Englannin kielen erinomaisuudesta

Työhommissa meni aika pitkään, että pystyin suhtautumaan natiivilontoota vääntäviin tahoihin samalta viivalta. Perinteinen suomalainen ajattelu istuu muutenkin tiukassa, että oikeaa englantia pitää puhua ja kirjoittaa oikein, ääntää oxfordilaisittain ja virheitä ei saa tehdä eikä natiiveja loukata raiskaamalla Shakespearen jalostamaa kieltä omalla mongerruksellaan. Hieman epäselväksi on jäänyt mitä virheiden tekijöille piti tapahtuman, kun siitä oli etukäteen niin vahvasti syyllistetty. Eurooppa kuitenkin on täynnä eri kansalaisuuksia, jotka toimittavat asiansa Lontoon murteella varsin omaleimaisesti ja intonaatiovirheistään huolimatta hoitavat asiansa ja tekevät kauppansa, eivätkä saa vammaa sieluunsa, vaikka grammarin pyöritys olisi Ali G:n tasoista luovaa tuhoa.

Tosiasia kuitenkin on, että kommunikoinnissa pitäisi olla viesti ja sen perillemeno on varmistettava. Tämä onkin yllättävän vaikea kokonaisuus. Englantilaiset esitykset ovat monesti kotimaisia parempia kielen laadun lisäksi siinä, että alkuun ja loppuun on sijoitettu sellainen vitsi, joka luo vastaanottamiselle edellytyksiä.

Mutta helposti käy niin, että mukava oli kuunnella, mutta mitä siinä oikeastaan sanottiin? Kun ilmaisu on sujuvaa, se voi olla liiankin sujuvaa, ongelmia peitellään silottelulla ja osataan sanoa hienoja kiertoilmauksia käyttäen sellainen asia, jota suomalainen ei saisi häpeältään ollenkaan kerrottua.

Silmiä avaava oli joskus kymmenen vuotta sitten Britannian hallituksen hanke virkakielen parantamiseksi. Kaikkia slangi-ilmaisuja ja lyhenteitä pyrittiin välttämään ja tekemään asiat selväksi. Suomessa tätä talkoota ei ole käyty ja meillä edelleen ongelmat pakkaavat olemaan haasteita. Mutta brittejä kannattaa kuulla sanojen takaa ja haastaa kysymyksillä. Brexit on varmasti ollut lähiaikojen suurin kupla, kampanjaa käytiin vahvojen mielipiteiden takana ja nyt selvitellään mikä asian sisältö niissä kuuluisissa loppupeleissä on – nythän niiden voidaan sanoa alkaneen, ainakin EU-jäsenyyden osalta. Britit eivät ole kuitenkaan ranskalaisiin verrattuna kovin kryptisiä, heillehän kielen logiikka ja kieli on niin gallialaisen kirkkaan kaunista, että voidaan sitten käyttää kaikenlaisia lyhenteitä saamaan ulkomaalainen hämmennyksiin. Britit osaavat puhua vakuuttavan kuuloisesti asioista, jotka voivat jäädä ymmärtämättä koska ne kuulostavat heti ymmärrettäviltä. Home office ei tarkoita kotiapulaisia välittävää palvelua, vaan puolisotilaallista sisäministeriötä. Home secretary ei ole mikään kirjallisissa kotitöissä autteleva kotihengetär vaan kovan luokan poliittinen jyrä, sisäministeri, jolla varmaan sihteereitä on palveluksessaan useammassakin vuorossa.

Jos juttelet englantilaisen kanssa, etkä ymmärrä hänen juttujaan, vaikka ymmärrät sanat, kysy ihmeessä. Voi myös paljastua, että puhujallakaan ei ole harmainta hajua omista sanomisistaan ja niiden tarkemmista taustoista.

Ja voiko suomalainen sanoa Yorkshiren murretta vääntäville isäntämiehille että siivotkaa suunne ja puhukaa kuten koulussa opetetaan meillä? Voi sanoa, mutta painiotteluksi se varmasti silloin menee. Näkemiin vaan, muru sarja on klassikko kielen eri vivahteiden opetteluun, jokainen tulee siinäkin ymmärretyksi tai ymmärtämättömäksi oman persoonallisen kielensä perusteella. Ylimpänä kielenvalvojana toimii sarjassa isällinen, shakespearelainen West Countryn Bomber.

Vastuu on kuuntelijalla, kuten savolainen huumorimiehemme Spede tiesi - hänen englantilainen keskusteluoppaansa on rakennettu sen, terveen epäilyn varaan.

Ulkomaanreissuilla mies selitti pärjäävänsä näin: "Ensimmäisen lauseen jälkeen minä aina sanon 'jees'. Sitten toisella kerralla 'ou jees' ja kolmannella 'nou nou'. Seuraavaksi sanon yleensä 'ou nou' ja sitten vielä 'ou nou nou nou!' Täydestä kuulemma meni.

https://yle.fi/uutiset/3-9817423

***

Finns have a tendency to admire English-speaking people. But using some critical approach does not cost that much, either. You cannot always trust people with fluent English and you can get your message through even without completely mastering the grammar and correct intonation – if you have a message! In official talk, the English are not bulletproof towards dim and unclear wording – there was at one time even project to write the things as they are – problems should be problems, not challenges. One Finnish comedien, Pertti Pasanen made a listener’s guide to make oneself understood even without actually understanding the language of the other side. To first English sentence, reply “Yes.” For second, ”Oh, yes.” Then ”No, no!” After that ”Oh, no!” Ending it all with ”Oh, no no no!”

Kuolema High Streetillä

Kuten Saarnaaja sanoo, kaikelle on aikansa. Vähittäiskauppaketjujen kanssa on sama juttu. Hallituimmillaan kehityskaari kulkee monen hyvinsuunnitellun vaiheen kautta, putoamista ei opeteta kauppakorkeassa, vaan riskejä oppii siellä välttämään liikaakin. Englannin kaupunkien ja kylien High Streetit ovat olleet vuosikymmeniä muutoksessa. Nopealla netin selauksella löytyy useita tuoreita uutisia aiheesta.

Analyyttinen uutinen on ainakin tässä
https://www.theguardian.com/business/2016/oct/25/britains-high-streets-under-strain-as-15-shops-close-every-day
Muotiliikkeet tuntuvat kärsivän erityisesti. Ruoka- ja juoma, tupakkakaupat, terveyspalvelut, kiinteistövälitys ja korukauppa ovat vallanneet pääkatuja, tai pitäisikö sanoa rihkamakauppa, koska alennusliikkeet porskuttavat. Yleisesti se mitä saa helposti netistä, alkaa hävitä kadulta. Yllättävän suuri kärsijäryhmä on ollut yleiskauppa, Anttila meillä ja Woolworths Englannissa. Liike, joita tuntuu olevan joka paikassa, häipyykin äkisti into thin air. Molempiin vainajiin on vahva nostalginen suhde ja kummankin paluuta on odotettu - ehkä turhaan. Tokmannilla oli meillä loistava tilaisuus nostaa markkinaosuutta Anttilan kustannuksella, mutta käytännössä valtaus on ollut yllättävän haparoivaa. Markkina ei olekaan kasvussa ja tyypillinen kuluttaja muuttumassa tai täysin hävinnyt.

Hävinneitä ketjuja on listattu nostalgisesti
http://www.birminghammail.co.uk/whats-on/shopping/15-high-street-stores-loved-11986160
Virgin Megastoren kuolema oli väistämätöntä ja nopeaa äänitealan luisun funktiota. Englannin päivittäistavarakauppa on ollut perinteisesti tehokasta ja kilpailu on kovaa, Somerfield ja Safeway ovat esimerkkejä fuusioituneista. Taistelu hapaketjuja Lidliä ja Aldia vastaan on ollut kovaa ja siinä on ollut fuusioiden lisäksi aseena myymälöiden erilaistaminen ja myös armoton hinnoittelukilpailu.
https://en.m.wikipedia.org/wiki/List_of_supermarket_chains_in_the_United_Kingdom

Olen seurannut mielenkiinnolla kosmetiikka-alan kehittymistä. Perinteisesti on voinut luottaa Bootsin kaikenkattavuuteen apteekkitavaroista partasuteihin, mutta sekin on joutunut vastaamaan nettitarjonnan haasteeseen ja nuorekkaampiin kilpailijattattariin, kuten Superdrug, jotka ovat selvästi enemmän halpista ja ovat riisuneet glamöröösiyden myyntitilasta tehden sen melkein laatikkomyymäläksi. Kannattaa tukea vanhan ajan kemikalioita, kun siihen on vielä tilaisuus, vanhat tädit joutuvat pian lopettamaan, eikä vaihtuvien julkkisten mukaan nimettyjen hajustelitkujen myyntiin jatkossa tarvita kovin ihmeellistä nenää. Erilaiset jumppa- ja joogapaikat ovat vallanneet pääkatujakin ja sivukaduilla nostalgisia new age paikkoja, myös kynsienhoito ja tatuointi on vallannut etulinjaa itsensä kehittämisen hengessä. Kahviloita on tullut kaikkialle, myös kirjakauppoihin. Ja kirjoja olen itsekin mielelläni mainostanut täälläkin ostavani netistä.

Mitä itse haluaisin High Streetiltä? Ehkä paikan, josta voisin ostaa lehden ja hyvää kahvia mukaan. Tai juomaa ja sandwichejä, ainakin currytäytteellä. Jonkun vanhanaikaisen teehuoneen, jossa saisi sconesit hyvän hillon ja clotted creamin kanssa  ja säädyllistä teetä. Jonkun klassisen vaateliikkeen Marks & Spencerin lisäksi. Ja jotain täysin erilaista, uutta hörhöä, mitä se sitten onkaan. Ja hyviä ruokakauppoja, erilaisia. Ja ravintoloita, joista ei saa seuraavan aamun kostoa mukaansa. Ja haluaisin, että siellä olisi se postitoimisto josta saisin ostaa merkkien lisäksi Thorntonsin konvehteja ja jäätelöä!

***

Retail times, they are a-changing, there have been many deadfalls among high streets market chains, and the trend will continue. There is a demand for greater efficiency, room for price-cutters and no place for those things that can be easily bought from internet. Retail agencies, different food kiosks and different nail artists have conquered the field, lifestyle has changed permanently. I ask, politely, to find from High Street at least a place to have a decent cup of tea, with fresh scones and good jam and clotted cream, to be enjoyed with fresh newspapers from neighbour place. I might demand too much... (Photo: Ross-On-Wye)