Uudesta punnassa, jonka lanseerauksesta tulee kohta kuluneeksi kaksi vuotta, huomio kiinnittyy sen kaksivärisyyteen ja moniarvoiseen kulmikkuuteen. Ei se mitään, nykyaikaa - mutta deklamatorinen julistus Saarivaltakunnan ykseydestä on ehkä hieman yliviritetty ja Myöhempien Aikojen Tapahtumien synkähkössä valossa vähintäänkin kouristuksenomaisesti optimistinen. Huomiota herättää, että kolikon lanseeraus ei ole Brexit-hötäkässä kovin paljon kiinnostanut.
Vanhat rakkaat kolikot on kuitenkin nyt kaivettava esiin laatikoiden pohjalta ja annettava niille arvoisensa leposija mielellään samettisella alustalla - kyse on kuitenkin Kruunun Rahasta! Näitä voi sitten muistella ja kunnioittaa varovasti hypistelemällä ja loitsumaista ”DECUS ET TUTAMEN” matraa tapaillen, vaikkakin Wales-puntien teksti tavoittaa kansallisen innostuksen hieman paremmin - Uskollinen Olen Maalleni.
Maailma on muuttunut: näen käteistä harvoin ja muovikorttini kuluminen ei tavoita samanlaista nostalgiaa menneeseen kuin kulunut, kädestä käteen kiertänyt kolikko, joka on nähnyt Imperiumin rahatalouden ja kantanut Kuningatarta mukanaan katuojasta Canary Wharfin yläkonttoreihin.
Jos olisi tapahtunut mahdottomuus, että punnasta olisi joskus luovuttu, veikkaan, että Brexit-prosessi olisi ollut selkeämpi, kaikki olisivat halunneet konkreettisen Punnan takaisin. Brittiläisissä eurokolikoissa olisi väkisinkin pitänyt olla lampaan kuva. Tämän suurenmoisen kolikon lyhyt nykyhistoria on kuitenkin tässä.
***
The Old Pound Coin is my favorite piece of money ever. So small, but thick and with so much purchasing power - at least, in the ’80s. The new coin is perhaps too optimistic to underline the Unity. I love old, well-worn coins, they remind me of old imperial currency of Rome.
