tiistai 30. lokakuuta 2018

A Special Relationship by Douglas Kennedy

Pidän kirjoista, joissa on hyvät teemat, vaativa toteutus ja yhteys todellisuuteen niin vahvana, että se tuo mieleen paskiaisen tai kaksi.

Douglas Kennedy on jäänyt meillä yllättävän vähälle huomiolle, vaikka luettu kirja, Vaarallinen valinta on mukaansatempaava ja laadukas. Romaanin teema on avioliiton epäonnistuminen, raskauden jälkeinen masennus, hauraan narsisti-isän vastuuton lapsenryöstö ja äidin leimaaminen hulluksi. Sivujuonet ovat myös kiinnostavia: Englannin pidättyväinen kulttuuri amerikkalaisen naisen silmin ja vanhakantaisen oikeuslaitoksen toiminta.

Kirjasta pitää antaa varoitus, että se on erittäin realistinen ja rankka. Sitä voi suositella aihepiirissä vastuullisille ja varsinkin vastuuttomille sosiaalityöntekijöille sekä kenelle tahansa miehelle, testettavaksi, onko ymmärtänyt ollenkaan äitiyteen liittyviä haasteita. Jos mietit vakavasti lasten hankkimista, pelko edellä, sinun ei ehkä kannata lukea tätä kirjaa.

Suomennos Vaarallinen valinta on hieman epäonnistunut. A Special Relationship kääntyisi paremmin Erityissuhteeksi. Sillä viitataan lahdenylittävään Englanti-USA asetteluun, mutta ennenkaikkea äidin ja lapsen välisen suhteen erikoisuuteen. Se on suhde, jota voi pilkata, parjata ja kyseenalaistaa, mutta jolle ei loppujen lopuksi ole mitään vaihtoehtoja. Epäonnistunut isä ei voi käytännössä kuin paeta tätä suhdetta, aina vastuuttomasti, lapsen kanssa tai ilman. Vastuun välttämisen ja pakenemisen mestari-isän toiminta on kirjassa kuvattu hyytävästi. Valitettavasti kuva on hyvin todellinen.

Lontoon kuvaus ihmisten välisine etäisyyksineen, korkeine hintatasoineen, pitkine välimatkoineen, asumisen epäkäytännöllisyyksineen on myös realismia. Lapsen kanssa oleiluun siellä on äidin turvaverkostojen hyvä olla teräkunnossa.

Toinen varoitus. Kirja on kirjoitettu niin, että heti ensimmäisestä lauseesta se alkaa vetää eteenpäin. Mitään turhaa ei ole mukana, seksiä on vain sen verran kuin tarvitaan lapsen saamiseksi alulle ja draama käyntiin - eli ei paljon. Oppikirjaksi romaanista on useammalle ammattiryhmälle ja muutamalle ihmisrievulle.

***

A Special Relationship by Douglas Kennedy is a thrilling novel about unresponsible father and post-natal depression. It is written with a special knowledge of the subject and of the English judicature system. The special tension is heightened by two main protagonists, an English father and an American mother. The two cultures are different, and the fighting field is very realistic, a very special relationship between mother and child: this relationship is under much criticism, but in the end, nothing solid is available as an alternative.

sunnuntai 28. lokakuuta 2018

Stop the clocks!


Audenin komea runo, josta sain otsikon löytyy täältä. Vaikka talviaika onkin menossa, en ole näin synkissä tunnelmissa. Monty Pythonin sketsissä kömpelö salakuljettaja yrittää tuoda sveitsiläisiä kelloja Britanniaan, paremmin se on onnistunut Christopher Ward tuotemerkin alla. Kellot suunnitellaan Englannissa ja koneistot ovat sveitsiläisiä. Itsekin olen merkin nostalgiaa tihkuvia ajanmittauslaitteita omistanut - voin häpeämättömästi mainostaa niiden olevan luotettavia laitteita, toisin kuin monet muut merkit.

Christopher Ward aloitti vuonna 2004. Hairahduin mukaan koska enhän voinut vastustaa kellovalmistajaa, jolla on valikoimissa ”Malvern” malli. Mallin ainoa huono puoli on, ettei Chris ole pyynnöistäni huolimatta ikuistanut mallinimeä tauluun. Se vain pitää tietää: kulta, joka on haudattu syvälle englatilaisen pidättyvyyden alle. Malvern on kummitellut mallistossa eri variaatioina, aina viittauksin. Kuvituskuvani mallisto on uutta Morgan-linjaa, moottoriurheiluyhteistyötä, nostalgiaa ja vauhdin hurmaa ja parhaita perinteitä tihkuvaa linjastoa. Morganin tehtaat ovat - tarpeetonta sanoakin - Malvernissa.

Kelloteollisuuden murros on vähän vanha juttu. Tosiasiassa Englannissa on ollut kelloyrityksiä pitkään, listauksia löytyy monenlaisia, eikä mikään ole kovin tyhjentävä. Chistopher Wardin mallistoissa ensimmäisten joukossa oli kunnianosoitus Liverpoolilaiselle kellontekijälle Thomas Russellille. Kiinnostuneille, eli siis todennäköisimmin miespuolisille kellofriikeille, lisätietoa tuossa. Oma CW Russell C1 on sinisine viisareineen hieno, ajaton pukukello, jonka haittapuoli on, ettei päiväystä ole. Se pitäisi kellossa olla. Esikuvana on tietysti taskukello, jonka tyylin ei päivyri kuulu.

Oma pohdintansa on, miksi kellojen keräily on miesten homma - ilmiö ei kuitenkaan ole ainoastaan Englantiin rajoittuva, vaan universaali. Onko syy ajan hallinta ja pyrkimys siihen? Chris yritti parilla naisten mallilla, mutta niistä luovuttiin. oma mielipiteeni niistä oli, että niitä ei oltu suunniteltu naisten tarpeista lähtien, vaikka ulkoisesti asiat olivatkin kunnossa, timantteineen ja väreineen. Nykymallistossa tietyt sporttiset ja hieman pienemmät 38 mm:n kellot voivat kuitenkin istua vastakkaisen sukupuolen naisen ranteeseen viehkosti. Chris kyllä osaa asiansa, kellot ovat laadukkaita ja tyylikkäitä. Kannattaa kokeilla! Kvartsikokoelma on hyvä lähtöpaikka. Pidättyväisllä miehillä on vähän koruja, mutta brogues-kuvioinneilla kengissä ja hillityllä, laadukkaalla kellolla pääsee kuitenkin alkuun.

***

England is a secret country of some decent watchmakers. Christopher Ward, established 2004, is one of them. I count on credit side their nostalgic tradition on the heritage of Thomas Russell, Malvern and Morgan - the motoring tradition is strong and some retro versions are very attractive. Better start from their excellent quartz watches. Why collecting watches is so male-dominated? Perhaps it is the need to control time and what is left of it. We have so few decorative elements, but using a decent watch should be no-offence to anyone.