André Previnin Britten-levyn kansi on hieno: säveltäjän asuinpaikan Aldeburghin Moot Hall paikallisen taiteilijan Morton Cavendishin ikuistamana. Rakennuksen nimi tarkoittaa kokouspaikkaa, joskus anglosaksisella ajalla paikalle kokoontuivat vanhimmat päättämään seudun asioista paljaan taivaan alle: myöhemmin tehtiin oikein sali. Vanhassa Englannissa edustajat nimettiin hundred-nimiseltä alueelta, se voi tarkoittaa meidän kihlakuntaamme tai peräti Satakuntaa, jossa Viron tavoin on samaa hallinnonjaon heijastumaa. Pidän Cavendishin maalauksen arvoituksellisuudesta: hän ylittää siinä itsensä. Muut hänen työnsä ovat perinteisemmin paikallistaiteilijan taidonnäytteitä, hyviä sinänsä, mutta ei mitään erikoisempaa. Moot Hall-rakennusten luettelo löytyy wikistä, kaikki vaikuttavat hyvin kiinnostavilta ja historiallisilta. https://en.wikipedia.org/wiki/Moot_hall
Englanti kokoontuu heinäkuun alussa valitsemaan hallitusta vaaleissa. Kyse on edustajien valinnasta parlamenttiin, mutta on kansasta kiinni, muodostuuko vahva vai heikompi hallituspohja. Rishi Sunakin vetämä hallitus ei ole tarvinnut apupuolueita, sillä on ollut riittävä enemmistö toimia. Pääministeripuolueen painajainen on Hung Parliament, jossa oma puolue ei saa määräävää asemaa, vaan joutuu ottamaan apupuolueen vesittämään poliittisia tavoitteita kompromissein. Suomalaisittain tämä on tietysti tuttua.
Englantilainen järjestelmä korostaa pääministerin roolia meikäläistä järjestelmääkin enemmän. Sunak sai itse päättää vaalien ajankohdan ja hänen ilmoitustaan odotettiin pitkään. Hän on urhoollisesti pitänyt päätään pystyssä vaikean kautensa ajan, mutta olin lukevinani hänen ilmoituksessaan jonkinlaista haavoittuvuutta, sateenpieksämän pääministerin silmissä oli jo luopumisen surua. Hänessä ruumillistui koko konservatiivien katastrofaalinen hallitusjakso, jona aikana Britannia on liukunut pois Euroopasta ja sen talous on kärsinyt pandemiasta ja Brexitistä, tuhannet britit ovat muuttaneet takaisin sateiselle saarelleen Euroopan aurinkorannikoilta. Nyt viime viikkoina on taas puhuttu, saadaanko Euroopasta riittävästi ruokaa saarelle.
Konservatiivien tarjoama vaihtoehto vaaleissa on jatkaa hallintoaan. Labourin Keir Starmerilla on periaatteessa helppo tilanne viedä voitto vaaleissa: kansa kaipaa muutosta ja gallupit suosivat. Mutta ohjelman rakentaminen ei ole helppoa. Nykyaikaisessa mielipidekulttuurissa jyrkkien kantojen ottaminen on riskaabelia. Englannin järjestelmässä parlamenttivaaleilla on Suomea suurempi merkitys sille, miten kuntia ja alueita tuetaan: suurempi osuus niiden tulopohjasta tulee kruunulta. Mitä osa-alueita pitäisi vahvistaa? Alueiden itsenäisempää otetta (devolution) vahvojen pormestarien kautta, asumisrakentamisen elvyttämistä, levelling up-ohjelman korvaamista? Vaiko peräti kurssin kääntämistä kohti Eurooppaa ja realistisempaa mallia Brexitissä menetettyjen tavaroiden liikkuvuuden palauttamiseksi? Miten suhteet USA:n kanssa järjestetään, miten Saksan ja Ranskan kanssa? Starmer ei ole kovin innokkaasti ja vakuuttavasti tarjonnut vastauksia, nyt kampanja-aika on lyhyt. Jos hän ei onnistu vakuuttamaan, vaalien selvä asetelma voi kuitenkin ennakkoasetelmista huolimatta kääntää ihmisiä takaisin konservatiiveihin tai vaihtoehtopuolueisiin. Se tarkoittaa hung parliamentin mahdollisuuden kasvua.
Jos työväenpuolue muodostaa hallituksen yksin vaalivoiton kautta, alkaa välitön näytön paikka. Silloin pitäisi voida hyvin nopeasti muodostaa selkeä ohjelma, joka vaikuttaisi myönteisesti ja konkreettisesti kansalaisten arkeen, sekä kirkastaisi harmaantunutta kuvaa Britanniasta. Myönteinen asia on, että Iso-Britannian pakka ei ole hajoamassa, Skotlannin itsehallinnon vahvistuminen käytännössä sössittiin kansallisen puolueen sisäisissä suhmuroinneissa, Labour ottanee selkeän voiton sillä alueella ja voi vaalien jälkeen esiintyä hyväntahtoisena skottien suuntaan - mikäli talous sen sallii.
Vaalien voittajan osa on armoton. Hän on myös kaksipuoluejärjestelmän takuumies. Jos seuraava vaalikausi epäonnistuu, vaalijärjestelmän remontista käytävä keskustelu voi kiihtyä ja ohittaa kiinnostavuudessaan alati harmaantuvan kuningashuoneen asioiden setvimisen. Vaaleissa voittavat alueensa edustajat janoavat pääministeriltä hyvää alueelleen ja vaaleissa pudonneet tulevat hautomaan vastaiskua. Sen paikka tulee takuuvarmasti. Ja myös Cummingsin liikkeitä kannattaa seurata. Suuri yksinäinen neuvonantaja ei ole lahjattomien kanssa tehtävän yhteistyön suuri ystävä, mutta hän voi hyvinkin olla vaikuttamassa poliittisen pelikentän uusiutumiseen seuraavan hallituskauden jälkeen. Tietojohtamisessa hän on antanut jo näyttönsä, eikä se ollut aina demokratian jäykimpien perinteiden kannata kovin mukava oppitunti: radikaali tietokoneen käyttö, tekoälyn hyödyntäminen ja maan hiljaisten aktivointi ovat varmasti menetelmiä, joihin tullaan palaamaan.
***
Rishi Sunak is now a lonely man with a lot pressure on his trained shoulders. But it is not too easy for his competitor Keir Starmer either - he should say something concrete for better Britain. It is always lonely at the top - in two party system. If the selections show hung parliament, that is an another challenge, and Mr Cummings is going to do his best to change the game for the next election period. Some fascinating times ahead.
