Julkaisuaika oli pahamaineinen juhannuksen jälkeinen aika ja siksi harva on julkaisuun tutustunut tarkemmin, itsekin katsoin sitä huolellisemmin vasta nyt. Päätin tehdä asiasta tänne blogiini nostot juuri Ison-Britannian mallin näkökulmasta. Selvitys on kiinnostava, koska järjestelmissämme on samoja piirteitä - keskusjohtoisuus ja monimutkainen rahoitusjärjestelmä. Britanniassa on puhuttu myös palvelujen kriisistä varsinkin Brexitin taustatyössä. Brexitin piti mahdollistaa suurempi rahoitus NHS:lle. Palvelut ja rahoitus ovat myös meidän hyvinvointialuekeskustelussamme olleet vahvasti esillä - ja kuluvana vuonna on tarkasteltu myös omalääkärijärjestelmän mahdollisuutta meillä. Järjestelmissämme on myös eroja: ennen uudistusta kuntahallintomme oli paljon Britannian hallinnon kuntajärjestelmää autonomisempi ja kantoi vastuun sosiaali- ja terveyspalveluista. Nyt ne siirtyivät alueille lähes kokonaan - ja alueilla on vaaleilla valitut valtuustot, tosin kuin Englannissa. Englannissa ei myöskään ole sosiaalipalvelujen ja terveydenhuollon integraatiota - kunnat vastaavat sosiaalitoimesta ja NHS terveydenhuollosta.
Raportti on ottanut lähtökohdakseen UK mallin soveltamisen vaihtoehtoksi nykyisen mallimme integroidun kokonaisuuden, jossa ovat sosiaali- ja terveyspalvelut mukana. Toinen vaihtoehto olisi ollut tarkastella mallia siten, että sosiaalipalvelut järjestettäisiinkin taas paikallistasolla Englannin mallilla. Koska Suomen reformi näki paljon vaivaa juuri palvelujen integroinnin tärkeyden korostamisessa, otettu näkökulma on ymmärrettävä. Silti on paikallaan todeta Suomen kuntalain voimassa olevan 1§ korostavan sosiaalista kestävyyttä. Suomalaiset kuntien tehtävät painottuvat nyt aiempaa vahvemmin kouluympäristöön. Tarkasteltavaksi voi tulla pykälän säilyessä samanlaisena myös ikääntyvien kuntien väestön sosiaaliset kysymykset ja yhteys alueelliseen palveluverkkoon. Myös kansalaisjärjestöjen rooli on mielenkiintoinen eroavaisuus. Brittiläinen ja suomalainen järjestöautonomia, sekä niiden rahoitusmallit eroavat paljon toisistaan. Jos Suomessa järjestökenttä muuttuu keskushallinnon rahoitusleikkausten myötä, voiko se autonomisemmalla rahoitusmallilla ja lähempänä kansalaisia toimimalla alkaa vaatia pontevammin osuutta ja suurempaa roolia sosiaali-ja terveyspalvelujen tuottajana?
Jos hyvinvointialuevaltuustot lakkautettaisiin, miten eduskunta ottaisi raportin mukaisesti vastuun sosiaali-ja terveyspalvelujen demokratiasta? Aluevaltuustot ovat tehneet aika konkreettista työtä ohjauksen ja paikallisten sekä alueellisten palvelutarpeiden ristipaineessa, ja koettaneet tasapainottaa taloutta vanhenevan väestön palvelutarpeen kasvun, rahoitusjärjestelmän monimutkaisuuden ja tasapainoa hakevien erikoismenettelyjen ristipaineessa.
Omassa työssäni olen seurannut erilaisten vaikuttamistoimielimien toimivuutta alueilla - niitähän on vanhuksille, nuorille ja vammaisille, sekä kunnissa että alueilla. Toimivuus vaihtelee, monessa paikassa työhön voisi hakea konkretiaa ja uusia aktiivisia ihmisiä esimerkiksi kansalaisraateja hyödyntämällä. Raportti vihjaa, että demokratiaa voisi täydentää juuri näin. Olen samaa mieltä, pitäisi keskittyä enemmän havaittuihin ongelmiin ja niiden nopeampien ratkaisujen etsimiseen. Suomea ja Britanniaa yhdistää, ettemme ole näissä asioissa mitään mallimaita, kuten vaikkapa Irlanti - opittavaa on meillä paljon.
Raportti nostaa esiin omalääkärijärjestelmän Britannian mallin portinvartijaroolin suhteessa erikoissairaanhoitoon pääsyyn. Portinvartijan enigmaattinen, lähes shakespearemainen toimijuus on mielenkiintoinen asia. Suomalaisen vanhan mallin kritiikki kohdistui juuri kuntien edustajien muuttumiseksi sairaanhoitopiirissä isomman pöydän ymmärtäjäksi paikallisuuden kustannuksella. Ei ole helppoa tietä varmistaa yksilön edun mukaista ohjaus- ja valvontatasoa - hallinto puhuu helposti hallinnon kieltä ja monimutkaisesti, usein itseään ruokkivasti.
THL:n raportti on mielenkiintoinen, ajatuksia herättävä raapaisu maita yhdistäviin ongelmiin. Sekä Suomi että Britannia ovat syrjässä ja järjestelmiltään omaleimaisia. Molemmissa maissa on isoja terveyden- ja sosiaalihuollon ongelmia, molemmissa maissa puhutaan huolestuneesti rahasta. Omana havaintona olen pitkään miettinyt, että britit ovat suomalaisia estottomampia puhumaan veronmaksajan rahojen käytön vastuullisuudesta, taxpayer’s money. Se näkökulma on meilläkin korostunut talouden ohjauksen enenevässä kokonaistarkastelussa.
Kiinteistöpuolella meitä yhdistää kurja ilmasto ja heikko rakentamisen laatu, jotka omalta osaltaan lisäävät talouden paineita. Britannian kanssa on varmasti myös hedelmällistä käydä vuoropuhelua, muodostaako maahanmuuttajaväestö haasteen palveluille vai onko se työntekijäpulan ratkaisu hoiva-alalla. Molemmissa maissa tämä vaikuttaa olevan tuskallisen vaikeasti käsiteltävä krooninen poliittinen aihe.
***
Finnish Institute for Health and Welfare published in the end of June 2025 a working paper on comparing Finnish Social and Health system to those in the United Kingdom, the Netherlands, Spain and Australia. The NHS system is quite same with its service and finance challenges - the main difference is the responsibility of social services at local level in the UK. The abstract in English is provided in the report - link in the text above.
