Brittien parhaat juustot Lidlissä

Olen marmattanut brittijuustojen huonosta tarjonnasta Suomessa, mutta nyt tilanne helpottuu, edes jossain määrin ja rajoitetuksi ajaksi - puhun Lidlin Brittien parhaat kampanjasta.

Saatavilla on hyvin kypsytettyä Cheddaria, sen lisäksi Cheddaria saa savulla ja chilillä. Cheddar ei saatavuudeltaan ole huono, eikä kampanja siltä osin erityinen kulttuuriteko. Ja maustetuista cheddareista en ole niin innostunut, mutta kyllähän nuokin toimivat hyvin.

Varsinainen huomio kannattaa kiinnittää kolmeen erikoisjuustoon, joita ei Suomesta monesta paikasta normaalisti saa.

Wensleydale-juusto karpaloilla - James Herriot ripotteli tätä helposti murenevaa ja hieman hapanta juustoa omenapiirakan päälle. Tämähän on se juusto, josta Wallace & Gromit sarja ammentaa paljon.

Double Gloucester with onions and chives. Tämä sipulilla ja ruohosipulilla maustettu juusto on tuhti, paketin avaaminen antaa vaikutelman liharuoan täyteläisyydestä. Hieno ja maistuva kokonaisuus.

White Stilton with apricots. Suomalaiset tuntevat Stiltonin siniraitaisena joulujuustona. Aprikoosi sopii täydellisesti kermaisen Stiltonin säestäjäksi - suolainen ja makea yhdistelmä on jo sinänsä mainio jälkiruoka.

Kun Lidlejä alettiin mainostaa, niistä kannattaa myös korjata chutneyt pois, jos niitä myymälöissä on - nehän ovat perienglantilaisia juustojen kyytipoikia. Perjantaiksi kannattaa ottaa pakastealtaasta fish & chips yhdistelmä - ne ovat Lidlin versiona ihan kelvollisia. Listaan kannattaa lisätä myös majoneesi tai tartarkastike ja appelsiinimarmeladi.

***

Lidl has Best of Britain food week in Finland - what a beautiful excuse to say a few positive words about English cheese - they have temporarily available Double Gloucester, Wensleydale with cranberries and White Stilton with abricots. Not to mention matured or smoked cheddar and the version with chilli. It is almost tragic that this sort of essentials are not easily available every day of the week throughout year!

Junat kortilla - Trains with Cards

Brexit-asia etenee ja kuilu Eurooppaan alkaa konkretisoitua: nyt ilmoitettiin, etteivät Britannian rautatieyhtiöt (yksityistetyt eli moninaiset) ole päässeet sopuun Interrail-järjestelmästä. Tämä merkitsee, ettei Interrail-lippu enää käy Englannin kiskoilla 2020 lukien.

Menetys ei ole suurensuuri ja nykynuorisosta voi tuntua paradoksaaliselta ja järjettömältä, että tällainen lippu on ollut olemassa. Itse tulin ensimmäisen kerran Englantiin juuri Weymouthiin 1987, laivalla, Ranskasta. Meillä oli kaverini kanssa suurenmoiset laiva+juna interrail-liput, joilla pääsimme Cherbourgista Englantiin ilman lisämaksua. Matka Englantiin alkoi nopeammin kuin olimme suunnitelleet. Tulimme Cherbourgiin rinkkoinemme Pariisista, aioimme yöpyä ja ylittää Kanaalin aamulla. Valon kaupungin turruttamina reissaajina, hieman provinssikaupungin nukkavieruuteen kyllästyneinä, päätimme kuitenkin ensin käydä katsomassa satamaa. Meille tuli kiire, kun huomasimme, että Englannin laiva oli juuri lähdössä. Lunastimme korteillamme liput siihen ja juoksimme ramppia pitkin alukseen. Muut matkustajat joutuivat odottamaan meitä ja hivenen noloina totesimme, että ovet suljettiin meidän perässämme. Tämän kokemuksen jälkeen matkanteko Englantiin on yleensä sujunut vähemmän spontaanisissa merkeissä. Pitkähkö Kanaalin ylitys sujui ilman meritautia.

Aluksi saavuin Englantiin ja lähdin sieltä meritse, lentokoneella Heathrowiin vasta myöhemmin. Junalla oli mukava reissata, jokainen Englantia reissannut on jossain vaiheessa Crewessa, verkoston solmukohdassa, vihreitä ja sateen vihmovia ohikiitäviä maisemia katsomassa tai ostamassa teetä kanttiinikärrystä. Suunnittelu hoitui keveimmillään epämääräisellä Interrail-kartalla, miettien, minne pitäisi mennä. Kortti kattoi kaikenkarvaiset operaattorit, paitsi Haworthiin menevän yksityisrautatien, josta piti maksaa erikseen.

Kun 1980-luvulla saapui Lontooseen pohjoisesta, oli ikkunan takana lehmiä vielä 5 minuuttia ennen King’s Crossin asemaa. Tykästyin juniin niin, että siirryin pidemmillä Englanninmatkoilla käyttämään Railcardeja ja BritRail passeja. Ne ovat itseasiassa Interrail-lippua kätevämpiä. Niitä voi ostaa käytettäväksi vain tiettyinä matkapäivinä, jolloin reissaaminen huomattavasti suunnitelmallistuu. Korttien lisävalttina on, että ne voivat olla myös koko perheen juttu. Itse junayhteyksistä löytyy tietoja täältä.

En tiedä kuinka ekologista maailman vanhimpiin kuuluvan Englannin rataverkon hyödyntäminen on, mutta siihen kannattaa tutustua - epäonnistuneen yksityistämisen, epäsiistien ja täysien junien sekä sekavien reittien uhallakin. Junalla on lentokonetta paremmin kiinni menneessä maailmassa. Matkustaminen tulee sujumaan myös ulkopuolella Mannermaan sopimusten, mutta halutessaan sinne pääsee jatkossakin tunnelia ja kiskoja pitkin.

P.S. 9.8.2019 Tuli tieto, että sopimus onkin syntynyt - UK pysyy sittenkin Interrailissa!

***

Interrail, the card of my youth, will no longer be valid in England, you should use local, fine Railcards for bargain travel in rails. My first trips to England were taken with Interrail, often arriving from France with ferries - nowadays so many trips start from Heathrow. It is a pity - the old, privatised, English rail network has its problems but charms as well!

P.S. 9th August 2019 - the deal has been made and UK will stay so far in Interrail scheme!