Kun ensimmäisen kerran vuokrasin auton Englannissa, otin pienen yhden hengen auton. Kun tavaraa ei ollut paljon, se oli keskustoissa näppärä, mahtui joka paikkaan ja liikkui ripeästi. Sitten tulivat kukkulat. Moottorijarrutukset toimivat hyvin, mutta tuli tilanteita, joissa olisin mielelläni ottanut koneesta lisävääntöä. Ajaminen oli kuitenkin huumetta: menin sinnekin, minne ei ollut välttämättä järkevää mennä. Katsoin kartalta, että kukkuloiden yli kulkee tie, syrjässä kaikesta. Päätin mennä siitä yli. Myöhemmin Jeremy Clarksonin ohjelmasta huomasin, että tuo reitti on käsite. Se on Buttertubs Pass ja Clarksonin mukaan se on Britannian oikeastaan ainoa varsinaisesti kiinnostava autoilutaival urheilullisessa mielessä.
Tie ei ole mikään valtaväylä, sen alun löytäminen vaatii kartan tutkimista ja silmien auki pitämistä. Suuret ja jyrkimmät nousut tulevat tällaisilla kukkulareiteillä alkuun. Joka on kiivennyt puuhun, saa siitä hyvän mielikuvaharjoituksen. Ensin noustaan korkealle, hirvittää, sitten noustaan lisää. Mietin tarkasti jokaisen vaihtamisen, että vaihde oli varmasti oikea. Välillä kytkin rutisi ja haisi. En ehtinyt hirveästi miettiä, selviänkö ja mitä tuleman pitää. Edessä oli tie ja se vei.
Reitillä on tiessä pinnoite ja kaksi kaistaa. Jos on satanut, saattaa olla vain kaistan verran tietä näkyvissä. Vastaan tulee ajoneuvoja ja niitä saattaa mennä myös ohi. Moottoripyöriä on suhteellisen paljon. Liikenne ei ole vilkasta, mutta muut kuljettajat ovat kokeneita - ja pelottavan nopeita.
Alkunousun jälkeen tilanne rauhoittui ja syke tasaantui. Tie kulkee nyt varsin suoraan keskellä maisemaa. Tämä on kohta, jossa kannattaa ajaa tien sivuun ja jaloitella vähän. Maisemat ovat uskomattomat ja rauhalliset, näkymää on kilometreittäin, ikivanhaa, karua kukkulamaisemaa. Tässä vaiheessa reitti tuntuu selvältä: sitten alkaa laskeutuminen.
Kivimuurit reunustavat tietä monin paikoin toiselta puolen. Täällä parhaissa paikoissa kummallakin puolella on vain rautakaide ja sen takana putous. Tie kääntyilee omituisesti, katveita on tiheässä, siellä saattaa olla tierikko, auto, moottoripyörä, ihminen tai lammas tai rämisevä karjasilta. Kukkulat ovat yhtäkkiä lähellä ja jyrkkiä. Niiden tummuus ja koko ovat valtavia, sydän läpättää, mutta auto on tyytyväinen, kun tehot riittävät alamäessä hyvin. Nyt voi vetää henkeä ja katsoa maisemaa tarkemmin, pysäyttää. Ihmetellä valtavia, kivistä tehtyjä kuutiomaisia latoja. Ne varsinaiset Buttertubsit, pilarimaiset kivimuodostelmat maan sisässä löytyvät pohjoisosasta. Niiden viileydessä jäähdytettiin joskus voita. Reitti on hienosti kuvattu tässä
videossa, maiseman värit ovat hienot, tie kiiltää sateen jäljiltä ja kuski yskii tiukimmissa paikoissa.
Clarkson ajaa taipaleen nuoruudensa Ford Cosworthin kanssa tässä hienossa
videossa. Hän on kiistelty hahmo, mutta sovinismin rinnalla hänellä on monia oivalluksia, jotka tulevat mieleen useasti. Jokaisella on niistä omat suosikkinsa. Pidän siitä, miten ikonisesti hän suhtautuu vanhaan Fordiinsa ja miten hän videolla oikaisee hukkaan heitettyä nuoruuttaan ajamalla taipaleen, jota ei silloin ajanut, juuri tällä autolla.
Buttertubs Pass ei jää taakse: kun sen on ajanut, se palaa mieleen useasti.
***
Buttertubs Pass - I drove it with small car, limited torque made me sweat in many places, but I finished it and enjoyed it so much! Jeremy Clarkson, the love-hate guy,
visited the route with the Ford Cosworth of his youth. Buttertubs Pass is magical, you cannot leave that highway completely behind. The way is full of surprises and sticky situations and the scenery is fantastic, old and distant. For my blood pressure, the climbing part of the route was the most exciting: please check the route before trying as well as the torque of your car! You will need it...
