Oikea siirto - the right move

Tämänkertaisessa kuvassa ollaan erään vanhimman englantilaisen yksityistalon edessä. Talo on Lincolnin Steep Hillillä sijaitseva The Norman House, jonka alimmat osat ovat noin vuodelta 1190. Esimerkiksi Pariisin muutamat harvat säilyneet keskiaikaiset asuintalot ovat huomattavasti tätä Aaronin, rikkaan kauppiaan omistamaa taloa, nuorempia. Sivumennen sanoen, englantilainen tapa nimetä taloja talon nimillä osoitteen sijaan on monesti hämmentävä, huonoimmillaan raivostuttava! Tapaa voi puolustaa kuin entinen historianopettajani: "Ee... mut... pitää tietää!"

Kuvan talo tuskin on myynnissä, mutta kiinteistövälittäjäsivustolta löytyy vaikka mitä
http://www.rightmove.co.uk/
Paikkakunta sisään ja etsimään unelmien asuntoa parhailta kulmilta. Tarjontaa on hämmästyttävän paljon, joillakin paikkakunnilla tuntuu, että melkein koko asuntokanta on vuokrattavana tai myynnissä. Katuja kävellessä voi tehdä saman huomion. Nyt tarjontaa on kovasti ja hinnat suhteellisen edullisia (en puhu Lontoosta), Englannissa on ollut asuntokuplia ja hinnat ovat olleet huomattavan korkealla, kysyntä rajua ja ihmiset ovat ottaneet vapaaehtoisesti kovan mortgage taakan kannettavakseen. Kuten Suomessakin, sijainnilla ja paikalla on väliä, ollaanko muodikkaalla alueella vai syrjässä kaikesta kehityksestä, onko talo remontoitava pommi vai täysin laitettu uusiksi, onko se mahdollisesti suojelukohde (grade, eriasteisia) - kaikella on vaikutuksensa hintapyyntöihin. Niillä on myös taipumus olla epärealistisia, joka välillä myönnetään jopa mainostekstissä.

Rightmoven sivustot ovat minusta mukavan toimivat. Parhaassa tapauksessa talon saa näkyviin edustavina kuvina. Niistä voi edetä pohjakaavaan, joka on parhaassa tapauksessa selkeä ja ilmoittaa jopa kerrospinta-alan neliöjalkojen lisäksi myös neliömetreinä. Hienoa palvelua on sijaintikartan taipuminen katunäkymäksi, jossa voi käyskennellä mahdollista kotia mittaillen ja tutkailla etäisyyttä palveluihin.

Jos aikomus kehittyy astetta vakavammaksi, katsotaan jo yksityiskohtia - onko asunto omalla tontilla vastuineen (freehold) vai vuokratontilla (leasehold), jolloin on syytä katsoa sopimuksen pituus. Se voi olla voimassa kirkkaasti elinajan ja siten huoleton, jos vuokran taso on kohtuullinen. Veroluokalla on myös merkitystä ostopäätökseen ja myös talon energiataloudellisuusluokituksella. Brexit tietysti vaikuttaa suuresti siihen, onko haaveilussa ylipäänsä mitään järkeä...

Asuntoa haaveileva voi keskittyä tietylle alueelle  - on hyvä seurata aluetta pidemmän aikaa ja saada kuvaa millaista tarjonta on ja millä hinnoilla asuntoja menee oikeasti kaupaksi. Sivustolta pääsee seuraamaan jopa saman asunnon kauppahintojen historiaa - tiedot ovat ilahduttavasti julkisia, kun niihin vain huomaa päästä kiinni oman haun lisätiedoissa. Ehkä kiehtovimpia kohteita ovat suuret kartanomaiset maalaistalot, jotka ovat toivottomasti ylihinnoiteltuja tai oman budjetin yläpuolella...

***

Today's photo is one of the oldest private house in Britain - The Norman House in Lincoln. No, it is not available on Rightmove, but this real estate paradise page is a wonderful place to dream of house in England, to look for photos, floorplan, street view, past prices for this apartment etc...

An Englishman in Bay City

Robert Mitchum on Marlowe, ei Humphrey Bogart!

Yksi mielestäni kaikkein englantilaisimpia hahmoja on Raymond Chandlerin yksityisetsivä, dekkari Philip Marlowe. Keskellä Kaliforniaa liikkuva Marlowe tuntuu olevan juureton, yksinäinen soihdunkantaja rikollisessä pimeydessä ja viihtyvän kaikkialla yhtä huonosti. Hän yrittää tehdä työtä, uskoo siihen, vaikka ei enää paljonkaan usko yhteiskuntaan ympärillään. Poliisit eivät ole bobbyja, he voivat olla valettuja samasta unfair playn aineksesta kuin sliipatut konnat.

Tuo runollinen irrallisuus, tuo tapa heittää sukkeluus vaikka tietää ettei se tule koskaan ymmärretyksi sitä seuraavaa nyrkiniskua paremmin - siinä on jotain sivistynyttä, syvälle haudattua, joka ei suostu kuolemaan vaikka onkin kaukana emämaastaan, keskellä jotain uutta ja nousukasmaista, jota ei kestä kuin kahvin ja ruisviskin voimalla. Yhdessä kohtauksessa Marlowe uuttaa hartaudella kahvia ja tarjoilee sitä hämmästyneelle poliisimiehelle. Kohtaus olisi naurettava jos Phil aamutakkisillaan hauduttelisi teetä - ja silti kyse on samasta asiasta, lohdutuksesta.

Chandlerin Englanti-yhteys ei ole satua. Hän todella vietti nuoruuttaan Englannissa seitsemän vuoden herkästä iästä alkaen Dulwich Collegessa ja palasi 1912 Amerikkaan. Ensimmäisissä kertomuksissaan myöhemmällä iällä hän otti mittaa Englannin dekkariperinteestä. Marlowen nimi on viittaus Shakespearen aikaiseen näytelmäkirjailijaan, joka toi maailmaan ensimmäisen Tohtori Faustus näytelmän, ja kaimansa tavoin kerjäsi hankaluuksia, vielä huonommalla onnella, tullen ilmeisesti puukotetuksi kapakkatappelussa, naisen tai miehen vuoksi.

Chandlerin tuotanto on kiehtova, itse pidän Marlowen ohella kovasti Hirvi-Malloyn juurevasta hahmosta, joka lähtee liikkeelle tietysti naisen vuoksi. Chandlerin teokset ovat elegisiä, niissä on jotain hirvittävän alistunutta, massiivista menetystä, kiirastulimaista koettelemusta kaukana kadotetusta paratiisista ja sen järjestyksestä. Hänen suhteensa vaimoonsa Cissyyn on myös omituinen takertuminen vanhempaan äitihahmoon, kokeneeseen naiseen, jolla on historia. Oliko todellinen rakkaus jäänyt toiselle puolen Atlantin sisäoppilaitokseen?

Chandlerin kirjailijatuotokset ovat komeat, mutta ne eivät syntyneet helpolla. Vaiheet olivat monet ja episodi Hollywood-käsikirjoittajana paljastaa myös huvittavasti hänen englantilaisuuttaan. Hänellä ei ollut aavistustakaan miten kaupallinen koneisto toimi, mutta kielen osaaminen ja vivahteiden taju tekivät hänen panoksestaan eksentrisyydessäänkin relevantin. Tuskin hän sen paremmin olisi viihtynyt Englannissakaan, lyhyet oleskelut olivat väkijuomilla kyllästetyt. Chandler, Marlowe toteuttivat itse itselleen määräämää tuomiota suorittamalla elämää eksentrikkona niin hyvin kuin pystyivät, pitämällä kiinni niistä kunnian rippeistä mitä oli, keskellä toivottomuutta - mutta huumorilla ja turhia tunteilematta. Ainakin Marlowen kohdalla se toimi.

***

Philip Marlowe - Raymond Chandler's shamus hero. Chandler did learn writing and reading in Dulwich college, his literal hero's name was borrowed from playwriter Christopher Marlowe and even some reckless habits for fist-fighting are of same source. I have enjoyed Chandler's books, specially that one with the old giant with lust for Velma. I like the meticulous, stubborn nature of Marlowe, his melancholy wandering in the purgatory of California, his brave stiff-upper-lipness and his sophisticated sense of humor - and a well-kept, inlocked, deeply buried longing to...England?