huonosti. Luulin matkalla ottaneeni kuvan, jossa on pelkkää nurmikkoa - paikkana Worcesterin Spetchley Park Gardens. Jostain syystä kamera ei sitä kuvaa ottanutkaan - vaikka jopa luin kameran näytöltä, että se tunnisti kohteen nurmikoksi. Nyt kaipaan tuota kuvaa - se tuntuu järjettömältä, mutta Englannin nurmikkoa ei löydy Suomesta, ne ovat ihan eri asioita. Englantilaisen nurmikon hienojakoisuus ja tasalaatuinen laajuus on uskomatonta, ensimmäisen kerran näin tällaisen laajan kentän pelkkää vihreää Cambridgen laitakaupungin common greenillä. Aivoni nimesivät näyn ”terapeuttiseksi vihreäksi” - niin rauhoittava se on. Siinä voi kävellä tai sille voi istahtaa, ei harrastaa mitään kovin hurjaa. Vain olla.

Otin pari kuvaa, joissa teemana oli jonkinlainen tunneli. Kuvan kaivanto on Kilpeckin kirkon ja linnan liepeiltä. Linnasta on jäljellä viheriöivän kummun päällä pari tulisijaa, pieni kirkko on hieman etäämmällä hautausmaan takana, sen toisella puolella kenttä, pelto, jonka keskellä kaarimainen muodostelma, joka on yhdistetty pakana-aikoihin saakka. Siinä kohdalla on nyt karjan suojakatos. Kuvani on toisesta suunnasta, lähempänä linnaa, ei tarvitse paljon mielikuvitusta, että kaivannon selittää vallihaudaksi. Aika on sitä pehmentänyt. Kuuluisa kuninkaallinen rajakaivanto Offa’s Dyke ei ole kaukana, sekin ajan hampaan pyöristämä - mutta massiivinen silti. Rauhallisuus antaa väärän vaikutelman, alue oli rajakahakoiden vuoksi linnoitettu, walesilaista vastaan Mercian puolesta. Me nousemme katsomaan kaivantoja ilmastoidun auton mukavuudesta ja jatkamme pian suurella nopeudella eteenpäin.

Matkan jälkeen Malvernin itäpuolella on pidetty myös District Councilin vaalit. Perinteisellä konservatiivialueella voittivat vihreät. Valituiksi tulivat myös konservatiivien, reformin, riippumattomien ja liberaalien ehdokkaita: yhtään työväenpuolueen ehdokasta ei mennyt läpi. Kaksipuoluejärjestelmä näyttää paikallisesti siis olevan murroksessa, siirtymän suuruus riippumattomille kertoo ehkä vihreiden kannatusta enemmän muutoksesta. Politiikkaan ollaan kyllästytty. Vihreiden asema alueella on poikkeuksellista: puolueen vanha puheenjohtaja vaikuttaa siellä yhä. Ja vanha konservatiivien ääniharava tipahti keskustan alueella juuri vihreiden arvojen vuoksi.

Reformi ei alueella tuntunut nousevan samalla tavoin kuin muualla maassa. Oma pelkoni on, että paikkaansa maailmassa yhä hakeva Englanti aloittaa jälleen uuden, tuskaisan kokeilun päästämällä reformin valtaan seuraavissa suurissa vaaleissa. Onnetonta on, että sinne on vielä pitkä matka - tyytymättömyys saa kasvaa rauhassa vaalivoitoksi, helpolla tavalla, joka ei kasvata valtiomiehiä, joista on muutenkin pula. Edessä on pitkä ja neuvoton uuden puolueen hallituskausi, jolla pitäisi löytää uusi suunta koko saarelle. Pelimerkkeinä ovat maahanmuuttokriittisyys ja EU-vastaisuus. Englantilaiset kestävät onnettomuudekseen olojen huonontumisen nurkumatta, ilman analyysejä ja peilejä - kapina kanavoituu vain uurnille. Vihreän ja Miellyttävän saaren etu olisi tilanteessa nopea erehdys ja päättäväiset, rakentavat suunnan korjausliikkeet yhteistyössä. Mutta siitä on vain houkan toivo.

Kummisetäni sanoi, että vanhana on hyvä käydä Roomassa: kaikki vanha on muuttunut ymmärrettävämmäksi. Mielikuvitus ja kokemus osaa täydentää rauniot ja kaivannot ponnistuksilla, jotka niiden takana ovat. Ei kaipaa suuria, rautalangasta väännettyjä elämyskeskuksia, lähes huomaamaton uurre maisemassa, yksittäinen vaatimaton muistotaulu ajaa asiansa ja hiljentää menneen äärelle. Joku voi kysyä, miten tästä eteenpäin? Vastaus on aika selvä. Ihmiset pakkautuvat keskuksiin, kuhisevat siellä. Vallihaudassa kulkija kulkee yksin koiransa perässä, taivaan alla, miettii sirpaleisesti omia asioitaan ja olettaa, että kaikki tulee jatkumaan kuten ennenkin. Ei hän kovin väärässäkään ole. Kevättä seuraa kesä, joka kääntyy syksyksi ja talveksi, jouluksi ja kevääksi politiikan tuulista välittämättä. 

***

Green is very therapeutical colour in lawns and much vaster minimalistic surfaces of common lands. In politics, it is more controversial colour of change and worrying about the situation we are in. But, by and large, England remains a green and pleasant land - so far.

Takaveden kirkot 1: Hull - Backwater Churches 1: Hull

Takavesi ei ole yleisesti Suomessa käytetty käsite, takamaa on tutumpi. Käytän termiä tässä tarkoittamaan jotain hankalasti luokse päästävää, ehkäpä vanhentunutta ja jotenkin takapajuista kohdetta veden partaalla. 

Kahden jutun sarjani voi mieltää myös eräänlaisena suppeana joulukalenterina. Joulun sanomahan on myös takamaan, vähäisen paikkakunnan, merkityksen nostamista. Backwater on englannissa käsitteenä valmis ja selkeä. Esimerkkini ovat molemmat myös veden ääriltä, paikkojen merkitys on joskus ollut huomattavasti suurempi ja ne ovat kummitelleet ajatuksissani vuosia.

Kävin Hullin suomalaisen merimieskirkon rakennuksella vuonna 2000. Kivijalasta löytyi graniittilaatta, joka kertoi, että piispa Gulin oli vihkinyt rakennuksen vuonna 1948.  Olin kuullut erään papin toimineen rakennuksessa ja etsin sen hänen vinkkinsä perusteella. Päättelin, että rakennuksen täytyi sijaita satama-alueella. Karttaa tutkiessani huomasin siellä Church Streetin, jolla epäilin kirkon olevan. Otaksuntani osui oikeaan - kookkaan rakennuksen seinässä oleva risti vielä sinetöi asian. Komea, edelleen nykyaikaisen oloinen punatiilirakennus toimi silloin kirjapainona ja sen työntekijät loivat minuun epäileviä katseita. 

Nykyisin rakennus on tyhjillään, aidattu ja siihen on haviteltu iäisyyshankkeena hotellia. En itse ottaisi huonetta tuolla sijainnilla. Hullissa kävin päiväseltään loistokkaammasta Beverleystä käsin. 

Suomalais-ruotsalaiset merimiehet olivat Hullissa kaukana kotoaan. Vuonna 1948 Englanti ja Suomi toipuvat vielä sodasta, mutta entisten vihollismaiden välillä kulki jo tavaraa, puuta, rautaa, tekniikkaa, tuskin mitään kovin ylellistä. Pohjoisen Hull ei ole attraktiivisinta Englantia, se on jopa muutaman kerran valittu maan rujoimmaksi paikaksi. Satama-alue vastasi mielikuvaani vaihettumisvyöhykkeenä olevasta teollisuusalueesta, turistia ei oltu ajateltu, vain työpaikkoja ja niidenkin loppumiseen oli varauduttu. Merimiehelle oli kuitenkin täällä tarjolla punkka yöpymiseen, mahdollisuus kuunnella pari ystävällistä sanaa, paikka palata lyhyen pub-käynnin jälkeen. Ehkä oli pöytä, jossa kirjoittaa postikortti ystävättärelle kaukana kotomaassa tai lukea kirkon kirjastosta lainattua kirjaa. Nuori pappi varmaan täällä mietti, miten parhaiten puhuttaa karkeita työmiehiä, jotka vain kulkivat tästä ohi.

Merimieskirkkojen verkosto on pienentynyt, vienti- ja tuontilaivat keskittyneet ja kasvaneet, Lontoon Rotherhythen merimieskirkko on jäänyt jäljelle ja kukoistaa. Historiaa on kuvattu hienosti vaikka tässä blogissa. https://merimieskirkko.fi/blogi/miksi-merimieskirkko-on-olemassa/ 

Hullissa voi vierailla Wilberforcen, orjuuden vastustajan, kotimuseossa. Yhteiskunnan muutos on ollut suuri, mutta orjuus on saanut uusia muotoja. Mittakaava on laajentunut globaalisti ja keskittynyt yhä enemmän Lontooseen. Pieni satamakaupunki on hiljentynyt, sen vauraus on mennyttä ja näkyy vain palasina. Church Street jatkuu Hedon Roadina. Hedon on Hullia vanhempi satama, Humberin sivujoen varressa. Kun joki umpeutui, Hull kasvoi. Hedonin kirkko on suuri ja nyt sisämaassa, se näyttää suhteettomalta, pelottavan mykältä, kuten kirkot joskus näyttävät. Kellotorni mittaa takamaan aikaa. 

Jos jatkan kohti rannikkoa, vastaan tulee vielä Patrington, takamaan takamaa ja sen korkeatorninen Queen of Holderness-kirkko.  Meri on lähellä ja tapansa mukaan valtava. Olen mielikuvissani usein katsellut tuota kirkkoa, seisoen hautausmaalla sen ympärillä. Se on niitä paikkoja, joissa matkoilla on vaan käytävä: ”Koska se oli siellä.” Tuollaiset kohteet ovat mieleenjääviä, autiossa ja tyhjässä tunteessa on silti jotain pysyvää, eikä poislähtö tee niin kipeää kuin jääminen.

***

This two-partite text is about churches in remote places, by the water, and how they have haunted my imagination for years. The first one is the old Seamen’s Mission building for Finnish and Swedish sailors, in Hull, the dock industrial area.

Päättäjät kulkevat yksin

André Previnin Britten-levyn kansi on hieno: säveltäjän asuinpaikan Aldeburghin Moot Hall paikallisen taiteilijan Morton Cavendishin ikuistamana. Rakennuksen nimi tarkoittaa kokouspaikkaa, joskus anglosaksisella ajalla paikalle kokoontuivat vanhimmat päättämään seudun asioista paljaan taivaan alle: myöhemmin tehtiin oikein sali. Vanhassa Englannissa edustajat nimettiin hundred-nimiseltä alueelta, se voi tarkoittaa meidän kihlakuntaamme tai peräti Satakuntaa, jossa Viron tavoin on samaa hallinnonjaon heijastumaa. Pidän Cavendishin maalauksen arvoituksellisuudesta: hän ylittää siinä itsensä. Muut hänen työnsä ovat perinteisemmin paikallistaiteilijan taidonnäytteitä, hyviä sinänsä, mutta ei mitään erikoisempaa. Moot Hall-rakennusten luettelo löytyy wikistä, kaikki vaikuttavat hyvin kiinnostavilta ja historiallisilta. https://en.wikipedia.org/wiki/Moot_hall

Englanti kokoontuu heinäkuun alussa valitsemaan hallitusta vaaleissa. Kyse on edustajien valinnasta parlamenttiin, mutta on kansasta kiinni, muodostuuko vahva vai heikompi hallituspohja. Rishi Sunakin vetämä hallitus ei ole tarvinnut apupuolueita, sillä on ollut riittävä enemmistö toimia. Pääministeripuolueen painajainen on Hung Parliament, jossa oma puolue ei saa määräävää asemaa, vaan joutuu ottamaan apupuolueen vesittämään poliittisia tavoitteita kompromissein. Suomalaisittain tämä on tietysti tuttua. 

Englantilainen järjestelmä korostaa pääministerin roolia meikäläistä järjestelmääkin enemmän. Sunak sai itse päättää vaalien ajankohdan ja hänen ilmoitustaan odotettiin pitkään. Hän on urhoollisesti pitänyt päätään pystyssä vaikean kautensa ajan, mutta olin lukevinani hänen ilmoituksessaan jonkinlaista haavoittuvuutta, sateenpieksämän pääministerin silmissä oli jo luopumisen surua. Hänessä ruumillistui koko konservatiivien katastrofaalinen hallitusjakso, jona aikana Britannia on liukunut pois Euroopasta ja sen talous on kärsinyt pandemiasta ja Brexitistä, tuhannet britit ovat muuttaneet takaisin sateiselle saarelleen Euroopan aurinkorannikoilta. Nyt viime viikkoina on taas puhuttu, saadaanko Euroopasta riittävästi ruokaa saarelle.

Konservatiivien tarjoama vaihtoehto vaaleissa on jatkaa hallintoaan. Labourin Keir Starmerilla on periaatteessa helppo tilanne viedä voitto vaaleissa: kansa kaipaa muutosta ja gallupit suosivat. Mutta ohjelman rakentaminen ei ole helppoa. Nykyaikaisessa mielipidekulttuurissa jyrkkien kantojen ottaminen on riskaabelia. Englannin järjestelmässä parlamenttivaaleilla on Suomea suurempi merkitys sille, miten kuntia ja alueita tuetaan: suurempi osuus niiden tulopohjasta tulee kruunulta. Mitä osa-alueita pitäisi vahvistaa? Alueiden itsenäisempää otetta (devolution) vahvojen pormestarien kautta, asumisrakentamisen elvyttämistä, levelling up-ohjelman korvaamista? Vaiko peräti kurssin kääntämistä kohti Eurooppaa ja realistisempaa mallia Brexitissä menetettyjen tavaroiden liikkuvuuden palauttamiseksi? Miten suhteet USA:n kanssa järjestetään, miten Saksan ja Ranskan kanssa? Starmer ei ole kovin innokkaasti ja vakuuttavasti tarjonnut vastauksia, nyt kampanja-aika on lyhyt. Jos hän ei onnistu vakuuttamaan, vaalien selvä asetelma voi kuitenkin ennakkoasetelmista huolimatta kääntää ihmisiä takaisin konservatiiveihin tai vaihtoehtopuolueisiin. Se tarkoittaa hung parliamentin mahdollisuuden kasvua.

Jos työväenpuolue muodostaa hallituksen yksin vaalivoiton kautta, alkaa välitön näytön paikka. Silloin pitäisi voida hyvin nopeasti muodostaa selkeä ohjelma, joka vaikuttaisi myönteisesti ja konkreettisesti kansalaisten arkeen, sekä kirkastaisi harmaantunutta kuvaa Britanniasta. Myönteinen asia on, että Iso-Britannian pakka ei ole hajoamassa, Skotlannin itsehallinnon vahvistuminen käytännössä sössittiin kansallisen puolueen sisäisissä suhmuroinneissa, Labour ottanee selkeän voiton sillä alueella ja voi vaalien jälkeen esiintyä hyväntahtoisena skottien suuntaan - mikäli talous sen sallii.

Vaalien voittajan osa on armoton. Hän on myös kaksipuoluejärjestelmän takuumies. Jos seuraava vaalikausi epäonnistuu, vaalijärjestelmän remontista käytävä keskustelu voi kiihtyä ja ohittaa kiinnostavuudessaan alati harmaantuvan kuningashuoneen asioiden setvimisen. Vaaleissa voittavat alueensa edustajat janoavat pääministeriltä hyvää alueelleen ja vaaleissa pudonneet tulevat hautomaan vastaiskua. Sen paikka tulee takuuvarmasti. Ja myös Cummingsin liikkeitä kannattaa seurata. Suuri yksinäinen neuvonantaja ei ole lahjattomien kanssa tehtävän yhteistyön suuri ystävä, mutta hän voi hyvinkin olla vaikuttamassa poliittisen pelikentän uusiutumiseen seuraavan hallituskauden jälkeen. Tietojohtamisessa hän on antanut jo näyttönsä, eikä se ollut aina demokratian jäykimpien perinteiden kannata kovin mukava oppitunti: radikaali tietokoneen käyttö, tekoälyn hyödyntäminen ja maan hiljaisten aktivointi ovat varmasti menetelmiä, joihin tullaan palaamaan.

***

Rishi Sunak is now a lonely man with a lot pressure on his trained shoulders. But it is not too easy for his competitor Keir Starmer either - he should say something concrete for better Britain. It is always lonely at the top - in two party system. If the selections show hung parliament, that is an another challenge, and Mr Cummings is going to do his best to change the game for the next election period. Some fascinating times ahead.

Paul is Paul

Sain viikolla tiedon pitkäaikaisen työkaverini Paul Rowsellin äkillisestä kuolemasta. Levelling Up osaston demokratia-yksikön päällikkö Paul teki pitkän uran Euroopan neuvostossa, jossa hän intohimoisesti ajoi kunnallishallinnon kehittämistä, hyvän hallinnon periaatteita ja demokratian laajentamista. 

Paul oli John Bullin ruumiillistuma, hänellä oli härän sitkeys ja vahvuus viedä asioita eteenpäin, ylpeys saavutuksista, lojaalius hallitukselle myös silloin kun se oli erityisen hankalaa. 

Paul rakasti Strasbourgia, sen opettavaista historiaa ja rauhallista ilmapiiriä. Usein istuimme illallisella Alsace à Table ravintolassa. Juttelimme hallinnosta, kunnista ja yhteisistä tutuista, hallinnon persoonallisuuksista ja historian kummallisuuksista.

Kun virkamies kuolee saappaat jalassa, kesken viran, kuten Paul, se pysäyttää. Mitä jäi antamatta? Tuntuu surulliselta menettää valtava määrä kokemusta, mutta se perintö myös inspiroi. Kun iso puu kaatuu, tulee myös paljon valoa ja uutta kasvua. Olisin suonut Paulille myös rauhallisemman loppuvirkauran, jäähdyttelyn ja entisestään syventämisen osaamisessa, hän olisi ansainnut rauhalliset eläkevuodet kunnallis- ja keskushallinnon tapahtumia aktiivisesti seuraten. Nyt hän painoi täysillä loppuun saakka. Viimeiset viestimme vaihdoimme pari viikkoa sitten ja suunnittelimme online-kokousta piakkoin.

Hallintovirkamiestä pidetään monesti kuivana, mutta Paulissa oli roppakaupalla huumoria, ilkikurisuutta, silmät tuikkivat usein herooisista hallinnon uudistuksista puhuttaessa - myös katastrofit ovat usein hyviä oppitunteja. Muistan Paulista hänen uteliaisuutensa muiden maiden hallintoa kohtaan ja ylpeyden oman maansa järjestelmästä sen loputtomine poikkeuksineen ja historiallisine erikoisuuksineen.

Isolla sydämellä töitä tehnyt virkamies ei unohdu. Paul is Paul. Kiitos Paul perinnöstäsi, lepää rauhassa. Me muut jatkamme nyt taistelua demokratian ja Ukrainan puolesta. Ja minä lupaan yhä rakastaa sinun maatasi kaikkine kummallisuuksineen.

Hope End Ward or God Save the King?

Kunnalliseen parkkiautomaattiin viime viikolla yritin huonolla menestyksellä syöttää Elisabeth II kruunupäällä varustettuja punnan kolikkoja. Rietas kone hylkäsi ne yksi toisensa jälkeen ja sylki pihalle. Olin suuttua, kunnes tajusin, että kolikkoni olivat vanhentuneita - masiinat oli viritetty nirsoiksi kolikkouudistuksen jälkeen ja kolikoissa näkyvä monarkki oli kuollut. 

Sain lopulta käypää rahaa - eikä valtuusto ei muistanut minua isommalla maksulla, parkkisakolla. Hallitsijan kuva dominoi noinkin arkipäiväistä askaretta, kunnan toiminta menee kruunun loiston rinnalla matalalle tasolle - on ymmärrettävää, ettei roskienkeräyksen, tienpidon ja -valvonnan järjestäminen olekaan niin hohdokasta. Niihin tarvitaan rahaa, sen kerjääminen Lontoosta ei ylevöitä paikallista päättäjää, vaikka hän kuinka vakuuttelisi, että paikallistason työ on merkityksellistä ja tärkeää. Kuninkaallisten tallien vartiointi karhunnahkalakeissa on verrattomasti koreampaa touhua.

Tosiasiaksi jää, että parin päivän päästä lähestyvät kruunajaiset ovat pahasti himmentäneet huomenna 4.toukokuuta 2023 järjestettävät kuntavaalit. Nämä epämääräisesti järjestettävät - osassa paikallishallintoa valitaan kolmannes valtuustosta, osassa kaikki, osassa useammasta tasosta, Skotlannissa ja Walesissa ei nyt ollenkaan - vaalit eivät koskaan ole olleet kovin suosittuja äänestäjien keskuudessa. Järjestelmä on kummallinen - sekä paikallisille, että meille paikan päällä käyneille. Hope End Ward, jossa konservatiiviehdokas Keith Pieri kampanjoi vakuuttavasti, on siitä hyvä esimerkki. Pieri kilpailee tietenkin Vihreää ja Liberaalidemokraattista ehdokasta vastaan.

 https://www.herefordshire.gov.uk/downloads/file/25200/hope-end-ward

Mutta missä ovat Työväenpuolueen ehdokkaat? Ilmeisesti alue ei ole mitenkään punaista aluetta. Paikka on nyt konservatiivien läänittämä, Vihreä ehdokas vaikuttaa hyvältä, mutta facebookin puoluesivujen pohjalta varsinaista hurmosta ei ole luvassa - kun peukutan paria postausta, minusta tulee nopeasti sivun paras fani. 

Ihmiset eivät puhuneet vaaleista, he puhuivat kruunajaisista, niiden seuraamista valmisteltiin innolla pubeissa ja kirkoissa, lentokentällä ostimme kruunajaiskarhun, jolla oli viitta ja kruunu, kannoin kyllä kotiin myös kaksi Keith Pierin esitettä. Tuntemamme rouva murehti vielä kuningatarta. Ei se ole ihme - kuvitellaan, että Kekkonen olisi alkanut hallita vuonna 1952 ja olisi heittänyt lusikan nurkkaan vasta viime vuonna - maassamme olisi vielä suruaika ja varovaisia elämänkertaluonnoksia iteroitaisiin hartaudella. Miettisimme varmasti paljon kansakuntamme tulevaisuuden haurautta. Charlesin pitkään odotettu valtaannousu tuonee ryhtiä ja rutiinia siirtymäajan jälkeen - ehkä unohdamme kapinallisen pojan ja tuittupää rouvansakin pian. 

Kruunajaisten valintapäivä on silti isku vasten paikallishallinnon kasvoja. Englanti toteutuu paikallistasolla: pubeissa, pienissä kirkoissa, kyläteillä, luumulla ja inkiväärillä maustetuissa porsaanlihamakkaroissa. Kyllä Charlesin olisi se pitänyt tietää. Edes viikko siihen väliin olisi tehnyt sopivan pesäeron, kansa olisi voinut kruunajaisten kulkua turhaan jännittämättä vielä rauhassa perehtyä ehdokkaisiin, uudet valtuutetut olisivat voineet hieman huokaista kampanjoiden jälkeen - kunnes taas olisi kansakunta kokoontunut yhteisten asioiden äärelle.

Vaalit sinänsä ovat vain suuntaa-antavat koko maan vaaleja 2024 ajatellen. Isot puolueet odottavat menestystä, liberaalidemokraatit ja vihreät etenemistä. Sunak saa paljon paikkoja, mutta voi menettää niitä siinä määrin, että se luo painetta tulevaan. Starmerille paikkojen lisäys on myös tärkeää uskottavuuden kannalta. Kumpikin puolue on edellisissä vaaleissa ollut alisuorittaja, joka selittää kummallisen laimeaa tilannetta. 

Vaaleissa on yksi uutuus, joka vähentää taas kerran perienglantilaista eksotiikkaa. Kun henkilöllisyys aiemmin on todisteltu suomalaisittain kummallisen tuntuisesti kaasulaskulla, nyt on otettu käyttöön henkilökorttitunnistautuminen, joka on briteille elämys ja voi tarvittaessa olla myös sen laatuinen perinteistä poikkeaminen, että sillä voidaan selittää matalia äänestysprosentteja - niitä tuskin sopii laittaa tuoreen kuninkaan syyksi. Torstaina äänestetään, perjantaina saadaan tulokset ja lauantaina uusi monarkki. God Save the King - and Whitehall Save Hope End Ward!

***

I wonder if there is a country where local elections shadow a coronation of a king - but England it isn’t!

Vihreä kuningas ja vaalijärjestelmä?

Greene King - Viheriä Kuningas - on suurpanimo - kaikki sen kotipaikassa Bury St Edmundsissa käyneet muistavat sieltä isot tuotantorakennukset. Englannin kuningashuoneessa näyttää siltä, että pitkäaikainen kuningaskandidaatti, Walesin Prinssi Charles, on pitkällisen sisäänajon jälkeen päätymässä valtaistuimelle. Lehdistö on jonkin verran viime aikoina pohtinut monarkin asemaa - hänellä ei ole periaatteessa poliittista valtaa. Niinhän varmasti kadunmieskin, tuo Claphamin bussin proverbiaalinen matkustaja, julistautuisi olevansa ”politiikan ulkopuolella” - joka määritelmä, jos mikä, on syvästi poliittinen. Prinssi Charles on jo nyt vaikuttanut vahvasti uskontopolitiikkaan, maatalouspolitiikkaan, kaupunkien rakennus- ja kaavoituspolitiikkaan - hän on siis laajasti kiinnostunut asioista, joka on aina huolestuttavaa varsinaisten poliittisten toimijoiden kannalta.

Asiassa ei varsinaisesti ole ongelmaa, mutta se ei tarkoita, ettei siitä voisi muodostaa sellaista. Prinssi Charles on tehnyt jonkin verran työtä ns. vihreiden arvojen eteen. Prinssihän on huomattava viljelijä ja on kantanut huolta kestävästä maataloudesta. Tämähän on kunnioitettavaa, mutta keskustelussa on vähän samaa kitkerää sävyä, kuin meikäläisessä Björn Wahlroosin keskustelussa demokratian tilasta. Keskustelijana on ns. väärä henkilö. En tiedä, miten Englannin vihreät suhtautuvat Charlesin rooliin asiassa - ei siitä varmaan heille haittaakaan ole. Ongelman ydin kuitenkin nähdäkseni on, että Englannin vaalijärjestelmä on sellainen, että Green Party ei kovin helposti ole saavuttanut jalansijaa first-past-the-post ehdoilla rakennetussa poliittisessa järjestelmässä. Suhteellinen vaalitapa olisi tuonut puolueen ajatukset paljon nykyistä laajemmin parlamenttiin ja paikallis- ja aluevaltuustoihin. 

Vaalijärjestelmästä huolimatta Vihreä Ajattelu on Englannissa levinnyt ja myös puolueen kannatus laajentunut vuosi vuodelta. Kuvituskuvassani vanhat puolueen johtajat Caroline Lucas ja Natalie Bennett ovat tarttuneet puolueen naisvaltaiseen maineeseen - tuttua myös Suomesta. Olen Caroline Lucasin taivalta seurannut jonkin verran - hän on legendaarisen Malvernin Girls’ Collegen kasvatteja, luonnonsuojelualueen reunalta. West Midlands on Greensien linnakkeita ja Lucasin siirtyminen Brightoniin laajensi puolueen kannatusta myös kaupunkialueilla.

Vaalijärjestelmän muutosta Englannin vihreät ovat ajaneet jo pitkään. 

https://www.theguardian.com/politics/2015/may/09/australian-born-leader-of-uk-greens-blasts-british-voting-system

Walesin ja Skotlannin vaalien sekajärjestelmät ovat saaneet vihreiltä kannatusta. He ovat myös olleet anti-brexit puolue, vaikka ovatkin EU:n demokratiavajetta arvostelleet. Skotlannin riippumattomuus on ollut myös heidän ajamiaan asioita. Kannattajakunta on varsin monipuolista, taustalta löytyy varmasti suomalaisittain tuttuja liberaaleja ja vasemmistolaisia, mutta myös konservatiiveja ja jopa kirkollisen Ekklesia-järjestön aktiiveja https://premierchristian.news/en/news/article/christian-politician-to-co-lead-green-party

Joka tapauksessa näyttää siltä, että Green Partyn kannatuksen kasvu, vaalijärjestelmän paineet ja kuninkaallisten ”maallistuminen” avaa puolueelle uusia mahdollisuuksia. Elinkustannuksien, energian ja ruoan hintojen kohoamisesta käytävä keskustelu tarjoaa myös tilaisuuksia tuoda vihreitä arvoja keskusteluun - menestyminen siinä debatissa ei tosin ole kovin helppoa, koska suuret puolueet pyrkivät vaalikarjaa kosiskellen syleilemään muodikkaita maailmanparannusaiheita kuoliaaksi myös omissa ohjelmissaan.

***

Green Party in the UK is the party of future promises. The current voting system is very much against them, but perhaps they are going to have their very own King Charles - nominally inpolitical person - but he can have his royal say on various dear issues shared by the Green Agenda as well. The situation of the small party is not too easy in the current system in England. In Scotland, the Greens are more powerful and also campaigned for Scottish independence.

Yksi ohi muiden - First past the post - vaalijärjestelmä

Source: Sky News. 

Miltä sinusta tuntuisi, jos äänestysalueesi olisi varsin pieni ja siltä valittaisiin vain yksi edustaja, joka kerää suurimman äänisaaliin? Periaatteessa kunnallisvaaleissa näin voisi ollakin, mutta itse en luota, että asuinalueeltani löytyisi ehdokas, joka ajaisi yleisesti parhaiten niitä asioita, joita haluaisin edistettävän. Toisaalta voisi olla kiehtovaa tavata meidän miestä tai naista kylätalolla säännöllisesti ja kysellä, miten hän edistää piirimme asioita - ja tietenkin välittää ideoita.

Näin kuitenkin Britannian malli toimii, sekä paikallisvaaleissa, että parlamenttivaaleissa. Järjestelmä suosii isoja puolueita - pienillä puolueilla ei ole samanlaista mahdollisuutta saada ehdokkaita läpi kuten meidän suhteellisessa vaalitavassamme, jossa ääntenlaskun edetessä pienten puolueiden mahdollisuudet kasvavat. On harvinaista, että Britanniassa paikka menee pienelle puolueelle, mutta ei se mahdotontakaan ole: Vihreät ja  Liberaalit voivat tuottaa paikallisia yllätyksiä.

First-past-the-post - järjestelmää on viime aikoina jonkin verran arvosteltu poliittisen kentän polarisaatiosta - aivan oikein, sillä vahvin ehdokas jyrää siinä muut, joille aikanaan tarjotaan revanssia. On alueita, joissa sininen tai punainen väri istuu perinteessä ja liukumaa toiselle puolelle ei juuri esiinny, vaikka politiikka ei miellyttäisikään. Pienille puolueille suunnatut protestiäänet menevät järjestelmässä kirjaimellisesti hukkaan. Kummallisempi viime aikojen piirre on ollut Labourin (Whigs) anemiaa hipova kyvyttömyys kerätä kannattajia valtapuolue Konservatiiveihin (Torys) pettyneistä. Vaikka Boris Johnsonin hallituskausi ei ole ollut mikään kovin ihmeelliseltä vaikuttava menetystarina, sen kannatus on vaihtoehtojen puutteessa ollut varsin hyvä. Vaalijärjestelmän uudistuksissa seurataan tarkasti, palveleeko tilanne omaa ”red wall” tai ”blue wall” peruskannatusseutuja. Valtapuolue voi myös suomalaisittain yllättävän vapaasti valita itselleen mahdollisesti suotuisimman vaaliajankohdan - sitä on veikkailtu jopa ensi vuoden alkupuolelle. Korona-aika toi tämän Suomeenkin, tosin väliaikaisesti - kuntavaalien siirrosta käytiin melkoinen keskustelu, jossa myös poliittisia tarkoitusperiä kyseltiin.

Heikoinkaan vaalijärjestelmä ei kykene estämään pätevien ehdokkaiden valituksi tulemista, tai jos estää, demokratia on toiminut. Kuitenkin käytännössä kaksipuoluejärjestelmä polarisoi poliittista keskustelua: omaa leiriä puolustetaan pidempään, omasta piiristä pidetään mustasukkaisesti kiinni kuin reviiristä. Konsensustyyppistä toimintaa on vähemmän ja vastakkainasettelua enemmän. Huumoria rakastavat britit jäävät helposti koukkuun nokitteluun ja keveisiin heittoihin vastustajan suuntaan - poliittisen sisällön kustannuksella. Suomessakin keskivertoäänestäjällä alkaa olla vaikeuksia seurata keskusteluja vaalien alla - tietävätkö kaikki, mistä vastuista hyvinvointialuevaaleissa äänestetään? Toivottavasti. Mutta ainakaan Brexit-äänestyksessä brittien sisältötaju ei vakuuttanut - sen verran yllätyksiä on tullut.

Yllättävää on, että EU-parlamentin brittijäsenet valittiin listavaalilla - äänestettiin vain puoluetta, joka sitten kokosi mieleisensä listan läpi päässeiden määrää vastaavasti. Tälläkin on voinut olla osuutensa, ettei suuri yleisö Britanniassa kokenut Unionia omakseen. 

https://www.parliament.uk/about/how/elections-and-voting/voting-systems/

***

Finnish and British voting systems are fairly different. In Finland, proportional system allows greater variety of parties selected to local councils, to the Parliament and to the councils of newly established Wellbeing Services Counties. Is this a better way to build political trust? Both countries have political challenges, but perhaps Finnish discussion is not so polarised as current situation in the UK. Understanding the contents of the current politics is not either easy for a common person in both countries. 

Lady Megbeth ja muita kertomuksia

Photo: Observer 7 March 2021

Joltain osin viime viikkoina on tuntunut, että blogillisen intohimoni kaukainen kohde, Englanti, on enemmän saari kuin koskaan, enkä tilanteista pysty muodostamaan vartiopaikallani kunnollista käsitystä. Asiat sirpaloituvat, kokonaiskuva hajoaa, siksi on paras mennä tarinoiden maailmaan.

***

Kun valta otettiin omiin käsiin ja taisteltiin näkymätöntä vihollista vastaan, havaittiin vihollinen vahvaksi, mutta se saatiin ruiskeilla taltutettua. Hinta on kuitenkin kallis, veroja nostetaan kaikkialla, että saadaan tilanne tasapainoon. Yleistilanne on vihollisen suhteen suotuisa nyt, mutta emme tiedä yritysten ja ihmisten vedon ja pidon suhdetta. Tilastoista saa jotain käsitystä: byrokratian lisäys on ollut pakko tehdä, vaikka ei sitä haluttu.

***

Jos valtiovarainministeri Sunak hymyilee, onko häneen luottamista? Labouriin ei ainakaan ole.

***

On keskusvalta, on alueet, on kunnat - niiden välissä Parlamentit ja Pormestarit. Ainakin Manchesterissa ja Lontoossa. Muualla sotkuisempaa. Skotlanti, Irlanti ja Wales ovat kaukana, kuningatar ja Boris Westminsterissä.

***

Jos haluan vetäytyä maailmasta ja istua Oprahin kanssa, kumman teen? Miksi en sinun mielestäsi voisi tehdä molempia? Et kai tarkoita...

http://maailmanaareen.blogspot.com/2013/02/macbeth.html

En tiedä miten Shakespeare nyt kirjoittaisi Macbethin. Ehkä hän lisäisi muutaman naishahmon - alkuperäiset hahmot eivät päivitystä kaipaisi. Itse rakastan Shakespearen liikkuvaa metsää, Birnam Woodia, joka sinetöi sankarin kohtalon. Hassusti konekäännetty synopsis on tässä. Niin, totta: miehet ovat syntyneet naisista!

https://www.storyboardthat.com/fi/shakespeare-plays/macbeth

***

Brittilehdistön tila on myös shakespearemainen. Avonin joutsen varmasti tekisi yhden näytelmän lehtitaloon sijoitettuna. ”Meiss” sama kude on kuin medioissa, katkeraa unta vain lyhyt elämämme.”

***

Hoitajat taistelivat ja pelastivat Carrien miehen. Työstä heille tarjottiin kymmenyksen kymmenystä. Sen pitäisi riittää, koska ajat ovat ankeat.

https://www.businessinsider.com/boris-johnson-nurses-1-pay-rise-after-covid-pandemic-2021-3?r=US&IR=T 

Päämajan sisustus oli perheen pään mielestä vanha ja ikävä, se laitetaan uusiksi säästöillä. Uusi on kuulemma valmiiksi uusvanha. 

https://www.theguardian.com/uk-news/2021/mar/07/ikea-to-lulu-via-john-lewis-the-short-shelf-life-of-interior-design-at-no-10

***

Some short stories to give a view to the current situation in England, thanks to Shakespeare and the infatigable British press - we can be in!

Lontoota kiertämässä 1: Oxford ja Cambridge

Ensimmäisellä Englannin-matkallani ja muistaakseni toisellakin oli teemana Lontoon kiertäminen. Kun olimme tulleet maahan laivalla, lähdimme jo satamasta Interrail-lipuilla länttä kohti kiertämään pääkaupunkia ikäänkuin koukaten. Se ei ollut mitenkään helppoa, sopi hyvin reilaajille, joilla matkat oli maksettu ja aikaa riittävästi. Olen myös West Midlandsistä sukkuloinut Bury St Edmundsiin, Elyn kautta. Sekin edellytti useampaa junanvaihtoa. Lontoota olen myös välttänyt suosimalla Heathrowin sijasta paikallisia lentokenttiä: Leedsiä, Manchesteriä, Birminghamia, Stanstediä. Niin pääsee lähemmäs maaseutua, jos on sinne menossa.

Lontoota en sinänsä ole vältellyt, noilla kahdella ensimmäiselläkin reissulla kävimme palatessa näkemässä kaupunkia. Tuntuu vain turhalta käydä vilinässä pelkästään junanvaihtojen vuoksi. Kiertäminen ei kyllä useinkaan onnistu, liikennejärjestelmä on niin rakennettu, Lontoo on sen keskus.

Nyt kuitenkin näyttää, että Johnson ja Biden ovat molemmat junien ystäviä ja tätä yllättävääkin yhteistyön säveltä on ainakin tapailtu alustavasti. Johnson on heittänyt ilmaan aika kunnianhimoisen rautateiden investointisuunnitelman. Siihen sisältyy Cambridgen ja Oxfordin yhdistäminen radalla melkein miljardin punnan hankkeella.

https://railway-news.com/east-west-rail-to-receive-760-million-gbp-in-funding/

https://en.wikipedia.org/wiki/Varsity_Line

https://en.wikipedia.org/wiki/East_West_Rail

Rata on ollut aiemmin olemassa Varsity linen nimellä, sota-aikana se oli tärkeä Lontoon kiertämisen väylä, mutta liikennemäärät putosivat 1960-luvulle niin, että osuus lakkautettiin. Tuntuu uskomattomalta, että kahden yliopistokaupungin yhteys kulkee kaukaa Lontoon kautta: meillä sentään pääsee Tampereelta suoraan Turkuun halutessaan. 

Etätyön aikana voi miettiä, onko yhteydelle sittenkään tulevaisuudessakaan riittävästi käyttöä. Lippujen hinnat ovat korkeat ja yhteyden saa toki muutenkin. Voihan silti olla, että perinteinen raideyhteys luo uusia yhteyksiä yliopistojenkin ja opiskelijoiden välille, kaksi tieteen huippukuplaa voivat lähentyä toisiaan. Omat kokemukset ovat osoittaneet että itä-länsi-suuntaiset yhteydet eivät alueella autoiltunakaan ole turhan sujuvia. Karttaa tutkimalla voi huomata, että myös Lutonin lentokenttä - palvelutasoltaan Britannian surkeimmaksi mainittu - sijaitsee lähellä. Siitähän voisi tulla tulevaisuuden lentokeskus niille, jotka haluavat väistää Lontoota ruuhkineen ja suunnata yliopistojen riemuihin tai maaseudun iloihin.

***

In my early travels in England, I have done my best to avoid congested London: it was not always easy. However, in future, it might be easier: Government is backing the Varsity Line back on track, connecting Cambridge and Oxford, with the great financing scheme. Even better, Johnson and Biden are both friends of trains. My modest suggestion is also to develop somewhat problematic Luton airport, so that it could be linked to the same scheme - make it easier to travel to Oxbridge and to the Good Old Countryside.

Slightly out of focus, but still there - England 365

Tämä on blogini kirjoitus 365. Reilussa kolmessa vuodessa sain tehtyä tekstin vuoden jokaiselle päivälle. Jos en olisi kirjoittanut, laiska mieleni ei olisi pohtinut kaikkea vastaantullutta Englannin kannalta. Tähän juhlakirjoitukseen valitsin sattumalta eteen tulleen aiheen, Ralph Vaughan Williamsin jousiorkesterikappaleen Fantasia on a theme of Thomas Tallis. Se esitettiin ensimmäisen kerran Gloucesterin katedraalissa 1910 ja siellä sen johtaa tässä Andrew Davis.

https://youtu.be/ihx5LCF1yJY

Vaughan Williamsin etunimi muuten ääntyy Reif. Kuulin häntä ensimmäisen kerran koululaisena kaupunginkirjastossa LP-levyltä: Tuubakonsertto. Satoi lunta, oli lähes nuoskaa. Fantasiaan törmäsin vasta vuosien päästä. Sinfoniat tunnen huonosti. Fantasiassa soi Englanti. Siinä on traditio kaikkialla läsnä, mutta samalla ote on hurjapäisen viileä. Tämä on hankalaa musikkia yhdistää mihinkään ajanjaksoon. Se on ristiriitaista, intohimoisen maallista ja samalla harrasta: kaikki tunteet on pantu virren nuotin sekaan. Gloucesterin valtavat, pyöreät, raskaat kivipilarit ja jousisoitinten puinen keveys ovat tasapainossa. Sointi on täyteläinen: koko tila soi. 

Englanti on näiden holvien alla. Se on Talliksen ja Vaughan Williamsin Englanti. Se on myös minun Englantini: karu, salaperäinen, ei-teutoninen, ei-ranskalainen. Tunteellinen, väkevä ja omaperäinen. Se on parhaimmillaan tiimityötä ja urheiluhenkeä, maanläheisyyttä. 

Here, the intersection of the timeless moment
Is England and nowhere. Never and always. 

(T.S.Eliot: Little Gidding)

Kannattaa ottaa Fantasia sellaisenaan, sammuttaa valot ja pimeässä keskittyä kuuntelemaan, mitä vanha Englanti haluaa Vaughan Williamsin kautta kertoa. Volyymin saa vääntää kovalle ja kohdentaa huomio jousien liikkeeseen ja intensiteettiin. Elämys on taattu. 

***

My posting number 365 is about Ralph Vaughan Williams and his great Tallis-Fantasia. It is a great English piece of music - an intense composition which is not completely modern or not completely ancient either. It is all about the great tradition, a work of many faces. Andrew Davis directs the work in marvellous acoustics of Gloucester Cathedral. 

Mies, joka näki merta

Quintin Lake tuo meille kauan kaivatun hyvän uutisen Britanniasta. Pakkomielteiden riivaama mies on kiertänyt saaren rannikoita myöten - kävellen. Kuten Veikko Huovinen totesi, ihmisillä on nykyisin niin kummallisia harrastuksiakin. Kävely ei kuulu niihin, se on rehellistä ja siinä varmasti hahmottuu kotomaan koko kuva. Projektiaan Quintin on toteuttanut pätkissä - hyvä niin, hänellä on vielä perhe, jonne palata. 

Mitenkään ainutlaatuinen ajatus ei ole - John Merrill mainitaan innoittajaksi.

https://en.wikipedia.org/wiki/John_Merrill_(marathon_walker)

https://www.amazon.co.uk/Turn-Right-Lands-End-Merrill/dp/0902280678/ref=pd_ybh_a_1?_encoding=UTF8&psc=1&refRID=BGXTNHXDJA7EBP4AH71S

Itse lisäisin vielä Paul Therouxin Kingdom by the Sea-teoksen, jota luin ylioppilaskirjoituksiin valmistautuessa tuoreeltaan.

https://www.amazon.co.uk/Kingdom-Sea-Journey-Around-Britain/dp/0140071814/ref=sr_1_1?crid=15QUHL4XI2V9E&dchild=1&keywords=kingdom+by+the+sea+paul+theroux&qid=1600277448&sprefix=Kingdom+by+%2Caps%2C192&sr=8-1

En ole suuri meren ystävä, mutta on rannikon kuvaamisessa ajatusta. Köyhtyvän kotikaupunkini Espoon ylpeys on juurikin Rantaraitti, kunnallisen päätöksenteon sitkeyden demokraattinen riemuvoitto - merinäkymät kaiken kansan käyttöön. Juuri tämä on Quintininkin teon ytimessä - pitäisi saada esteettömyyttä päästä meren äärelle.

On mukava miettiä, että mies on tosiaan yöpynyt luonnon armoilla ja joka 5. päivä sallinut itselleen Bed and Breakfast paikan ylellisyyden pyykinpesuineen kaikkineen. Ja 15 mailia on ollut hänen päivittäinen vaelluksensa. Kiitos Quintin, urakastasi - mukava miettiä sitä!

***

Today, 16th September, 2020 The Times had good news: Mr Quintin Lake has circuled by feet the Sceptred Isle itself - against all accusations of trespassing. A most beautiful story: nice to think him and his predecessors. What a charming idea! We have in Espoo this Rantaraitti, a gem of municipal decision-making process, if there ever was one. Walking near sea is so good for you!

 

Super-Boris Sisyfoksena

Olen myötätunnolla seurannut Britannian taakkaa varsinkin pääministerin harteilla. On Brexit tehtävänä, kauppasopimuksineen ja aina odottamattomine seuraamuksineen. Ollaan jo syksyssä ja vuoden loppuun on aikaa hintsusti. Kesä on hukattu neuvotteluissa. Skotlantikin liikkuu rauhattomana ja mutisee sanoja irtaantumisesta.

Koronakriisi oli viedä pääministerin hengen, se vaatii vieläkin tarkkaa seurantaa. Talous on kutistunut hälyttävästi, kärsineet kauppaketjut saneeraavat työntekijöitä listoiltaan. Ravintoloita ja kahviloita pidetään yllä valtion rahalla. Asuntokauppaan on saatu vauhtia poistamalla leimaveroja: tämä on innostanut kauppoihin ja jopa nostanut asuntojen hintoja. Ensi vuonna ennustetaan taas asuntojen hintojen laskua, kun talouden alamäki ja irtisanomiset alkavat purra toden teolla.

Boris on halunnut uudistaa kaavoitusjärjestelmää ja ottaa paikallistasolta pois mahdollisuuden työntää kapuloita asuntohankkeiden rattaisiin. Tästä on jo syntynyt paikallistasolla kaplakkaa, mutta se taitaa olla pientä siihen verrattuna, mitä päivän (6.9.2020) Timesin mukaan on tulossa. Johnson on lehden mukaan kertakaikkisen kyllästynyt paikallistason nihkeään rooliin koronatoimien toteutuksessa. Kun vivusta on Whitehallissa väännetty, mitään ei ole alueilla tapahtunut. Vastaisku on tulossa: poliittisten sihteerien jatkokausia on alueilla jätetty jo uusimatta, mutta varsinainen mylläkkä on kohtaamassa district- ja countytasoja, sekä monimutkaisia sekaorganisaatioita QUANGOja. Näitä pyritään yhdistelemään ja karsimaan lehtitiedon mukaan ja lisäämään pormestareita. 

https://www.thetimes.co.uk/article/boris-johnsons-troubleshooting-trio-plot-to-transform-whitehall-with-a-big-bang-8zdksb70h

Väliportaan yhdistettyjen tasojen ylärajaksi kasvaillaan 600 000 asukkaan kokonaisuutta. Yhdistämiset vähentävät taatusti valtuustopaikkoja - vaalejahan on kaikilla tasoilla parish, district ja county. Tämä ei ole ainoastaan ristiretki Labourin vaikutusvaltaa vastaan, vaan myös konservatiivien sisäisten vastavoimien tukahduttamispyrkimys.

Ristiretki sekavaa väliportaan hallintoa vastaan on varmasti hyvin perusteltu. Asiasta sen enempää tietämättä voin sanoa nykymallia monimutkaiseksi. Omassa suosikkikohteessani Malvernissa on alimman paikallisen parish-tason vastuulla esimerkiksi urheilukenttien huolto, pääkyläkeskuksessa on oikein pormestarin toimisto, siitä pari korttelia katua alas on District office, jossa vastataan jo strategisemmista kysymyksistä. Kun lähdetään kaupungista ja mennään Worcesteriin (kuva), sieltä johdetaan koko Countya. Ja Whitehall häärii ja neuvoo kaikessa - ja rahoittaa. Jos joku epäilee, ettei nykymalli ole monimutkainen, voi tutustua vaikka tähän selvitykseen:

https://epress.lib.uts.edu.au/journals/index.php/cjlg/article/download/6022/6352

Onko tämä raskas syksy kutenkaan oikea ajankohta käydä puhtaasti sisäisen hallinnon uudistuksiin? Boris on ollut huumorimiehen maineessa, mutta tässä ei tunnu olevan kyse jonglöörin parista lisäpallosta temppuiluun, vaan kauheasta Sisyfoksen kantotaakasta kohti huippua, jossa vielä tulee myrskyämään ja salamoimaan. Miten oppositio tulee vastaamaan tähän? Miten omat rivit jakautuvat? Riittääkö ydinjoukon tuki: Dominic Cummingsin viekkaus ja tahtotila. Johnson ei totisesti pelkää riskejä: epäonnistuminen kääntäisi koomikon uran tragediaksi.

***

Today’s Times hint that Boris Johnson plan a major reform on District and County levels, and making shuffle on QUANGOs. This is quite strange: I thought his political agenda would be quite full and heavy to the end of this year.

Boris builds better homes?

Kesäkuun lopussa Boris Johnson lanseerasi uuden konseptinsa, jolla koronan riivaama talous pitäisi kääntymän nousuun. Kyse on ohjelmasta Build, build, build. 

Paikallishallinnolla on Britanniassa avainrooli päättää, miten maata ja rakennuksia kaavoituksessa käytetään. Jos halutaan muuttaa vaikka vanha koulurakennus vanhusten asuinkäyttöön, tämä tarkoittaa muutoksia kaavaan. Se tuntuu vielä suhteellisen helpolta tapaukselta. Hankalampaa on, jos haluan avata pubin tai erityisryhmien hoitopisteen keskelle rauhallista naapurustoa, se edellyttää jo hyviä suhteita päättäjiin. Jos haluan rakentaa kokonaisen alueen ja myydä asunnot kovalla markkinahinnalla, minun pitää saada hankkeelleni täydellinen paikallinen ymmärrys.

On selvää, että usea hanke on lyöty paikallisesti jäihin, sijoittajien ja spekulanttien kauhistukseksi. Yksityisten haaveet ovat kaatuneet julkisen edessä. On esitetty epäilyjä, että näin on jarrutettu taloutta suurestikin. On helppo ymmärtää, että kaavamuutokset tai niiden torppaaminen ovat löytäneet aiheena ja motiivina myös Midsomerin murhiin - kyse on suurista tunteista.

Kaavoitusalueilla maa tyypitellään käytön mukaan kasvualueisiin, saneerattaviin alueisiin ja suojeltuihin vihervyöhykkeisiin. Boriksen tarkoitus on pistää muutokseen vipinää: monimutkaista käsittelyä halutaan nopeuttaa ja ottaa paikallisilta toimijoilta kehitystä hidastavia ”leluja” pois. Eli hallituksen toive on, että puskutraktorit lähtevät töihin ja asuntopula-alueilla pääsee edullinen uudisasuntotuotanto käytiin. Tämä elvyttäisi myös koronan runtelemaa taloutta.

Kaavoitusprosessien nopeuttamisen historia on kuitenkin ollut aiemmin takkuista: maankäytöstä vastaava ministeri on vaihtunut monta kertaa viime vuosina, eikä politiikassa ole juuri ollut jatkuvuutta. Vaikka Johnson on asian ytimessä isossa kuvassa, on kuitenkin selvää, että hankkeen kanssa vielä tupakat syödään. Kritiikkinä on esitetty liian halpa ja huono rakentaminen, jopa slummiutuminen - tämä siis jo ennen kuin yksikään lapio on isketty maahan. Vihervyöhykkeiden säilymisestä on jo noussut poru. Ja tietenkin paikallispolitiikot ovat kohottaneet äänensä keskushallinnon pyrkimyksistä löytää ohituskaista paikalliseen perusteelliseen harkintaan. Tietysti paikalliset kansalaiset ja järjestöt, luonnonsuojelutahot ja National Trust haluavat olla osa prosessia ja varmistaa, että niiden ääni kuuluu ja sanottavat saa sanoa. Myönteisiäkin puolia on, pienyrityksille on luvassa helpompia mahdollisuuksia päästä paikallisille markkinoille.

Suomalaisittain tuntuu hassulta, että paikallishallinto nähdään toistuvasti Whitehallista ikäänkuin valtion vähälahjaisena jatkeena, jota sopii pyörittää aina vallitsevien valtion tarpeiden mukaisesti. Kun ohjelman toteutus etenee, taloudellisesti heikommille alueille on luvassa vielä lisätukea valtion kassasta. Se voi vähentää rutinoita uudistuksesta ainakin paikallisesti.

https://www.gov.uk/government/news/pm-build-build-build

https://www.cnbc.com/2020/06/30/boris-johnson-demands-britain-build-build-build-to-beat-slump.html

https://www.independent.co.uk/environment/boris-johnson-build-economy-infrastructure-environment-rspb-national-trust-a9602196.html

https://theconversation.com/is-build-build-build-really-the-best-way-forward-for-englands-planning-system-141857

***

Boris Johnson introduced in the end of June his heroic effort to speed planning processes in England: Build, build, build. It is an interesting project, some its goals are very good, like affordable housing. However, this has been attempted before, with not so good results. There have been already some critical voices - about quality of buildings and possible threat to protected green belts. From Finnish point of view, it is strange how Whitehall constantly sees local level as a continuation of State, vulnerable to its caprices. 

Euroopan sairas mies? - Osa 3 - Johnson & Cummings

Source: The Times 12.7.2020 / Peter Brookes

Tony Judt kirjoittaa Tony Blair-esseessään Blairin seuraajan, Gordon Brownin, yrittäneen tehdä tavaramerkikseen "taloudellisesti vastuullisen työväenpuolueen". Jäi huomaamatta, että oltiin tultu aikaan, jolloin holtittoman rahansyytämisen aika oli kaukana takana päin. Keskivertoäänestäjä tuskin olisi pannut pahakseen, jos "vastuuton rahanjako" olisi merkinnyt lyhyempiä sairaalajonoja, pätevää matikanopettajaa lapsen kouluun tai vaikkapa aikataulussa pysyviä, turvallisia junia. "Vastuullisuudesta" huolimatta Brownin jäljiltä valtion finanssit olivat sekaisin ja Cameron käynnisti 2008 finanssikriisin mainingeissa "austerity" leikkausohjelman, josta paikallishallinto on yhä paikoin kärsinyt.

Brexit-sotku tuli huonoon aikaan: talouden toipumisen olisi pitänyt nousta uudelle tasolle, mutta aika on viime vuosina mennyt EU:n syyttelyyn ja loputtomaan sopimusveivaamiseen, jolle ei loppua näy. Timesin sunnuntainumeron 12.7.2020 juttujen perusteella mikään ei tunnu olevan varmaa kuin se, että eroamisen vaikutuksia ei kukaan tunnu ymmärtävän.

Britannian Brexit-surkeudessa on kaksi lohdun aihetta: Prinssi Harryn valintojen ihmettely sekä Andrewin, hänen kuolleen ystävänsä ja mediamogulin vastikään vangitun tyttären Ghislaine Maxwellin tilanteen yhtä hyödytön taivastelu - ne kääntävät huomiota pois kotimaan tilanteesta.

Valta on Britanniassa keskittynyt Johnsonille ja hänen avustajalleen Cummingsille. Hallinto on laatinut virkamiehille tiivistelmiä Cummingsin blogin sisällöistä. Hän haluaa uudistaa hallintoa, mutta uutta materiaalia sivuille ei ole tullut tammikuun jälkeen. Kovin avointa uudistuminen ei tunnu olevan - ero vaikkapa ennen some-aikaa syntyneeseen Beveridgen raporttiin on iso, menetelmien ja sisällön tasolla. Kirstunvartija Rishi Sunak on harrastanut vanhanaikaista jakopolitiikkaa, jonka yhtenä viimeaikaisena ideana on tehdä Yorkista jonkinlainen vaihtoehtoinen hallinnon keskus. 

Hallitustyötä on vaivannut linjattomuus, kuten koronakriisissä - maskilinja on yhä sekava, eikä osata sanoa onko maan koronatilanne hyvä vai katastrofaalinen. Hallitus on myös korostanut riippumattomuuttaan ulkomaailmasta kuten EU:sta ja ottanut tiukkoja linjoja. Sillä on kuitenkin taipumus tehdä täydellisiä takinkääntöjä. Britannia on antanut Kiinan vaikutusvallan kasvaa - tammikuussa Huawein kanssa oltiin hyvässä ymmärryksessä, nyt 5g-yhteistyö on Trumpin USA:n neuvomana poikki. Se sopinee Suomelle hyvin: 5g-verkkojen toimittajia ovat Ericsson ja Nokia.

Toivon Britannialle hyvää ja että sinne pääsisi nopeasti matkustamaan turvallisesti. Se on monien mahdollisuuksien saarivaltakunta ja olisi hyvä, jos se saisi oireidensa mukaista hoitoa. Harvainvallan sijaan tarvittaisiin aitoa demokratiaa, uudistusta sisäisessä yhteistyössä ja kansainvälisten toimijoiden kanssa. Näissä epäonnistuminen tekisi saaresta ulkoilmamuseon. Se olisi vahinko, mutta ei korvaamaton. Sellaisena Englantia on ehkä kaikkein helpoin rakastaa. Tony Judtin essee tavoittaa jotain olennaista Englannin kummallisesta kaksinaisroolista. Sillä on suuri kyky samalla elää menneisyydessä ja kieltää se. Brexit-kriisi on osoittanut, että Englannin hyve, sitkeys, on tallella - ristiriitoja voidaan sietää hulluuteen saakka.

***

The current challenges for Britain: to renew administration and add participation and democracy, to form positions that are stable and sound, to better co-operate with people and international organisations. Johnson and Cummings might be right with their renewal thoughts, but they should better share their ideas. Brexit: get it done. Covid: make Britain safe again. You can fail and be a little more than an open-air museum. But we will still love you, England, even then.

Euroopan sairas mies? - Osa 2 - Thatcher ja Blair

Conservatives’ slogan for the 1979 elections

Onko Britannia Euroopan sairas mies? Sodasta selvinnyt maa sai vahvaa USA:n taloudellista tukea. Se hyödynnettiin: 1950-luku olikin Englannin talouden nopean kasvun aikaa - muu Eurooppa painoi kasvuvauhdissa ohi vasta 60-luvulla, jonka olemme tunteneet Brittien swengaavana vuosikymmenenä. Vaikka brittiviihde aloitti maailmanvalloituksen, teollisuus alkoi jäädä kehityksestä jälkeen. Myös Kansainyhteisön sisäinen muutto Englantiin aiheutti yskintää ja Enoch Powell piti tyrmistystä herättäneen puheensa tulijoiden aiheuttamista haasteista.

Britannia oli silloin hyvin keskusjohtoinen ja on sitä yhä. 1970-luku ei ollut menestystarina: Labourhallitus taisteli käsiin vanhenevan teollisuuden ja kasvavan työttömyyden kanssa. Tie Eurooppaan oli ollut kompleksinen ja auennut vasta De Gaullen väistyttyä. Yhteismarkkinoita ja edullisia tuontitavaroita tarvittiin kuluttajien ostovoiman heikkouden vuoksi.

Thatcherin tie valtaan ei sekään ollut helppo. Vähemmän määrätietoinen ihminen olisi matkalla luovuttanut. Hän halusi uudistaa maata markkinaehtoisesti: vähentää valtion sekaantumista kaikkeen sääntelyä purkamalla. Työttömyys pysyi silti pitkään niin korkeana, että hän olisi kaatunut ilman Falklandin sodan tuomaa hehkutusta. Voitto sementoi hänen asemansa keulakuvana. Markkinauskovaisena hän piti kiinni ovesta talousyhteisön markkinoille, mutta syvempi integraatio oli hänelle kauhistus: hän oli vanhan polven imperiumi-ihminen ja se kuului hänen retoriikassaan. Uudistushalukaan ei aina kanavoitunut rakentavasti: hallituksen ukkokaarti joutui kestämään sanelua. Englantia ulkoisesti vahvistaneesta Rautarouvasta tuli lopulta sisäinen rasite.

Valtion karsiminen ja yksityistämisen ihannointi johti välimuotona hallinnolliseen tekopyhyyteen eli QUANGOihin (quasi-autonomous national government organisation) ja QUALGOihin (quasi-autonomous local government organisation) - näiden edustajat olivat epäsuorasti valittuja, kuten meidän sairaanhoitopiiriemme hallitukset - voidaan puhua demokratiavajeesta, eikä kontrollikaan muutenkaan välttämättä toiminut. Pahimmillaan nämä elimet lisäsivät byrokratiaa entisestään ja loivat päällekkäisiä vastuita. Brexit-keskustelussa argumentti EU:a vastaan oli eroon pääseminen juuri tällaisesta kasvottomuudesta. Eron nyt realisoituessa oma kansallinen pesä pitäisi rehellisyyden nimissä siivota näiltä osin ja se talkoo voi olla ylivoimainen. Esimerkiksi Heathrowin lentokentän laajentaminen, joka on puhtaasti kansallinen hanke, on takunnut jo vuosikymmeniä - viimeksi kapuloita rattaisiin laittoi itse pormestari Johnson. Yleisemminkin julkisten palvelujen laatu on ollut kysymysmerkki. Yksityistäminen ei kuitenkaan taannut toivottuja onnistumisia: rautatiet on siitä hyvä esimerkki. Vuoden 2000 Hatfieldin junaonnettomuuden jälkeen palattiin taas vahvaan keskushallinnon tukeen: ratoja ylläpitävä yhtiö oli epäonnistunut turvallisuuden takaamisessa. Samalla ajanjaksolla Ranskaan luotiin erittäin toimiva, nopea suurnopeusjunaverkko.

Vaikka Thatcher oli menestyneempi ulkopolitiikassa kuin sisäpolitiikassa, ei vallanvaihdos työväenpuolueeseen tuonut ratkaisua. Blair oli poliittisten taikatemppujen mestari. Ensimmäinen kausi puhuttiin kolmannesta tiestä, joka ei lopulta johtanut mihinkään - käsite haudattiin kaikessa hiljaisuudessa. Puolue hukkasi oman linjansa spin doctoreiden opastamana ja on edelleen eksyksissä. 

Historioitsija Tony Judt on esseekokoelmassaan Reappraisals, uudelleenarviointeja, kirjoittanut Blairista puutarhatonttuna, jonka poliittinen aate oli markkinasuuntautuminen Thatcherin tavoin. Heidän eronsa oli Judtin mukaan, että Rautarouva uskoi markkinoihin aidosti, Blair taas ”piti rikkaista ihmisistä”. Blairin Cool Britain oli pelkkää markkinointia ilman aatetta ja visioa. Thatcherin perintö ei sekään ole kovin hyvä: teollisuuden uudistuminen on haaste, tuottavuus jakaantuu maassa epätasaisesti, keskusjohtoisuus rehoittaa ja sekava, kovia palkkioita nostava väliporras hoitaa kuntien ja Whitehallin välistä tilaa.

Miksi Britannia kuitenkin kukoisti vuosituhannen loppuun tultaessa? Työmarkkinat olivat joustavat ja maa houkutteli investointeja. Lontoo sykki viihdettä, urheilua ja nykyaikaista muotoilua - ankeus ja likaisuus olivat mennyttä maailmaa. Suunta oli epäselvä, mutta sinne oltiin menossa ensimmäisessä luokassa ja taatusti markkinavetoisesti, Richard Bransonin blairmaisen leveän hymyn säestämänä.

***

Is Britain the sick man of Europe? Its economy was relatively strong in the 50’s, helped by the US support. In the Swinging 60’s, its relative position weakened and the 70’s was a continuous struggle of renewal of industries and high unemployment. Thatcher and Blair shared some ideas - the economy and employment got high, but privatisation was not always successful - railways... and yet the role of State remained strong. In between public and private, the world of QUANGOs was created - not necessarily for the benefit of greater effectiviness. And definitely not for greater openness and democracy.

Harry and Meghan - Some Wishes Upon Stars

”Ilmaiset neuvot ovat hintansa arvoisia” - Perusinsinööri Veijo Miettinen

Viikonlopun Times oli yhä hieman murheellista luettavaa. Saarivaltakunnan jättäneen pariskunnan taistelu jatkuu. Olen miettinyt eräänkin kerran, että mielelläni lukisin lehdistä jotain tähdellisempääkin. Kriisi on ilmeisesti pitkittynyt, koska pariskunnan neuvonantajat eivät ole tehtäviensä tasalla ja pyrkivät turvaamaan palkkioitaan myös jatkossa. Haluaisin siksi antaa muutaman neuvon, mihin pariskunnan ei kannata puuttua, vaan jättää kokonaisuudet todellisille asiantuntijoille. Laitan myös vinkit, mihin oikeasti kannattaa vaikuttaa, jos haluaa hyvää tehdä maailmassa. Näillä ilmaisilla ohjeilla he varmasti saavuttavat sellaisen kunnioituksen asteen, että he voivat pitkällä tähtäimellä pyrkiä vaikka Aniston-Pitt parin verrokiksi. Heidän julkinen ilmeensä kirkastuisi myös valoisaksi, vaikka pysyisivätkin ankaran yksityisinä toiveittensa mukaisesti.

Itse toivon vain nöyrimmästi, että lehdistön palstat puhdistuvat. No, tietysti on niin, että onhan tuossa toivelistalla pari minunkin etujeni mukaista kokonaisuutta.

Vaikka mieli tekisi, älkää puuttuko näihin:

1. Lehdistönvapauteen, myös roskalehdistön (Lisätietoja: Juha Sipilä, Finland)
2. NHS:n työhön
3. Veteraanityöhön, ette olleet vielä paikalla heidän tiukimmissa paikoissansa
4. Brittipoppareiden ydinosaamiseen
5. Kuningashuoneen toimintatapoihin
6. Pubien ruoan terveellisyyteen
7. Kettujahtiin ja muuhun metsästykseen
8. Ilmastonmuutokseen
9. Ekosysteemeihin ylipäänsä
10. Ihmisten perusarkirutiineihin

Muutama vinkki, jos haluatte tehdä hyvää

1. Englannissa on iso kodittomuusongelma (Lisätietoja Minna Pye, Finland)
2. Tukekaa yksinhuoltajaäitejä kaikkein haavoittuvimmillaan
3. Markkinoikaa mainioita englantilaisia juustoja
4. Edistäkää englantilaisia viinejä
5. Tehkää englantilaisia omenalajikkeita ja Gerald Finzin musiikkia tunnetuksi
6. Pyrkikää Toffo-kääröjen palauttamiseen markkinoille
7. Kampanjoikaa kuntien vastuulla olevan sosiaalitoimen vahvistamiseksi
8. Edistäkää koulurauhaa ja kiinnittäkää erityistä huomiota syrjäytyneisiin nuoriin
9. Tukekaa vähävaraisten perheitten harrastusmahdollisuuksia
10. Ilmoittautukaa vapaaehtoiseksi avustusjärjestöihin, kuten Oxfamiin

***

Some free advice to Meghan and Harry - 10 list ”not to do” and 10 list ”to do”. The to do list highlights duties concerning helping most vulnerable single mothers, homeless people, promoting peace in schools, activiting poor families to hobbies - and returning MacIntosh Toffos to market. 

On road 3: Worcester

Tulimme Worcesteriin iltavesperiin. Se oli katedraalissa. Pyörimme vähän kaupungilla ennen tilaisuuden alkua. Tunsin jotenkin lämpiäväni Worcesterille, josta en ole kovin pitänyt. Se on historiallinen kaupunki, jossa eri vuosisadat roomalaisajasta nykyaikaan ovat hyvin edustettuina. Kaupungin keskusta on myös kohtuullista shoppailualuetta, sinne rakennetun nykyaikaisen kauppakeskuksen ansiosta.

Rantaa kävellessämme huomasimme, että Severnin vesi oli ollut korkealla - mutaa ja hiekkaa oli rantakaduilla runsaasti. Kirkossa vesper tai Evensong, oikeammin, meni mukavasti. Kiinnitin huomiota naiseen, joka oli saanut teini-ikäisen poikansa mukaan. Nainen oli niin onnellinen, että se säteili toiselle puolelle kuoria. Kirkosta poistuttaessa oli mukavaa, kun papit jäivät tervehtimään, oikein kirkkoherrakin oli paikalla. Hän oli tuttu edellisestä käynnistä ja katedraalin nettisivuilta.

Kiersimme rannan kautta kohti autoa. Vaimoni kuuli naisen itkua rannasta. Avuliaana ihmisenä hän meni paikalle. Ilta alkoi tulla, surullinen nainen odotti kaverinsa tapaamista ja hänellä oli hankalaa astmansa kanssa. Nyt ei ollut muuta paikkaa kuin odottaa kaveria. Vaimoni rauhoitteli naista ja kuunteli hänen murheitaan. Itse huomasin ajattelevani monia mahdollisuuksia: käteistä minulla ei ollut, yösijaa olisi majapaikassamme, mutta sinne pitäisi ensin päästä. Mukanani oli astmapiippu, mutta se oli ainoani ja tarvitsin sen itse. Huomasin miettiväni, kuinka kylmä yö on tulossa.

Vaimoni puhui naisen kanssa ja hän tuntui rauhoittuvan, kun sai puhua ja joku kuunteli. Varsinaista ongelmaa emme kuitenkaan kyenneet ratkaisemaan. Huomasin miettiväni, missä itse viettäisin yöni ulkona: ajattelin, että joenrantaan ei olisi hyvä jäädä. Etsisin keskikaupungilta jonkun paikan tai katsoisin yömajat. Suojaa pitäisi saada enemmän. Karpomainen ajatus ”Onko kunnan taholta puututtu asiaan?” oli lähellä - sosiaalitoimi on Englannissa kuntien päätehtäviä eli konservatiivisen Worcesterin valtuuston vastuulla.

Kävelimme ajatuksissamme lopun matkaa autolle. Tiellä oli vielä hiekkasäkkejä, joilla oli estetty virtaa tunkeutumasta rakennukseen. Näkymä oli kuin sota-ajalta. Parkissa seissyt auto ei tuntunutkaan nyt kylmältä, tuntui etuoikeutetulta istua siinä ja saapua majapaikan lämpöön. Ajatukset palasivat myös seuraavina päivinä naisen luo: onko hän tavoittanut kaverinsa ja saanut asiansa paremmalle tolalle? Helpottuneena totesin suhteellisten leutojen ilmojen jatkuvan. Siitä huolimatta todellisuus oli puraissut meitä ikävällä tavalla ylemmän keskiluokan idyllin takana. 


***

On road, the last etape was in Worcester. We visited Cathedral for Evensong, I noticed very happy lady with his teen-age boy: yet in the street we met an unhappy woman with no place to stay her night, waiting to meet her friend. She was a bit comforted by discussion with my wife. Meeting people in need is so hard, when your ability to help is limited. Or is it? Worcester has been suffering from flooding - there were still sand bags blocking roads to keep water out of cellars. We reached our car and complained not how cold it was and drove silently to our peaceful cottage.