Ylen Areenassa esitetään viime vuonna ilmestynyt Murdoch: Mediadynastia vallan ytimessä (Tabloid Empire Murdoch). BBC:n tuottama sarja on hurjaa katsottavaa. Australialaista alkuperää oleva Rupert Murdoch on kirjaimellisesti pääministerien tekijä - hänen lehtiensä, The Timesin ja The Sunin linja määrää, mitä Britannian politiikassa tapahtuu. Vallan vahtikoirasta on tullut isäntä, verikoira. Toimittajat harrastivat säännönmukaisesti laitonta puhelinten seurantaa, jos käsky kuului, he heilauttavat natsikortin jonkun tuhoamiseksi, poliitikkojen tilaustekstit muokataan toimituksessa isännän mieleisiksi, nepotismi kukoistaa. Onneton Gordon Brown ei pysy vauhdissa mukana ja joutuu vaalit hävittyään luopumaan paikasta, johon hän niin pitkään kärkkyi.
Sankareita on vähän: Sienna Miller ja Hugh Grant, joilla riittää tarmoa puolustaa kansalaisoikeuksiaan median ajojahdissa, sekä muutama aidosti tutkiva journalisti, kuten Nick Davies, jotka orwellilaisessa lumouksessa jaksavat kaivaa totuutta esiin, koska jonkun niin on tehtävä. Sarja auttaa ymmärtämään lehtien ja politiikan sekavaa tilaa ja journalismin laadun koettua laskua: se on todellista.
Murdoch on rikkaan isän poika, joka perittyään pienen sanomalehden pakkomielteen omaisesti pettyneenä laajensi imperiumiaan. Hänen vastavoimansa oli tsekkoslovakialainen Robert Maxwell, jonka ote mediasta oli niinikään vahva - konkurssiin asti. Molemmat miehet loivat perhedynastian - molempien pojat jatkavat busineksessä mukana, Maxwellin pojat kovemman koulun käyneinä. Molemmat miehet keräilivät valtaa ja vaikutusvaltaisia henkilöitä ympärilleen - koulu on kovaa. Murdochin pojat taistelevat eettisen neuvoston edessä yrittäen vakuuttaa toimiensa laillisuutta, Maxwellin pojat joutuvat taistelemaan tiensä alalle takaisin konkurssin jälkeen. Huonoon seuraan ajautunut sisko Ghislaine odottelee tuomiotaan Epstein-jutun jälkimainingeissa. Rahaa on, mutta riskitkin ovat kovia ja realisoituvia - kovimmat taistot voidaan käydä omien kesken.
Itse tilaan The Timesia ja dokumenttia katsoessa pakostakin miettii, kannattaisiko kuukausimaksua maksella häiritsevän omistuspohjan vuoksi. Lehden mukana tulee myös kaikenlaista jonninjoutavaa liitettä, joita en ehdi availemaan. Olisiko parempi vain satsata mahdollisimman riippumattomiin tahoihin kuten The Prospectin tilaukseen? Se on niitä julkaisuja, joissa saa vapauden myös Katie Pricen edesottamusten seurannasta - häntä ei voi välttää Mirrorin, Daily Mailin ja The Sunin sivuilla.
https://en.wikipedia.org/wiki/Rupert_Murdoch
https://en.wikipedia.org/wiki/Robert_Maxwell
https://en.wikipedia.org/wiki/Chipping_Norton_set
https://en.wikipedia.org/wiki/Nick_Davies
Mediatalojen tarinaa seuratessa mieleen hiipii kiusallinen ajatus siitä, että ovatko itsenäisinä ja yksilöllisinä pidetyt britit sittenkin jotenkin helpommin ohjailtavissa muualta tulleiden santereiden johdolla? Pelkkä tahdonvoima ja häikäilemättömyys, piittaamattomuus reilun pelin säännöistä näyttää riittävän menestykseen. Piirit ovat huolestuttavan pienet ja omituisen helposti johdateltavissa. Siksi on hienoa, että tutkivia journalisteja kuitenkin on, ja toivoa sopii, ettei laji ole vähenemässä.
***
Thanks to very interesting BBC documentary about the house that Murdoch built (Tabloid Empire Murdoch), I list above some interesting links to cases, where one could uneasily ask: is the watchdog of the decision-makers really working as it should, or is it actually leading politics where some few media moguls like?
