Yhteisö jakaa kuvia ja kokemuksia kirkoista. Osa paikoista on todellisia arkkitehtuurihelmiä, osa sijaitsee uskomattoman kauniissa maisemassa, osa kirkoista on vaatimattomia, tavallisia, osa hylättyjä, joihin on päässyt sisälle vain erikoiskonsteilla. On kirkkoja, joiden kunto on heikko, tai jotka on restauroitu ja pidetty hyvässä kunnossa. On paikkoja, joilla on tarjota ihmeellisiä taideteoksia, kauniita rakennuksen osien suhteita ja yksityiskohtia - sekä sellaisia, jotka ovat vailla mitään erikoisuuksia, vain yhteisön tärkeitä ja rakkaita paikkoja. Yhteisössä vallitsee, kuten somessa helposti, yksimielisyys ja tyytyväisyys harrastuksesta - hieman yllättäen uskonnollisuus ei juuri näy - ellei se sitten ole juuri samanmielisyydessä ja yhteenkuuluvuuden tunteessa - siunauksia ei toivotella, mutta hyviä kuvia peukutetaan ahkerasti.
Olen tutustunut muutamaan mukavaan tyyppiin, joita voisin tulevaisuudessa tavatakin jollain Englannin matkalla. Kotikentällä kohdattaessa heissä voi olla sukututkijan charmia - hyvänä päivänä intohimoa ja rakkautta yksityiskohtiin jaksaa kuunnella innostuneesti, pilvisempänä päivänä varmasti raja tulee jossain kohtaan vastaan.
Ryhmässä on ihmisiä, jotka ovat systemaattisesti kiertäneet paljon paikkoja, ottavat laadukkaita kuvia ja jakavat paljon historiatietoa kohteista, jopa niiden muutoksesta. On niitä, jotka esittelevät paikkoja vähemmän systemaattisesti, vaatimattomasti, hiljaisemmin, painaen persoonaansa taka-alalle. On yllättävän paljon ihmisiä, jotka vain peukuttavat toisten julkaisuja ja sitäkin harvoin. Heilläkin on varmasti jokin syy olla osana ryhmää. Silti usein huomaan miettiväni, mikseivät he voi jakaa vaikka kuvaa omasta lähikirkostaan, vaatimattomastakin - ja sanoa yksinkertaisesti, että tämä on minun rakas kirkkoni. Sellaiset päivitykset ovat minusta hienoja. Monesti haluaisin kysyä omasta kuvastani pitävältä, mikset sinä ole julkaissut mitään?
Kirkkojen päätehtävä on tarkota uskonnon harjoittamiselle puitteet, ne ovat palvelusten paikkoja, yhteisön kohtaamispaikkoja ja henkilökohtaisen hiljentymisen tyyssijoja. Ne ovat myös lepopaikkoja edesmenneille. Näiden lisäksi niissä on paljon kerrostumia maan, paikkakunnan ja henkilöiden historiasta. Tieto, että rakennusvaiheisiin on vaikuttanut normannivalloitus, viikinkien retket, musta surma, kuninkaan politiikka - antaa perspektiiviä. Omaan elämään ja sen asioihin voi tulla vuosisatojen mittakaava; jopa koko maan kohtaloon voi holvien alta saada erilaisen näkökulman. Kokemukseen rakennuksesta vaikuttaa myös vierailun luonne, käykö sen kiertämässä läpi toimitusten ja tilaisuuksien ulkopuolella, vai istuuko paikallaan pidemmän aikaa ja antaa katseen syventyä eri yksityiskohtiin.
Olen taltioinut valokuviin kirkkojen sisä- ja ulkotiloja kohtuullisen paljon. Pyrin ottamaan hyviä kuvia, mutta huomaan, että yksityiskohtia voisi poimia enemmän. Yleiskuvat kertovat, että kohteessa on ollut kiire. Hiljentyminen kasvattaa tarkkaavaisuutta ja antaa pohdinnalle mahdollisuuden.
Valitsin tähän kaksi kuvaa Riponin leprakappelista. Se oli kiinni ja haimme avaimen entisestä köyhäintalosta (almshouses). Kirkko on aina tehnyt sosiaalityötä ja huolehtinut myös sairaista. Pieni kappeli oli vakuuttava paikka, ehdottomasti käynnin ja hetken hiljentymisen arvoinen.
Pidin kovasti tästä nuoren tutkijanaisen tekemästä kirkkobongarin kymmenestä käskystä:
***
Like trainspotting, churchcrawling is quite popular in England. I have been a church enthousiast, even without knowing the term. With facebook, I have joined some groups of friends of English churches and Catherdrals - these are funny little groups, with a lot joy of sharing good pictures and experiences in various parts of the island. The link above is a very good and practical guide to church visiting - the 10 commandments for that!
The Leper Chapel, Ripon, Yorkshire.
