Dorsetin suuri poika, Hardy, on klassikko. ”Sininen silmäpari” olisi nimeänsä myöten helppo tulkita setämäiseksi, vanhentuneeksi teokseksi, jolla ei ole enää kosketuspintaa twitteroituneeseen aikaamme. Klassikko ei kuitenkaan toimi näin: se väistää syytökset ainakin osittain ja iskee takaisin hämmästyttävän taidokkaasti - ja suoraan ytimiin.
Teos on kertomus moniselitteisestä nuoresta naisesta ja hänen kosijoistaan - nuoremmasta ja vanhemmasta. Se kertoo ennakkoluuloistamme, sääty-yhteiskunnasta rajoitteineen ja elämän kohtalonomaisuudesta, joku voisi sanoa Karman laista. Teoksessa on paljon yleishyödyllistä pohdintaa ihmismielen toiminnasta ja vaikuttimista. Ne kohdat tuntuvat helposti vanhentuneilta, koska nykyään on tapana jättää moiset erittelyt tekemättä ja toimia jollain tavalla karkeammin. On vaikea kohdata omia puutteellisuuksiaan ja sitä pelkoa, joka aiheutuu niiden paljastumisesta. Teos viipyilee myös epämuodikkaasti analysoidessaan rakastuneen häilyvyyttä vastapuolen palvonnan ja vähättelyn välillä - samanaikaisesti.
Jotenkin huvittavasti vanhentuneelta tuntuu Hardyn tapa kuvata nuoren henkilönsä kasvoja aikansa muodikkaiden maalausten Greuzen ja Guidon (Reni) kautta. Nykyisin pistettäisiin tekstiin hyperlinkkejä Instaan. Hardy kuitenkin tunsi viittauksensa ja myös arkkitehtuurin esittely on osaavaa. Klassikko ammentaa aineksia läheltä itseään - Dorset loistaa tietysti paikallisin silmin, kuten hieno kuvaus rannikosta laivasta nähtynä - tai unohtumattomat jyrkänteet. Kahden samanikäisen nuoren suhteen kuvauksessa on hyödynnetty myös Hardyn ja hänen vaimonsa tarinan elementtejä.
Hardy on syyttä unholassa. Teoksia saa divareista suomenkielisinä helposti. Painoksia ei ole tullut juuri viime vuosina. Tessin tarinan saa elokuvana, mutta kirjan pokkaripainos on tuoreimpana vuodelta 1990. Hieman oudosti kielellemme on kääntämättä ”Jude the Obscure” ja ”Far from the Madding Crowd” - taattua Hardya, liekkö perusteena ollut teosten radikalismi. Hardyn kanssa saa olla varovainen: vanhat analyysit tahtovat osua. Pessimistinen vanha saarnaaja on tässä suhteessa edelleen kova luu ja lukemisen arvoinen. Hardyn analyysitason tarkkuus parhaimmillaan nauratti ”Jokainen huokonen oli ilmeisesti toiminnassa.” Näin kuvataan kirkkoherran tervettä kasvojen lohenpunaa. Vanha käännös on edelleen kelpo työtä.
***
Thomas Hardy is a true Classic. His works refuse to get outdated - his writing reveals some detailed truths of human nature that escape our time. He is at his best painting picture of a complex girl, with motives to please her suitors and hide her secrets. Her suitors are capable of admiring her and yet they can patronise her without too much thinking effort. The work I read was ”A Pair of Blue Eyes”.
Hardy knows his native Dorset - the evening trip by the coast is unforgettable as are the cliffs. He used his own relationship in the modelling of the first pages and his criticism of the class society is there in many pages - all material tested in real life. A lot of good, old-fashioned thinking stuff is there. His books are not much printed in new editions in Finnish - which is a pity, of course.
