Kun aloin lukemaan romaaneja enemmän tai vähemmän systemaattisesti, hyllyyni ilmestyi myös Lawrence Durrellin Aleksandria-kvartetti. Luin sen tunnollisesti läpi ja se on mielikuvissani hyvin katkelmallinen. Teosta ylistettiin neliulotteiseksi: aika oli sen neljäs ulottuvuus. Aika on kylläkin unohtanut teoksen: se on jäänyt Durrellin eläimellisen perheen kuvauksen alle ja Henry Miller-ystävyyden varjoon. Ehkä palaan unohdettuun kirjasarjaan vielä.
Nuorena kuitenkin minun teokseni oli Durrellin nuoruudentyö Pimeä sokkelo, alkuperäiseltä nimeltään Cefalu. Se on jäänyt muistikuviini lumoavana teoksena, jossa turistiseurue eksyy Kreetalla salaperäiseen sokkeloon. Osa ei selviydy, osa taas löytää ulos muuttuneina ihmisinä. Teos imee itseensä, niinkuin jotkut teokset tekevät, niitä ei voi laskea käsistään: mutta vielä merkillisempi oli kirjan harvinaislaatuinen tunnelma, se tuntui niin hienolta, ettei sen edes uskonut olevan totta. Se oli kuin säkenöivä lomaromanssi. On mahdollista, että luin sen vielä toisen kerran.
Pimeä sokkelo on helppo löytää divareista, kustantaja Taikajousi - Tarzan-kirjat! - lienee ollut vainaja jo vuosikausia. Oma kappaleeni on jossain kirjapinoissani. Jos ja kun löydän sen, saatan lukea sen uudelleen, epäanalyyttisesti, korkeintaan houkalle nuoruudenihastukselleni hymähdellen, mutta salaa toivoen, että tavoitan sen innon, jota teos herätti.
Kahlasin Durrelia myöhemmin myös Avignon-sarjassa. Hänessä oli kirjailijana jotain katkeraa mystiikkaa: etsijä, joka ei lopulta oikein tarkkaan onnistunut määrittämään intohimonsa hämärää kohdetta. Lawrence Durrell oli niitä englantilaisia, jotka kääntyvät saarestaan pois, mutta eivät pysty kuitenkaan täysin karistamaan turmiollista englantilaista charmia, joka tunkeutuu kaikkialle kuin kivipöly - sehän lopulta tuhoaa ihmisen ja läheisetkin ympäriltä.
***
The Dark Labyrinth or early version of it, Cefalu - is in my memory the greatest book by Lawrence Durrell. It is a straight adventure in Crete, full of mystery, danger, realism and myth - something very fascinating reading. My memories of more famous The Alexandria Quartet are somewhat vague and sporadic. I held a huge respect to this author, even though his reputation has been shadowed by his mystical tendencies as a writer, of his other family and animals and his friendship with Henry Miller.
