Kuvio ilmestyi Eurooppaan 1600-luvun loppupuolella ja viimeistään 1700-luvulla siitä tuli muodikas ja suosittu, teollisessa vallankumouksessa kehittyneen painotekniikan ja kankaankudonnan koneellistumisen myötä. Englantilainen nimitys Paisley tulee Skotlannin länsirannikon shaalintuotantokeskuksesta, joka kukoisti 1800-luvun alkupuoliskon.
Klassisessa vaatetuksessa Paisley-kuvioon voi törmätä varmimmin miesten takkien vuorikuviointina, kravateissa, tohveleissa ja dekadentinoloisisissa aamutakeissa. Veikkaisin myös samaan tyyliin kuvioituja tupakkaneuvoja löytyvän kohtuullisen helposti. Mutta Paisley räjäytti tajunnan varsinaisesti 1960-luvulla, jolloin kuvio otettiin the Beatlesin toimesta laajempaan käyttöön: takeissa kuvio ei ollutkaan enää vuorissa huomaamattomissa, vaan estottomasti näkyvissä ja vielä korostetun värikkäänä, psykedeelisen räjähtävänä ja tajunnan täyttävänä. Sillä voitiin koristella lähes mitä tahansa Hendrixin sähkökitarasta alkaen - kuuhun sentään päästiin ilman Austin Powers-tyyppisiä hörhöilyjä.
Pidän kovasti 1970-luvun leveistä kalevisorsa-tyyppisistä kravateista, joissa leveys, kirjava, räikeä värimaailma ja tunkkaisuus yhdistyy rauhaa ja kauneutta huokuvaan kuosiin. Niissä on ajatonta miestenmuodin tunnelmaa dandyismin ja hippeilyn tuolla puolen. Taitaa olla jokseenkin tarpeetonta sanoa, että Google haku "Kate Moss Paisley" tuottaa ihastuttuvia, ajattomia tuloksia niinikään. Yksi suurista kuvion klassisuuden rakentajista oli Lontoon Liberty tavaratalo, joka toimii eräänlaisena imperiumin reliikkinä osoitteessa Regent Street. Ihastuttavaa on, että tarkempaa osoitetta ei ole, paikka pitää tietää! Tämä laukku osoittaa ihastuttavasti ja hienovaraisen viitteellisesti kuvion orgaanisen elinvoiman.
Kuviossa tiivistyy paljon Englannin historiaa, vaurautta, kalliita ylellisyystarvikkeita, imperiumin johtamista ja hyödyntämistä, lopulta itämaista tajunnanlaajentamista ja elämäntapahörhöilyä. Led Zeppelin teki kappaleestaan Kashmir jonkinlaisen allekirjoituksensa. Teos inspiroitui Marokossa, autiomaassa, eikä suinkaan Intiassa. Sen sanat voi ottaa vakavasti tai miettiä tarkoittavatko ne jotain hämärää haltijoiden neuvonpitoa Tolkienin tekeleessä - kappaleessa on legendaarisesta maineestaan huolimatta yllättävän paljon paikallaan junnaavuutta. Se on kuin telaketjunsa menettänyt tankki, rampa, mutta silti raskas ja vaarallinen. Synkästä jytistelystä on edesmennyt Idän Tähti Ofra Haza tehnyt kaksi versiota, jotka ovat mielenkiintoisia. Ensimmäinen versio säilyttää intensiivisen otteen täysin eri tavoilla kuin alkuperäisversio, toinen versio rakentuu uhkaavalle jytkeelle, poiketen kuitenkin bonhamilaisesta tavasta. Joka tapauksessa Hazan laulamana kappaleessa paljastuu sen perimmäinen merkitys, valkoisten miesten taakka poistuu ja aurinko paahtaa naissolistin kasvoja ja hänen mieltään haave siitä, että itä ja länsi joskus kohtaisivat oikeasti ja Brittiläisen hallinnon sotkut Lähi-Idässä korjattaisiin.
***
Paisley pattern in fabrics, silk or wool, known kashmir as well. It has a long history: of origin in nature: lotus, cypress or cedar tree, of divine nature, of imperial power, of Liberty of Regent Street, shawls from Paisley's mills, hippies, Hendrix, Kate Moss (of course) and finally Led Zeppelin, coverd by incomparable Ofra Haza. Her two versions keep the menace of the original piece, but she really makes this music to move on - and she relieves the white man's burden. She was a great bridge builder in the Far East conflicts, please respect her, even if you do not like her versions.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti