Aubrey Beardsley - Dekadenssin ytimessä

Timesin lauantainumeron kannessa Boris Johnson esittelee sinikantista UK passia. Kaivattu väri on saatu takaisin, mutta EU-eroa realisoivat passit tehdään - Puolassa! Onneksi lehdessä on muutakin pohdittavaa, kuten Aubrey Beardsleyn näyttely.

Jos Ben Nicholson oli pelkistäjä, niin nuorena kuollut, dekadenssia tursuava Aubrey oli koukeroisen, koristeellisen viivan mestari, jolle mikään aihe ei vaikuttanut liian eksoottiselta tai säädyttömältä. Kun toisen kohauttajan, Oscar Wilden seksuaalinen suuntaus ei lopulta jättänyt paljon arvelujen varaan, niin Aubreyn kohtalla tilanne on moniselitteisemmin skandaalimainen - mutta pääosassa ovat kuitenkin hänen piirroksensa, jotka herättivät ihailun ohella myös runsaasti pahennusta. Työt jatkoivat päättäväisesti polkua, jota prerafaeliitit olivat viitoittaneet. Sensualismi löi kättä arkaaisen kreikkalaisen taruston ja itämaisten vaikutteiden kanssa - tyylitelty, verinen Salome-piirros herättää varmasti tänä päivänäkin kauhun ja inhon sekaista ihailua.

On vaikea uskoa, että Beardsley tosiaan oli englantilainen, vihreine hiuksineen, linnunluisine olemuksineen ja kyyhkynharmaassa puvussaan hän oli varmasti melkoinen ilmestys salongeissa. Keuhkotauti vei hänet lopulta Ranskan Mentonissa. Lopun edellä katolisuuteen kääntynyt kuvittajanero määräsi törkeimmät työnsä hävitettäväksi katumuksen merkkinä - läheiset eivät toivetta toteuttaneet. Eli kuviin pääsee tutustumaan - Taten näyttely avataan 4.3.2020.
https://www.tate.org.uk/whats-on/tate-britain/exhibition/aubrey-beardsley

***

Aubrey Beardsley died young but made a great portfolio of decorative, decadent, exotic, oriental, violent, sensual masterdrawings of various subjects. His works can be appreciated from 4th March 2020 in Tate’s special exhibition.
https://www.tate.org.uk/whats-on/tate-britain/exhibition/aubrey-beardsley

More info of Aubrey:
https://en.wikipedia.org/wiki/Aubrey_Beardsley
And of his sister Mabel:
https://studiedmonuments.wordpress.com/2016/05/07/mabel-beardsley-actress-and-her-brothers-sister/

Ben Nicholson - Pelkistämisen taidetta

Ben Nicholson kuuluu Englannin taitelijakaartiin, joka sotien välillä omaksui modernin pelkistämisen estetiikan ja jatkoi sillä tiellä loppuelämänsä. Samassa sarjassa painivat ennenkaikkea kuvanveistäjä Henry Moore, Nicholsonin toinen vaimo Barbara Hepworth ja Christopher ”Kit” Wood, jonka elämä tosin jäi lyhyeksi.

Englantilaisten modernistien taustavaikuttajana toimi taidekriitikko Herbert Read, jonka kirjoissa taiteilijat saivat hyvin näkyvyyttä. Tutustuin Nicholsoniin juuri Readin kautta. Kuvani Methuenin pieni kirjanen esittelee taitelijan työn kuitenkin tehokkaammin, kuvien kautta. Esittävyys ja ei-esittävyys käyvät Nicholsonin töissä dialogia, eri aikakausina toinen lähestymistapa on vallitseva ja toinen väistyy. Välillä häipyvät Nicholsonin hienostuneet väritkin ja teoksiin jää vain matala reliefimäisyys.

Nicholsonin viiva ei hapuile: hän oli taiteilijana varsin määrätietoinen. Kuvaavaa on, että hän varhaisella Italian-matkallaan valitti, että italialaiset kollegat eivät osanneet maalata kunnolla. Arvostelu ulottui vanhoihin mestareihinkin, kuten Fra Angelicoon. Nicholson kuitenkin imi Italian mestareiden heleitä ja maanläheisiä, selkeitä, viileitä sävyjä töihinsä. Niissä on myös välimerellistä selkeyttä ja harmoniaa ja tietynlaista sotienvälisen Italian taiteen metafyysistä, pelkistettyä estetiikkaa.

Taiteilijaelämä on värikästä ja Nicholsonin elämänkulusta löytyy tietoja tästä artikkelista:
https://www.theartstory.org/artist/nicholson-ben/life-and-legacy/
Elämä oli tasapainoilua sosiaalisuuden ja taiteeseen keskittymisen välillä. Yksi tärkeä henkireikä oli St. Ives, cornwallilainen vanha kalastajakylä, jossa Nicholson viihtyi osana taiteilijayhteisöä. Kaupungista on tullut myöhemmin erittäin trendikäs paikka ja Tate Gallery avasi siellä haarakonttorinsa vuonna 1993.
https://www.tate.org.uk/visit/tate-st-ives#

Parhaimmissa Nicholsonin töissä modernismi näyttäytyy ajattomana, voittoisana tarinana: näkyvä maailma pelkistyy rauhalliseksi ja tyydyttäväksi kokonaisuudeksi. Viiva ja väri huokuvat englantilaista suhteellisuudentajua ja hurmaavaa itsevarmuutta.

***

Ben Nicholson spent his artistic life between by nature and abstract expression - in his best works these are surprisingly peacefully balanced. He did visit Italy with typical self-confidence - he critisised some old masters, but stole their cool Mediterranean colors into his own works. And from his part, he also made St. Ives into the fashionable artist colony that it still is.