Missä lukemaan ja kirjoittamaan opitaan

Olin lakkiaisissa, hienoissa ja nyt on aika kirjoittaa yliopistoista se mikä oma kokemukseni niistä on. Jos pitää valita Cambridgen ja Oxfordin väliltä, valitsen epäröimättä vihreän Cambridgen, sen leppoisan urbaanin maalaishyörinän ja hightechin.

Turistina pidin Cambridgestä enemmän, Oxford tuntui harmaammalta ja vähän jäsentymättömältä. Oma englanninopettajani oli Oxfordissa turhautunut vastaamaan turistien kysymyksiin missä yliopisto on. Hän vain huitaisi kädellään ja sanoi sen olevan kaikkialla. Ensimmäisen Cambridgen käyntini guest housen huone oli täynnä tyhjiä kirjahyllyjä. Talvet siinä majoittui joku opiskelija, joka teki töitä ilmeisen kovasti.

Isoissa yliopistoissa opiskellaan lukemista ja kirjoittamista, niitä tehdään toden teolla, tenttiajat ovat kovia ja tentit on saatava hyväksytysti läpi. Lukukausimaksuista ei käydä meikäläisittäin keskustelua, vaan opiskelu maksaa, siihen panostetaan valtavasti. Paineet ovat kovat. Itse olen lukenut lähinnä Oxfordin opiskelijakirjoja, ne ovat olleet huippuluokkaa, selkeää ja painavaa asiaa. Tapoihin kuuluu jonkinlainen rentous julkisesti esiintyessä, mutta kuitenkin ankara panostus ja pänttääminen huoneen suojissa. Pubissa voi notkua, jos myös panostaa itse asiaankin. Ja punttaamaan pääsee Cambridgessa ihan keskustassakin, mistä kuvakin on. Olen Englannissa muuallakin ihmetellyt, kuinka lähellä keskustaa voi olla lehmiä. Muistaakseni 5 minuuttia ennen Lontoon yhtä pohjoista rautatieasemaa junan ikkunan takana oli lehmiä vielä 1980-luvulla.

Eräs perhetuttumme kuului Cambridgen silmäätekeviin professorikunnassa. Hän teki Suomesta oikein pienehkön tutkimuksenkin, jonka asiavirheille nostettiin kulmakarvoja. Hän oli erittäin miellyttävä mies, pidetty oppilaidensa keskuudessa, nähnyt teoriaa ja käytäntöä tasapainoisesti. Eläkepäivillään hän hoiteli yliopiston hallinnon luottamustehtäviä ja vierailimme hänen luonaan. Työhuone oli mukava ja kunniataulujen kirjoma, pieni puutarha antoi mahdollisuuden jaloitella työn lomassa. En ole koskaan nähnyt parempaa nurmikkoa, enkä usko että Suomessa sellainen on koskaan mahdollista. Meille tarjottiin lounas paremman väen puolella yliopiston ravintolassa, jouduimme nolona vilkuttelemaan kohti opiskelijoiden pöytiä. Colleget ovat perhekuntia, joissa on yhteisöllisyyden tuntua ja tietysti etäisyyttä ja keskinäistä kilpailua samalla.

Sympaattista on kuitenkin intiimiyden ideaali, omat kokemukseni suomalaisista yliopistoista ovat olleet aika laitostuneita. Opiskelu on hallinnollisesti monimutkaista. Kampus ja college-ajattelu on kuitenkin mahdollisuus meilläkin, sellaista näkee vaikka pienenä suljettuna pihana humanistien laitoksella Unioninkadulla. Cambridgen ja Oxfordin tunnukset ovat suljettu kirja ja avattu kirja. Vääräleukojen mukaan toinen pysyy kiinni ja toinen on jatkuvasti auki samasta kohtaa. Viisastella voi, perinteitä voi naureskella, mutta luettukin on ja tehty tiedettä ja tulosta. Ei miekalla vaan kynällä.

***

Cambridge and Oxford, two intimate big university towns. These are the right places to learn reading and writing well. I like best Cambridge with its flat greenness and rural delights. Inside colleges, traditions are held in honor, but also a lot of work, by students and professors, is done. They changed the world with their pens.

Aiheita

Blogia on nyt pidetty kuukausi. Kirjoittaminen on ollut mukavaa ja tavoite on toiminut. Jutut ovat olleet aiheesta tiukemmin tai rönsyilevimmin, mutta pääasia että itselleni jäsentyy miksi Englanti on tärkeä. Tiedon rajat huomaa kirjoittaessa hyvin ja olen myös etsinyt uutta tietoa läheltä, lukenut asioita uudelleen ja käynyt paljon ajatustyötä. Kirjoittaminen on mennyt tajunnanvirtalla usein, aihe ja kaikki mitä siitä tulee mieleen samantien.

Olen tarttunut muutamaan päivän Englanti-aiheeseen, lähinnä kevyessä mielessä. Politiikkaa on tietysti tullut mietittyä, mutta Brexit-asia ja vaalit lähestyvät ja niitä seurataan muutenkin. Ehkä Mayn vanhusaloite oli poliittisesti omituinen lipsaus, halusiko hän antaa tasoitusta, ettei vaikuttaisi liian ylivoimaiselta? Maysta ei oikein ota selvää, mutta eipä Corbyninkään rooli ole kovin selvä. Labourin tilanne näyttää Toryihin verrattuna omituiselta. Ja vanha whig Blairkin on palannut kehiin hiljaiselon jälkeen.

Kiitos lukijoille palautteesta ja ideoista. Yllättävää on ollut että lukijoita on ollut enemmän kuin työsivuillani. Tämä innostaa jatkamaan. Aiheet ovat olleet tilkkutäkkiä, kuten on ollut tarkoituskin. Tästä jäsennän ja katson mihin suuntaan maisema kehittyy. Selkeä rajaus Englantiin on vahvuus, se tuo kirjoittamiseen ryhtiä.

Politiikan lisäksi luokkajako on aihe, jota olen ajatuksissani kiertänyt. Se oli ensimmäisen Englanti-matkani yllättävä havainto. Vuosien myötä kokemus on liudentunut ja Suomessakin on yleistynyt kuplien ja luokkien erottelu viime vuosina. Englantihan on itsessään suuri kupla, jota ei kuitenkaan voi sellaiseksi tyypitellä, koska se on muodostunut valtavasta joukosta erilaisia ja kuitenkin niin samanlaisia ihmisiä.

Lukijoita minulla on tilastojen mukaan yllättävän paljon Ranskassa ja Filippiineillä. Huomaan, että oma kirjoittamiseni on hieman vähentänyt kiinnostusta seurata muiden blogeja aiemmalla hartaudella. Olen lukenut aiempaa enemmän ja tehokkaammin fyysisiä kirjoja. Projektin tavoitteen mukaisesti en ole tehnyt uushankintoja, mutta sekin voi olla edessä.

Kuninkaallisista luulin jo kirjoittaneeni kaiken, mutta eiköhän heihin palata. Richard III, Arthur ja Mies Lammasturkissa ovat mielessä ja listalla.

***

My blog has reached the age of one month. I have avoided the questions of politics and class society, but one cannot resists these too long. There has been many visitors in page, strangely many visitors from the Philippines and France. Thank you all for good imput to my writing. This is a constant pleasure, the subject is brilliant and complex enough, and rightly limited to the essential viewpoint. A personal goal to arrange ideas and thoughts about England  - I would like to say writing has been very positive steering me to that goal so far.

John Constable - maalarin luonto

Ensimmäinen ostamani taidekirja oli pieni Thames & Hudsonin Dolphin-sarjan Constable. Pienet kuvat kiehtoivat mielikuvitusta ja moniin Englannin maisemiin sai niistä ensituntuman. John Constable oli maiseman, luonnon maalari aikakaudella, jolloin se ei ollut mitenkään muodikasta. Hän maalasi Brightonin rantoja, Suffolkia, Dedhamin laaksoa, kukaan ei ole kuvannut Stonehengea visionäärisemmin kuin hän, Salisburyn katedraalia ja tulvaniittyjen pajukkoa. Juuri kuva tulvaniittyjen pajuista on minulle tärkeä, tajusin, että myös oma maisemani on sama jota taiteilija jakaa kuvatessaan veden pintaa, pilviä, veden reunaa kasveineen, sinertyvää horisonttia, veden syvyyttä, pajujen tummaa ja kosteaa elinvoimaisuutta.

Constablen kehitys taiteilijaksi oli pitkä, itsepäinen ja itsestäänselvä. Hän sai sattuman oikusta hyvän alkuohjauksen ja neuvot antaa ihmisten tulla maisemaan niinkuin he tulevat siihen luontojaan, ilman turhia asetteluja ja puvustamisia. Hän sanoi, että innoituksen aiheet eivät olleet kummoisia. Maalari hänestä tuli, koska rakasti veden solinaa myllypadoissa, pajuja, vanhoja mätiä lankkuja, niljakkaita sulkupuomeja ja tiilirakenteita.

Perhe ei häntä kovin paljon tukenut suuntauksessaan, vaimonsa Marian, lapsuudenkaverinsa hän sai omakseen pitkin hampain vaimonsa vanhempien varoittamana. Ilmeisen onnellisessa liitossa vaimo kuitenkin kuoli nuorena ja onneton taiteilija sulki jonkinlaisen oven sisällään ja huolehti yksin seitsemästä lapsestaan.

Suhteellisen iäkkäänä hänet hyväksyttiin Kuninkaalliseen Akatemiaan, mutta varsinaista jättimenestystä hän ei koskaan saanut - Englannissa. Ranskassa hänen töitään myytiin ja arvostettiin, Delacroix etunenässä. Constable ei kuitenkaan koskaan edes astunut jalallaan Ranskaan ja omien sanojensa mukaan oli mielummin köyhä Englannissa kuin menestynyt Ranskassa. Patriootti ja konservatiivi, siis.

Taiteilijan voima on kuitenkin töissä. Pidän mestarin luonnosmaisesta maalinkäsittelystä, hänen väreistään, miten tuuli ja pilvet ja ilman kosteus on saatu vapaana kankaalle, puiden ja lehvästöjen kuvaajana hän on klassikko, Hampsteadin nummen puuryhmän muistaa aina ja jalavan rungon tutkielma on yhä paikkansapitävä. Viimeksi sen näin Kumun Constable näyttelyssä - oli todella vahinko ettei sitä saatu Tallinnasta Suomeen! Kevään kyntäjähamon härkineen ja sinisen taivaan muistaa myös helposti.

Opettaessaan Constable korosti kolmea prinsiippiä, jotka oli elämässään oppinut. Ensinnäkin, maisemamaalaus on sekä tiedettä että runoutta; toiseksi mielikuvitus ei yksin tuota taidetta, joka kestäisi vertailun todellisuuden kanssa ja kolmanneksi, yksikään suuri maalari ei ole itseoppinut. Constablen juuret olivat hänen paikallisissa oppaissaan ja Clauden ja Rubensin töissä. Hänen täytyi jossain vaiheessa oppia työskentelemään nopeasti, hänen luonnoksensa ovat hyvin eläviä ja myös muotokuvat tavoittavat hyvin kohteittensa olemusta, vaikka ne olivatkin hänen tuotannossaan sivujuonne.

***

John Constable is a National Treasure. His best works are honest nature studies, carefully studied, but freely painted - he had an ability to turn rotten planks into poetry. A conservative artist hero taking his own path to the scenery, turning local knowledge and careful observation melted into the great six-footer canvases.

Tesco rantautui

Strateginen kumppanuus realisoitui - tavarat ovat nyt S-ryhmän kauppojen hyllyllä ainakin pääkaupunkiseudulla. Vahvaa ja hyvää teetä, hyvään hintaan, mainiota vadelmahilloa, kolmea erinomaista, maukasta, maistuvaa juustoa - alku on hyvä! Kritiikkiä tulee pestojen ja oliivien tuonnista - eikö niitä täältä muuten saa? Keksipuolella tarjolla oli gluteenitonta ja myös kalapuikoissa. Sekin varmasti ilahduttaa monia. Mutta pitäisi turskaa saada myös gluteenilla!

Ilmoitusten mukaan 200 tuotteella tullaan hyllyille - mainiota. Linjan sanottiin olevan konservatiivinen, kokeilevaa ei ole, mitään jo olemassa olevaa ei syrjäytetä". Minua ei rohkeus haittaisi - intialaista pakastetta tai tuorevalmisruokaa, meijerituotteet, Sherry Triflet - mark my words - ovat indispensable jokaisen itseään kunnioittavan ketjun hyllyille, tai edes Raspberry Triflet!

Vaikka rantautuminen onkin varovainen, alku on hyvä, tästä on hyvä jatkaa. S-ryhmä - hienoa. Suomalaiset - löytäkää nämä ja vaatikaa enemmän. Sillanpääasema pitäkää!

***

Tesco has landed! First foodstuff are on the shelves of S-group. Wonderful, welcome strong tea and mighty cheeses! Still waiting for Sherry Trifles and Clotted Cream and Samosa Trays! Please!

Ilma muuttaa

Englannin ilmojen maine on epävakaa. Tosiasiassa Pariisissa on satanut melkein joka kerralla kun olen ollut siellä ja Lontoossa paljon harvemmin kuin pitäisi. Se on suhteellista, sade Ranskassa on enemmän chic ja Englannissa se otetaan vastaan pakettiin kuuluvana. Huomattavasti Suomea monimutkaisempi sijainti eri ilmamassojen risteyksessä, monimutkaisessa mallintamisessa tekee säätieteilijöistä nöyriä. Silti, ilmastossa on jotain vielä epävakaampaa ja muutoksen alla.

Sivutuote saattaa olla täysin yllätyksellinen. Englanti on ranskalaistumassa. Sen ilmasto on muuttumassa viininviljelylle sopivammaksi. Ranskalaiset kuohuviinituottajat ovat kaikessa hiljaisuudessa alkaneet ostaa champagnemaisia maa-alueita Etelä-Englannista Kanaalin rantamien tuntumasta.

Sisämaassa viininviljelijät ovat olleet eksentrikkoja tähän asti. Tuotteet ovat olleet ammattipiireissä vitsin asteella. Mutta mitäpä jos pitkä lämpökausi, suotuisat kosteusolot ja pitkä syksy tuottavatkin valkoviineihin aromeja, jotka ovat rikkaita ja sopivat jopa intialaisen ruoan kanssa? Asioihin kannattaa suhtautua avoimesti, maut muuttuvat ja ilmasto kehittyy. Ehkäpä tulevaisuuden Englanti on  viinien suhteenkin omavaraisempi tavalla, jossa ei laadullisesti ole hävettävää mannermaan kanssa?

Kuvassa komeaa nimeä kantava viinipullo Elgar, Lovells, West Midlands. England made me!

***

England's climate is in change. Long and mild vexation period might produce not any longer laughable, but rather interesting wines. Some French producers have noted this and made investments on terrain anglais.