Manchesterin Lord Mayorin luona ollaan kuningattaren kuvan alla ja aika kaukana rahvaan asioista.
Murros on ollut nähtävissä myös paikallispolitiikassa. Yksi kummajainen on ollut Englannin pormestarijärjestelmä - se on samanlainen mahdollisuuksien kirjo kuin meillä. Jos sanoisi, että Englannissa pormestariksi voi päästä vaikka apinamaskotti, se kuulostaisi pahimmanlaatuiselta parjaukselta ja vihapuheelta. Kyse on kuitenkin tosiasiasta. Jalkapallojoukkueen maskottina toiminut henkilö, Stuart Drummond, todella pääsi Hartlepoolin pormestariksi vuonna 2002. Hänen kampanjaansa kuului slogan ”enemmän banaaneja lapsille kouluihin”. Tämä oli äänestäjille selkeää puhetta ja hänet valittiin pormestariksi vielä kahdesti uudelleen. Jotain hän varmasti teki oikein, kouluissa tarjoiltiin enemmän hedelmiä, mikä on tietysti hyvä asia - pelkkiin perunalastuihin verrattuna. Drummondin haastattelu löytyy tästä BBC:n uutisesta ja tässä on linkki hänen Wiki-sivuunsa. Hän joutui luopumaan pormestarin paikalta, kun Hartlepoolissa tehtiin aloite palaamisesta vanhaan paikalliseen kabinettijärjestelmään valtuustossa 2012.
Riippumattoman edustajan yllättävä läpimeno oli aikanaan shokki ”Prince of Darkness” lempinimellä tunnetulle väsymättämälle Labourin ja Blairin jyrälle Peter Mandelsonille. Mutta eihän Mayor Drummondin taival ollut helppoa voiton jälkeen: vaalilupaus ilmaisista banaaneista koululaisille oli liian kallis toteuttaa: realiteetit ja todellinen liikkumavara tulivat selviksi.
Oma kokemukseni Englannin kuntien demokratiasta on tietenkin myönteinen. Minulla oli vuosituhannen vaiheessa mahdollisuus käydä työmatkalla tutustumassa Manchesterin kaupungin johtamiseen. Kaupungissa oli seremoniallinen johtaja, Lord Mayor, jolla oli komeat viitat ja kaupungin avaimet ja hän otti meidät seremoniallisesti vastaan valtavassa, koristeellisessa viktoriaanisessa kaupungintalossa. Curry milesta tunnetussa kaupungissa silloinen Lord Mayor oli ensimmäinen intialaistaustainen. Valtuustossa oli pelkkiä Labourin edustajia, kaupunginhallituksen puheenjohtaja oli varsinainen kaupungin strategista toimintaa johtava henkilö. Työväenpuolueen valtakausi oli kääntänyt Manchesterin talouden kasvuun ja kaupunki oli todellakin lisännyt kiinnostavuuttaan: ihmisiä muutti 1970-luvulla autioituneeseen keskustaan, joka nyt tuntui sykkivän elämää - tietysti jalkapallollakin oli ansionsa. Pitäisikö elinvoiman mittari olla Suomessakin, että kaupungissa täytyisi olla kaksi jalkapallojoukkuetta?
Manchesterin kaupunginhallituksen puheenjohtajan itseluottamus oli kova, hän ei epäröinyt haukkua myöskään omaa hallitustaan Lontoossa - paikallistasolla tuntui olevan itseluottamusta ja strategista näkemystä haastaa Whitehallia eli maan hallitusta. On kuitenkin eri asia ajaa paikallista lentokenttäratkaisua, kuin johtaa koko verkon kehittämistä, se helposti unohtuu. Vakuuttavaa oli, että Manchesterissa oli tehty paljon hyvää paikallista työtä jo silloin houkuttelevuuden lisäämiseksi mm. saasteiden vähentämisessä - taimenet olivat palanneet kaupunkia halkovaan aiemmin kuolleeseen Irwell-jokeen. Kaupungin viranhaltijat olivat myös tehneet hyvää työtä kansalaisten parhaaksi.
Päättäjien on hyvä käydä myös ruohonjuuritasolla, vaikka puita istuttamassa
Vierailimme myös paikallisissa asukastuvissa, missä osallisuuden hyrinä poreili tietenkin tea kettlen ja keksien ympärillä. Asukastuvat olivat kodikkaita, ystävällisiä paikkoja, joissa nuoret ja vanhat tapasivat toisiaan hyvässä hengessä. Englannin systeemissä myös paikallisvaltuutetut valitaan omilta alueiltaan, yksi edustaja per alue, eniten ääniä saanut muiden puolueiden ehdokkaiden ohi, joten voi uskoa, että alueen valtuutettu pitää tiivistä yhteyttä oman alueensa asukastupiin. Näissä on vain se ongelma, mikä on Suomessakin, että vaikka tuvan sisällä on kaikki kunnossa, haasteeksi jää tavoittaa enemmän ihmisiä mukaan. Muuten tuvalla kokoontuu helposti vain osallisuususkovien piiri, joka vähitellen väsyy siihen, miten huonosti aloitteita saa eteenpäin paikallisessa ylätason koneistossa ja jatkuvan niukkuuden vallitessa.
Kun tutustuimme Maidstonen valtuuston työhön, tunnelma oli hyvin erilainen asukastuvan lämpöön nähden. Nämä valtuutetut olivat tehokkaita no-nonsense ihmisiä, joiden luottamustehtävän hoito oli mittareiden seuraamista, niukkuuden jakamista, järkevien aloitteiden edistämistä ja huonojen torppaamista. Alueen bussiyhtiöt oli kilpailutettu joukkoliikenteen hoitamisesta: valitun yhtiön sopimuksen täyttymistä valvottiin haukansilmin, kuten roskahuoltoakin. Maidstonessakin työtaakka valtuutetuille oli kova, asukasraadit toimivat korvaamattomana apuna käyttäjätyytyväisyyden mittaamisessa. Käyttäjäraateja käytetään Suomessa vähän ja juuri se on käytäntö, missä Suomen kunnat voisivat ottaa oppia Englannista.
Aiemmista kunnallishallinnon bloggauksistani 1 ja 2 löytyy linkkejä demokratian järjestämisen yleisiin linjoihin.
Englannissa, kuten Suomessakin, paikallistason demokratian toimivuus ja rikkaus on erilaisuudessa, on useita paikallisia ratkaisuja, eikä vain yhtä tapaa. Meidän kuntalakimme osallisuuspykälien joustavuus ja mahdollistavuus on myös englantilainen best practise. Kunnat taistelevat Englannissa paikastaan auringossa, keskushallinnon ohjauksessa, ilman meikäläistä perustuslain suojaa. Tässä Suomella olisi Englannin kanssa tietojen vaihdon ja konsultoinnin paikka, meikäläinen versio on kuitenkin aika toimiva. Samaan kysymykseen myös Democratic Audit - julkisen hallinnon tarkastuselin on ottanut kantaa. Vuoden 2017 raportissa huomautetaan myös puoluevallan murroksen vaikutuksesta, aluekohtaisen first-past-post vaalijärjestelmän ongelmista ja tietenkin rahan niukkuudesta. Jutun lopussa on linkki kiinnostavaan tuoreeseen raporttiin koko saarimaan demokratian tilasta.
***
In the third part of my basic lesson of Local Goverment in England, I share some of my impressions from work trip to Manchester and Maidstone Local Councils, many years ago. In England, the participation and electoral system is the cornerstone of democracy and it is highly complicated with huge differences between local units. I think the Finnish system might well benefit from English practice to introduce service user & citizen panels to help Councillors heavy workload in controlling local services. England might as well learn from the Finnish Constitution, to safeguard sufficient resources and real subsidiarity to local level. Both countries share same challenges developing the voting system, balancing finance and service need, difficulties to attract people to participate more in local level, and the structural change of the traditional party system. Local level challenges in England are very well reported by Democratic Audit.
Asukastuvan seinällä oli valtuustostrategian lisäksi käytännön jalkauttamista, hyte-terveyskävelyjä kuntalaisille
