Gazza and Gary © BT 2020
Kasvoin jalkapallokentän laidalla. Olen ollut maalivahti, toppari, keskikenttämies, hyökkääjä ja liberonakin olen pelannut, muistaakseni myös lentävänä maalivahtina. Pelissä oppi tuntemaan naapuripoikien luonnetta ja erilaisia rooleja pelissä, usein fyysisten ominaisuuksien mukaan määräytyvinä. Jalkapallo on hieno laji. Pelaamiseni muuttui varovaisemmaksi seiskaluokalla, kun sain silmälasit. Jalkapallo on minulle nostalgiaa ja se on nykyisin lähes ainoa urheilulaji, jota seuraan jonkinlaisella mielenkiinnolla.
Suhteeni englantilaiseen jalkapalloon kuitenkin jollain tasolla kuoli kesällä 1990. Englanti jäi MM-kisoissa välieriin häviten Saksalle. Peli oli erittäin hieno ja jännittävä, muistan sen yhä elävästi suurena otteluna, joka tuotti täydellisen, lähes traumatisoivan pettymyksen.
”Football is a simple game. Twenty-two men chase a ball for 90 minutes and at the end, Germany always wins.” Gary Linekerin sanat summaavat silloiset tunnot täydellisesti. Lineker oli hyökkääjänä juuri niin shakaalimainen kuin kuuluu ollakin. Ihailin hänen suoraviivaisuuttaan: jalkapallo on yksinkertainen peli ja hyökkääjän tehtävä on tehdä maaleja. Nykyjalkapallossa tämä unohtuu helposti: vuoden 1990 kisat olivat jo pelottavan vähämaaliset. Sittemmin olemme nähneet Kreikan ja Espanjan, jotka tekivät puolustamisesta taidetta. Sellainen tuhoaa totaalisen jalkapalloilun.
Linekerin pelaaminen oli ahneudestaan huolimatta sulavan kaunista ja hän edusti tyyppiä, joka on aina lähellä sydäntäni eri joukkueissa. Sitä, joka raataa ja juoksee koko joukkueen puolesta. Siis hyvin päinvastainen kuin joku älyllinen Michel Platini, joka laskelmoi aina, kannattaako palloa tavoitella. Lineker ei saanut maajoukkueurallaan yhtään varoitusta tai ulosajoa. Todellinen herrasmies siis: ehkä liikaakin, hän on pelaajamaineeltaan hieman aliarvostettu.
Mukavan miehen maine on vienyt sittemmin Linekerin tv-kommentaattoriksi, kuinkas muuten. Ja kuten meikäläisetkin mukavan maineessa olevat urheilijat, myöskään Lineker ei ole malttanut pysyä lestissään, vaan on puuttunut politiikkaankin jotenkin teemuselännemäisesti. Mikäs siinä, mutta teot kentällä ovat varsinaisesti niitä, joista jalkapalloilijat pitäisi muistaa.
Jonathan Agnew to Gary Lineker: 'Keep your political views private' http://www.bbc.co.uk/news/entertainment-arts-46565154
Ei noin, Gary! Vaan näin:
Inhoan lempinimiä, mutta Paul Gascoignen kohdalla teen poikkeuksen. Keskikenttäpelaaja, hyökkäyksiin suuntautunut Gazza oli kentällä ilmiö, luonnonvoima. Kun Lineker oli maajoukkueen vastuullinen virkamies, joka väsymättä kantoi vastuuta, Gazza oli taiteilija, joka sytytti koko joukkueen liekkeihin osaamisellaan - ei, vaan nerokkuudellaan!
Vuoden 1990 Saksa-ottelussa Gazza puhkesi kyyneliin tajuttuaan varoituksen johdosta joutuvansa pois seuraavasta pelistä. Isänmaalliset kyyneleet viimeistään tekivät hänestä suursuosikin. Gazza on ollut Englannin mattinykänen, jonka huuruiset hetket ovat toteuttaneet riskejä ja tuoneet värikkäitä käänteitä - jo pelaajauran aikana.
Jos olet jalkapalloilun ystävä, sinun on mahdotonta olla liikuttumatta Gazzan parhaiden hetkien koosteesta. Mies on jässikkä härkä, joka liikkuu räjähtävän nopeasti ja kevyesti. Hän menee läpi valtavalla itseluottamuksella, keijukaismaisen herkästi ja päämäärätietoisen fyysisesti. Pelaaminen suuntautuu suoraviivaisesti kohti vastustajan maalia: jos omaa vetopaikkaa ei tule, on vapauttavan syötön aika. Gazzan tapaisen pelaajan olemassaolo antaa selityksen, miksi niin monet miehet istuvat ja tuijottavat ruutua. He odottavat, että pelissä tapahtuu jokin ihmeellinen käänne, kuin vain jalkapallossa voi tapahtua: he odottavat, että yksi mies lumoaa heidät ihmeenomaisilla oivalluksillaan, höyhenenkeveällä taituruudellaan ja painaa koko massallaan läpi puolustuksesta. Nykyaikana he usein pettyvät, mutta kun he sulkevat huokaisten silmänsä, he näkevät Gazzan rynnistävän maalia kohti pallon kanssa.
Tässä ollaan vain asian ytimessä:
Kiitos Gary ja Gazza - oli hienoa seurata teitä kentällä!
***
My latter part of great duos in sports - two great English football players - Gary and Gazza. I grew up by the football field, playing there in many roles and I highly appreciate these two heros of green fields. Gary was a reliable civil servant, working for a team, but Gazza was an artist, who inspired everybody with his attitude and tricks. Thank you, both! Football has never been the same after you!
