keskiviikko 21. helmikuuta 2018

Käsityön ystävät - William Morris

Pohjoismainen hygge on kotkotusta. Ei kukaan sisustuksessaan määräänsä enempää jaksa järkevää funktionalismia ja tasaisia, mukavia, helppohoitoisia, luontoystävällisiä, tyylikkään cooleja pelkistettyjä kokonaisuuksia, joissa pohjolan valo viettää jatkuvaa juhannusta tanskalaisten voileipien ääressä.  Ei vaan osamme olkoon hämärät huoneet, joita verhoavat rönsyävästi kuvioidut tapetit, joiden rikkautta voi rajoitetun valon vuoksi vain aavistella. Varovasti raotamme raskaita Strawberry thief-salusiinejä ulkomaailmaan. Sataako? Ei, vaan aurinko on levittämässä edwardiaanisia säteitään koko Severnin laakson ylle. Keittiössä kärisee jo pekoni papujen kera ja olemme valmiita laskemaan ruhtinaalliset takamuksemme pätevillä kuoseilla vuorattuihin tummiin tammituoleihin. Ne ovat massiivisia, koristeellisia, mutta eivät barokkia vaan Arts and crafts-styleä. Huokaisen kunnioittavasti William Morrisin nimen, joka antoi jaettavaksemme tämän raskaan, tunkkaisen, täyteläisen ja ainoan oikean sisustuksen.

William Morris oli dynamo, joka on jääkauden tavoin uurtanut maisemaa koskien englantilaista kodinsisustusta. Morrisin tyyli on "kotini on linnani"- tyyliä, se voi olla yllättävän keveääkin, mutta leikkisää se ei ole, vaan siinä on kaulaparran vakavuus. Morrisin tyyli on "vankeja ei oteta", se on ainoa mahdollinen tyyli niin Lovejoyn Lady Felshamille kuin Castle Howardillekin. Sille ei ole vaihtoehtoja niin kauan kuin Englanti seisoo. Morrisin tyyli on "last man standing" tyyliä, se säilyy vaikka imperiumi sortui eikä Brexit sitä murra vaan vahvistaa. Huudan "Liberty!" ja suuntaan sinne ostoksille.

Suomeen ja sen jugend-sävyihin Morris sopii kuin nenä kasvoihin. Unohtakaa hygge ja matkustakaa Hvitträskiin jossa Morris keskusteli isä Saarisen kanssa. Unohtakaa Ikea ja Kampradin muisto: nyt ei kilpailla hinnalla vaan asenteella. Morrisin tuotanto on teollisen vallankumouksen antiteesi: tehdastuotannon monotonisesta sarjallisuudesta paluuta huolitellun, arvokkaan ja viimeistellyn keskiaikaisen käsityön arvon uudelleen virittämiseen. Yltiöyksilöllisyydestä ei silti ollut kysymys vaan Morrisin kilta-ajattelussa oli sosialistisia sävyjä, pyrkimystä yhteisölliseen vastuunottamiseen ja huolta oikeaoppisesta historiallisesta näkemyksestä. Morris oli sen sorttinen sosialisti, että pystyi touhuamaan varallisuutensa turvin yleishyödyllisiä asioita ja piti Sir Walter Scottia, aikansa bestselleristiä, jonkinlaisena Elviksenään, joka tunteellisella ja pehmeällä äänellään ohjasi Morrista valistuksen poluilla.

Suomalaisten edustajain linkit ovat tässä ja sivuilla linkki myös itse Morrisin sivuille:
Myös täältä löytyy kuosia jos jonkinlaista:

Kun sanotaan, että englantilaisessa puutarhassa kasvit saavat koukertaa ranskalaista vapaammin, niin Morrisin kasvit ovat dekoratiivisuudelle alistetut. Niiden värivaihtoehdot antavat rajoitetun liikkumavapauden. Kuosit ovat kirjastoon sopivia. Tarkoitus ei ole poistua täältä todelliseen maailmaan tekemään havaintoja. Näihin on tiivistetty luonnon ja käsityöläisen laadun ideaalisuus. Nerous on täydellistä ja kuvioinnit arkkityyppisiä, vauhtia on haettu tarvittaessa vaikka Italiasta saakka. Tämä on sisustusta, jossa olemassaolon mysteeri, laadukkuus ja kiemuraisuus ryydittää iättömän keitoksen, joka ei lupaa ikuista nuoruutta, vaan vanhenemattomuuden. Kankaat kuiskivat meille, että ne tulevat aina olemaan meitä vanhempia ja ne ovat valekeskiaikaisuudessaan vieläpä väärentäneet provenienssinsä entistäkin antiikkisemmaksi.

Jos haluaa sisustusvinkkejä suoraan paikan päältä, kannattaa suunnata Morrisin kotitaloon, jonka ratkaisut on korkeimman omakätisesti valmisteltuja. Käsityö on siellä kunniassaan ja ylpeä paikallisuus. 

Hardcore-Morris faneille on myös oma kerhonsa


***

Wlliam Morris made the English interior and laid the stable cornerstones for furniture, tapestries and curtains. His style makes no excuses, it is dark, rich and domineering. In my picture are listed the fabrics selected by Lady Howard to her castle. As you can see, this style is made to last, it is above the torrents of fashion and it is singing cantus firmus to praise art and craft skills of highly qualified professionalism and shouting resolute "No!" to the excesses of the industrial revolution.