Timesin nuoren polven kolumnisti jakoi tilastoja Britannian sisäisestä vastakkainasettelusta: kahvilat ovat lukumääräisesti pian ohittamassa pubit. Kolmea perustettavaa kahvilaa kohti kuolee kolme pubia ja korona on jyrkentänyt kehitystä.
https://www.thetimes.co.uk/article/we-ve-become-the-ultimate-caf-society-ls32mcwt3
Kolumnisti analysoi kahviloiden viehätystä: ne edustavat globaalia samuutta ja yksilökeskeisyyttä, pubit taas lokaaliutta, paikallista yhteisöä. Havainto on mielestäni oikea: olen jotenkin vaistomaisesti inhonnut High Streetien ketjukahviloita ja rakastanut perinteisiä teehuoneita.
Pubin juurevuus on matkailijan peruskokemuksia: vaikka alkoholi ei maistuisikaan, kannattaa ilmapiiriä käydä haistelemassa vaikka lounaan merkeissä. Lapsille on yleensä omat ruokalistat ja koiratkin ovat usein tervetulleita. Meluisat juottolat tunnistaa nopeasti. Parhaimmissa pubeissa, kuten Nag’s Head Malvernissa, löytyy mukavia, rauhallisia juttelusoppeja ja paikallista tuotetarjontaa. Moni pub on nostanut ruoan tasoa gastrotasolle, välillä vähän liioitellenkin. Pubissa saa olla rauhassa, mutta myös paikallisten kanssa tulee luontevasti juteltua. Tyyppien kirjo on suuri: siinä on hyvät ja huonot puolensa, mutta on arvokasta, että koko yhteisöllä on yhteinen kohtaamispaikka.
Myös kahviloissa olen antautunut keskusteluihin hörhöjen ja selkeiden kylätapausten kanssa. Ne ovat parhaimmillaan mieleenjääviä tapaamisia, yllättävien tietojen ja varmojen mielipiteiden tarjoamista. Ketjukahviloiden tuotetarjonta on tasalaatuisuuteen pyrkivää, usein yllätyksetöntä ja rustiikkeja aromeja kaihtavaa: paikallisväri on saanut väistyä globaalin krominkiillon tieltä.
Klubit pyrkivät karistamaan pubeista tunkkaisuuden posh-loistolla: raha ja loistokkuus puhuvat. Vanhanaikaiset teehuoneet ovat mummomaisia, parhaimmillaan niissä pääsee makumatkalle aitojen paikallisten aromien äärelle. Klubit ja teehuoneet liudentavat rintamalinjaa kahviloiden ja pubien välillä.
Kahviloiden nousu on eräänlainen viides kolonna Britannian sisällä. Vaikka Brexitissä kansakunta käänsi selkänsä Euroopalle, yhtenäistävä kehitys kahvilakulttuuriin on jo tapahtunut. Orwellilainen pub on ollut henkitoreissaan pitkään: ketjupubi Wetherspoonin tarina on ollut menestys. Omistaja on osannut lukea pub-väsymyksen ja kahviloiden nousun yhdistämällä ne jonkinlaiseksi maanlaajuiseksi kompromissiksi, jossa kumpikaan osapuoli ei häviä. Kahvilaihmisille on nettinsä ja pub-ihmisille avotulensa ja bitterinsä.
Näen pubien muutoksessa myös laajempaa vaihdosta. Lad-kulttuurista, jätkäkeskeisyydestä, ollaan menossa kohti suurempaa tasa-arvoa. Klubit ja kahvilat ovat myös nuorten naisten paikkoja: niiden imago on teehuonetta vapaamielisempi. Kirjoa tulee aina olemaan örvellyspaikoista yläluokkaisempiin, connoisseur-tyyppisiin paikkoihin. Kolumnistin havainto eriytymisestä, globaalista yksilöllistymisestä paikallisen yhteisöllisyyden kustannuksella on varmasti tosi. En ole varma, miksi elämä sen kanssa tulee osoittautumaan. Luulen, tai kuten englantilainen sanoisi, pelkään, että vanhoja hyviä aikoja tulee vielä ikävä.
***
There is a clear divide between cafés and pubs, in between are posh clubs and traditional tearooms. The emphasis has been placed on cafés - and even Brexit does not stop that trend. It is very much about community spirit and individualism as well - it is essential that this change will keep some better things of englishness and avoid unnecessary bitter taste.
https://www.thetimes.co.uk/article/we-ve-become-the-ultimate-caf-society-ls32mcwt3
