lauantai 9. joulukuuta 2017

Vanha isäntä puhuu

Viikko on mennyt sen ihmettelyssä, miten vähän tiedämme muista maista. Kun Ranskan Akatemian jäsen, kirjailija Jean d'Ormesson kuoli vasta, Le Figaro oli täynnä "onnellisuuden kirjoittajan" muistelua, aina Sarkozya myöten. Meille hänen teoksiaan ei ole edes käännetty.

John Major ei Britannian pääministereistä ole ollut ehkä kaikkein valovoimaisin. Hän ei toisaalta aiheuttanut John Profumo- tason skandaaleja, vaikka puuhailikin aika laajalla harmaalla alueella. Prospect-lehteen hän on kirjoittanut silloin tällöin ja joulukuun numerossa tekstiä oli vähän, mutta asia oli mielenkiintoista ja painavaa - demokratian toimivuuden ytimessä oltiin. Otsikolla The din drowning out of our democracy Major nostaa muutaman teeman, jotka ovat pysäyttäviä.

Hän muistelee poliittisen uransa alkua 1950-luvulla Brixtonissa, kun nousi torin ruuhkassa saippualaatikon päälle puhumaan. Hän sai tehdä niin ilman kuulijoiden avointa vastustusta henkilölleen tai sanomalleen. Suvaitsevaisuus, toleranssi oli ihan toista luokkaa kuin nykyisin. Sana kääntyy vähän huonosti suomeksi, mutta se sisältää myös sietämisen. Eli sen, että toista voidaan kunnioittaa sen verran, ettei olla heti vetäytymässä omaan erinomaisuuteen. Wodehousen Wooster viisaina hetkinään kiteytti tätä periaatetta live and let live-muotoon. Jos politiikassa luovutaan toleranssista ja pidetään konsensusta heikkoutena, ollaan vaarallisilla vesillä.

Se mihin Major päätyy, kuulostaisi naiivilta ja idealistiselta, ellei se tulisi niin kokeneen jyrän kynästä. Spin doctorit, nuo Blairin ajan poliittiset taikurit, tekivät politiikasta aatteetonta nasevilla sloganeillaan, joilla oli punnitun näköistä kuorta, mutta sisältöä vähän. Miten spin doctor kääntyykään suomeksi? Humpuukimaakari kuulostaa myös lainasanalta. Major toivoo, että selkeys ja rehellisyys ohjaisivat politiikan tekoa, koska niin on paras. Pidän myös kovasti siitä, että Major uskaltaa nostaa esiin todella ison asian, korostaa myös kansalaisten omaa vastuuta demokratian toimivuudesta. Vastuupuoli tulee nykyisin esiin harvoin, oikeuksista kyllä pidetään aina kiinni, monesti älyttömyyteen saakka. Majorin tavoin voi myös suomalaisena todeta, että molemmat olemme saaneet hyvät maat, joista meidän pitäisi pitää hyvää huolta. Vastakkainasettelun ja ymmärtämättömyyden satoa saadaan korjata kalliisti Brexit-prosessissa.

***

Old Master strikes back- Former PM John Major wrote wise things in December Prospect. To defend tolerence and consensus in politics and renouncing "spin" to informed argument - check his short text - for the sake of our democracies!
https://www.prospectmagazine.co.uk/magazine/john-major-its-time-to-turn-our-backs-on-spin-and-soundbites

sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Gently with Gently


Eilen päättyi yksi poliisisarja, viimeinen kausi ennen komisario Gentlyn eläköitymistä. Sarjan viimeinen osa oli korkeasti poliittinen pääministeritasolla, aluepoliittisesti ja transatlanttisessa suhteessa. Jakso oli jonkin aikaa hyllyllä ilmeisesti politiikan vuoksi - tämä siis vuoden 2017 Englannissa.

Kyllähän Martin Shawia on kestänyt sarjassa katsoa. Hän on maalannut kuvan miehestä, joka ei koskaan toipunut toisen maailmansodan sotareissusta Italiassa. Niemimaan kovien taistelujen kautta tullut vapautus oli raskaampi kuin nuorille voi koskaan kertoa. Ja italialainen vaimo oli myös jotain josta jäi jälki elämään, mutta mieluisampana, rakkauden kipuna.

Shawin George Gently on ehdoton oikeuden mies. Hän ei ole mikään perusenglantilainen stiff upper lip-tyyppi, vaan silmät laajenevat ja nyrkit nousevat korruption ja typeryyden edessä. Tarvittaessa mennään oikeuden perään vaikka yksin raamit kaulassa. Myös nuoriso-osastolle riittää kärsivällisyyttä, jos vastaanottavaista maaperää ja oppimishalua on tarjolla.

Sarja on tutkinut naisten asemaa yhteiskunnassa ja poliisivoimien sisällä eli miehisen naiskuvan rajoittuneisuutta 1960-70- luvuilla. Gently on tietysti ollut aikaansa edellä, ymmärtää ja sympatiseeraa naisia. Hän antaa Bacchuksen (Lee Ingleby) touhuta ja erehtyä, silloin kun John itsepäisyyttään kieltäytyy Isän ohjauksesta. Rachel saa vilpittömyydellään Gentlyn tuen ja kasvaa sarjan aikana - mutta tuo kasvu on tuettunakin riipaisevaa, ahdistavaa katsottavaa. Aika ei ollut helppo naiselle ja Lisa McGrillis tekee rohkean Rachelin roolinsa hienon innostuneesti.

Gently jää Durhaminsa maisemaan rosoisena, rehellisenä ja riipaisevana hahmona. "Rupee poraamaan" sanoisi Lehto, mutta Gentlyssä on niin paljon miestä että itkukin vain pukee häntä.

***

The End of Police Affair - George Gently. Starred by Martin Shaw, the last episode ended fine series and a profond study of position of women in the 60's and 70's England. A man of big feelings, big heart and a lust for justice has been something really worth watching. The good masculinity of GG is not diminished by his tears. Wonderful, thanks, Martin Shaw!