Kolumni etenee A.E. Housmanin runoelman A Shropshire Ladin vuorimaisemien sinihämyn maalailusta nopeasti Ludlowin karjamarkkinoiden kautta varsinaiseen teurastamobisnekseen, jossa elikkojen osiin erikoistuneet ammattimiehet toteuttavat leiviskäänsä karun sarjallisesti - 14 000 eläimen viikkovauhdilla. Kaikki osat hyödyksi käyttävä yritys on nimeltään Euro Lambs. Craven Armsissa toimivan yrityksen omistajat ovat pakistanilaisia ja työntekijät Itä-Euroopasta. Paikallisesti toiminnalla on suuri merkitys ja sopimukseton Brexit on uhka, joka näivettäisi Shropshiren lammasteollisuuden idyllin takamaaksi, jossa kukoistavat vain tatuointipaikat ja noutoruokalat.
Bagehot kuvaa myös rehellisen tuntoisesti näiden takamaiden yllättävää islamisaatiota, yrittäjäsuku on tehnyt parhaansa saadakseen paikallisissa oloissa toiminnalleen asianmukaiset puitteet - kovalla työllä, elvyttäen asuntokantaa ja etsimällä paikkansa myös hallinnon järjestelmässä. Brexitin jälkiseurauksista meillä on ilmeisesti vain jonkinlainen aavistus, tulos voi olla yllätys monimutkaisuudessaan.
***
Again, Bagehot of the Economist, wrote a brilliant text - this time of the fate of lamb-slaughtering business in land of A.E.Housman, Shropshire, Craven Arms and Euro Lambs abbatoir. What will be left of crazing lambs after Brexit in ”Blue remembered hills” - just degeneration of tattoo parlours and takeways? And what will happen to the Khalids’ effort to have a place in local community? But I got the answer to my former blog text question - sheep end up in cat food cans.
