sunnuntai 29. huhtikuuta 2018

Toffeeta vailla vertaa

Vaikka tietysti jokainen Englannin-ystävä toivoisi, ettei mikään koskaan ikinä muuttuisi, aina tapahtuu jotain ja usein myös parempaan suuntaan. Kuten tämäkin: Walker's toffeet ovat ottaneet linjastoonsa merisuolaversion, muodikkaasti. Se täydentää hyvin banaanin, pekaanin, lakritsin ja perustoffeiden ylpeää, suussasulavaa mallistoa. Suosittelen, vaatikaa lähikauppiastanne lisäämään hyllyille maittavia Walker's toffeita. Olkaa syömisessä kohtuulliset: myönteisen terveysvaikutteisia nämä eivät ole.

Menneisyys on vieras maa: siellä asiat tehdään toisin. Toffeet eivät makeisina ole kovin muodikkaita. Walker'sin pussi huokuu mennyttä, sen nostalgiaa, ulkoilmaa, arvokkaita pakettiautoja, poikaikää, makeisten harvinaisuutta ja laatua, perheyrityksen ylpeyttä tuotteistaan. Joulupakkauksissa toffeet ovat levymäisessä muodossa, kovana laattana, joka pitää särkeä suuhun sopiviksi paloiksi erityisellä astalolla, joka on hienommissa pakkauksissa mukana: metallinen pieni toffeevasara. Yorkshiren etsivissä Dalziel nimitti ilmakivääriä, jonka ei pitänyt aiheuttaa vahinkoa, toffee hammeriksi. Toffee hammereilla suffragetit hajoittivat näyteikkunoiden ruutuja taistellessaan naisten äänioikeuden puolesta.

Walker's käärettä tarkastellessa huomio kiinnittyy vuosilukuun 1894, firmalla on perinteitä. Omituisempi on sana Nonsuch, "ei vertaa". Kyse ei ole pelkästä tuotteeseen uskovasta markkinoinnista, vaan vauhtia on haettu historiasta. Nonsuch oli Henrik VIII:n alulle laittama palatsi, joka pyrki lyömään loistossaan mannermaiset vertailukohdat. Palatsi valmistui aikanaan, kulki käsistä toisiin ja myöhemmän kuninkaan rakastajattaren, Barbaran, viehkoista käsistä se heivattiin pelivelkojen maksuun - rakennus myös purettiin tässä yhteydessä. Historia on kiinnostava ja varsinkin Barbaraa, jota Pepyskin muistelee mielihyvällä, kannattaa Wikipediasta silmätä. Mutta juuri tämän palatsin torni ilmeisesti näkyy ja säilyy käärepaperissa.

Menneestä palatsista voimme kuvitella sen tornissa sijaitsevan juhlavan, laajan tilan, jossa Thomas Tallisin vertaansa vailla oleva 40-ääninen motetti Spem in Alium on ilmeisesti esitetty. Teos on arvoituksellinen, toffeeta mysteerillisempi ja sen esityksistä löytyy ystäväni Ralph Mooren kirjoittama erinomainen jäsentely täältä. Oma porttikokemykseni teokseen oli Willcocksin version kautta, You Tubessa ainakin tästä versiosta saa käsityksen teoksen laajuudesta ja monimutkaisuudesta.

Olen nyt pitänyt blogiani vuoden. Tämä on ollut hieno kokemus ja erikoisia yhteyksiä on löytynyt eri asioiden välillä, josta tämän päivän kirjoitus on hyvä esimerkki. Kiitos ahkerille lukijoille, pysykää mukana, Englanninmatka jatkuu!

***

I was glad when I saw Walker's adding seasalted toffees in their fleet. It is so tasty! Using toffee hammer is nostalgic to many, but also suffragets used these tools to break shop windows, for just cause, breaking the law for woman's voting right. In the wrapping papers of toffees, there is a name Nonesuch printed, referring to the famous palace by Henry VIII, which changed hands many times, ending to "the curse of the nation" Barbara Palmer, who had the palace pulled down for her gambling debts. We still can see the picture of tower in toffee papers as well - perhaps it was this very tower where Spem in Alium by Thomas Tallis was once performed. My friend Ralph Moore has made an extraordinary comparative review of this work, please take a deep look at it for your enlightment!