My Top 12 Christmas Carols - No 11

This Little Babe on 11. valintani. Kappale on yksittäinen osa Benjamin Brittenin sarjasta A Ceremony of Carols. Britten on hämmentävä säveltäjä, hän on välillä hyvin perinteinen, mutta on hänessä modernia kokeiluhenkeäkin. Ceremony on komea sarja parhaiden englantilaisten kuoroperinteiden hengessä. Monet teksteistä ovat vanhoja, kuten Balulalow, jota ovat käyttäneet muutkin, kuten Peter Warlock.

Ceremony syntyi sodan aikana, kun Britten vietti aikaansa poikakaverinsa Peter Pearsin kanssa USA:ssa. Hän palasi Englantiin 1942, sodan synkkiin ja epävarmoihin oloihin. This Little Baben teksti ja sävellys heijastelevat epävarmuutta. Kappale on yhtäaikaa synkkä ja nerokkaan virtuoosinen, siinä on päättäväisyyttä, jota ei kovin usein joululauluissa tapaa. Teksti kertoo avuttomasta lapsesta, joka syntyy maailmaan ja omilla vaatimattomilla aseillaan kukistaa Saatanan mahdin. Teksti on peräisin 1500-luvulta.

https://m.youtube.com/watch?v=d4fMbPMdWs4

Olen valinnut esityksen, josta tulee hyvin esille kappaleen vaikeus ja joka tuo kuorostemmat selkeästi esiin. Harppu on korvattu tässä pianolla. Kannattaa etsiä kappaleeseen tutustumisen jälkeen normaali esitys, sellaisia ovat vaikka Naxoksen levytys tai EMI:lle levytetty klassinen kombinaatio Cambridge/Willcocks. Harppu luo teokseen omanlaista levottomuuttaan, vaikka se on myös taivaalliseksi mielletty soitin.

***

This Little Babe from Britten's A Ceremony of Carols is my choice for Carol No 11. This is an extraordinary work - full of vision and power, it is not a work of easy, sweet emotion, but of terror and battle - between good and evil.

This little Babe 

This little Babe so few days old 
is come to rifle Satan's fold;
all hell doth at his presence quake 
though he himself for cold do shake;
for in this weak unarmèd wise 
the gates of hell he will surprise.

With tears he fights and wins the field, 
his naked breast stands for a shield;
his battering shot are babish cries, 
his arrows looks of weeping eyes,
his martial ensigns Cold and Need 
and feeble Flesh his warrior's steed.

His camp is pitchèd in a stall, 
his bulwark but a broken wall;
the crib his trench, haystacks his stakes; 
of shepherds he his muster makes;
and thus, as sure his foe to wound,
the angels' trump alarum sound.

My soul, with Christ join thou in fight, 
stick to the tents that he hath pight.
Within his crib is surest ward, 
this little Babe will be thy guard.
If thou wilt foil thy foes with joy, 
then flit not from this heavenly Boy.

My Top 12 Christmas Carols - No 12

Great Malvern photo ©/newsteam/Daily Mail 23 January 2013

Suomalaiset ovat onnekkaita, kun säveltäjämestarimme Sibelius on tehnyt hienon valikoiman joululauluja. Elgar ei ollut mikään erityinen joulusäveltäjä. Siitä huolimatta joulukalenterissani sijalle 12 tupsahtaa hänen kuorolaulunsa The Snow.

Olen pyrkinyt valikoimaan kokoelmaani erityyppisiä teoksia. The Snow edustaa vakavaa, ankaraakin, ihmisen osaa pohtivaa teosta. Katolinen Elgar on selvästi inspiroitunut lunta kuvaavasta vaimonsa tekemästä runosta. Vaikka teos ei ole varsinainen joululaulu, se sopii genreen mainiosti. Runon kuvasto on liikkuvaa ja tässä on samaa syvyyttä ja kaipausta puhtauteen kuin Vexi Salmen nykyklassikossa Sydämeeni joulun teen.

Elgarin sävellys on vaativa. Säestys kahdelle viululle on ammattimiehen työtä, se on kaunis, vaikea ja luo tunnelmaa ja tunnetta. Sävellyksen huippukohdat soivat pysäyttävästi ja dramaattisesti. Kappaleessa ei ole imelyyden häivääkään, mutta se on paljaassa tunteellisuudessaan lähes ahdistava. Täydellinen joululaulu siis.

Teoksen esittäminen on varmasti hankalaa. Löytämäni esitys tekee oikeutta teokselle ja kuvituskuva ja levottoman tekstin kuljetus on minusta erittäin onnistunut. 

https://m.youtube.com/watch?v=leNmRpNjOko

***

No 12 of my TOP 12 Carols is not actually a carol, but this beautiful poem about snow suits perfectly to any Christmas concert - but it is a difficult piece to sing and play! The Music Master Elgar composed movingly the touching poem of his wife.

Caroline Alice Elgar

The Snow

O snow, which sinks so light,
Brown earth is hid from sight
O soul, be thou as white as snow,
O snow, which falls so slow,
Dear earth quite warm below;
O heart, so keep thy glow
Beneath the snow.

O snow, in thy soft grave
Sad flow'rs the winter brave;
O heart, so sooth and save, as does the snow.
The snow must melt, must go,
Fast, fast as water flow.
Not thus, my soul, O sow
Thy gifts to fade like snow.

O snow, thou'rt white no more,
Thy sparkling too, is o'er;
O soul, be as before,
Was bright the snow.
Then as the snow all pure,
O heart be, but endure;
Through all the years full sure,
Not as the snow.


http://www3.cpdl.org/wiki/index.php/The_Snow,_Op._26,_No._1_(Edward_Elgar)

Varaslähtö jouluun

http://www.classical-music.com/article/25-greatest-christmas-carols-all-time

Joululauluissa on tietysti jotain perienglantilaista. Carol, laulu, ei oikeastaan ole sidottu joulun aikaan, vaan niitä löytyy kaikkiin vuodenaikoihin. The Oxford book of Carols on yksi kattavimpia tällaisia kokoelmia, mutta on selvää, että juuri jouluun liittyvät ovat nykyisin suosituimpia. Classical music-lehden listaus 25 parhaasta joulun aikaan liittyvästä laulusta on hyvä. Oma listani on kuitenkin erilainen - olen valinnut 12 mieleistäni. Julkaisen ne blogissa eräänlaisena joulukalenterina, parhaat viimeisenä.

Jokainen itseään kunnioittava katedraalikuoro julkaisee joululevyn, mutta selviä klassikoita on tullut Cambridgestä, erityisesti King's Collegen kuoron esittäminä. Kappelin akustiikka on omaa luokkaansa, sen tunnistaa levyiltä nopeasti. Arkkitehtuurina kappeli on hieno, se tuntuu juhlavalta tilalta, joka on pyörryttävästi koristeltu kivisin korukuvioin. Vähän aikaa katsottuaan huomaa, että suhteet ovat tarkasti laskettu, kappeli on yksinkertaisen tasapainoinen kuin kyljellään oleva tiiliskivi. Rakenteet ja koristelut toistuvat lähes teollisen säännönmukaisesti. Rubensin upea Lapsen palvonta-alttaritaulu tekee kappelista Kaikkien Joulukappelien Äidin!

***

I will start the list of 12 my favorite carols, one by one, in prioritised order. Originally there have been carols for every season, like in the nice collection pictured above - The Oxford Book of Carols.

Hajamietteitä nykyhetkestä ja menneestä

Olen välillä pysähtynyt sen äärelle, miksi kirjoitan siitä mitä kirjoitan. Teen sitä liian harvoin. Montaignelaisen kirjoittajan perimmäinen kohde on hän itse, mutta se naamioidaan taitavasti. Olen huomannut, että joistakin asioista kiinnostavasti kirjoittaminen on erittäin vaikeaa. Arkkitehtuurin eli rakennuksien lisäksi sellaisia ovat musiikki ja paikkakunnat - niistä ei tahdo saada järjellistä juttua syntymään, vaikka ne olisivat tehneet kuinka syvän vaikutuksen.

Kun kirjoitin mansikkapaikoistani, olin tekstiini hyvin tyytymätön. Ei ole helppoa päästä merkityksen ytimeen. Kapellimestari Rattle kysyi joskus nuorena apuja vanhalta Sir Adrian Boultilta johonkin Brahmsin sinfonian vaikeaan kohtaan. Vastaus oli, että se kohta menee tietysti noin. Se on itsestäänselvä. Brexit-asia on myös hyvä esimerkki itsestäänselvyydestä. On helppoa olla puolesta tai vastaan, mutta mitä pitäisi tehdä? Ehkä sain kuitenkin isot palikat teksteissäni kohdilleen, mutta hiontaa ja kiilloitusta voisi kehittää. Ytimeen pääseminen on taito, joka toivottavasti kehittyy kirjoittamisen myötä.

Kirjoista ja ruoasta on helppo kirjoittaa, siksi se on niin suosittua. Mutta ytimeen meno on siinäkin yhtä hankalaa. Olen viime päivinä lukenut ruotsalaista matkakirjaa Etelä-Englannista. Teos ei tunnu pääsevän asiaan koskaan. Teksti junnaa matkalla Tanskan halki kohti Englantia ja kun perille päästään, todetaan tyyliin: Canterburyssä on katedraali ja siellä tapahtunut arkkipiispan murha on askarruttanut mieliä. Tämän kaikki tietävät. Ajattelin, että tämän tyyppisille teoksille ei nykymaailmassa ole tilaa, matkustaminen on yleistä ja voimme hetkessä porautua vaikka minkälaiseen salaliittoon koskien Becketin ja kuninkaan välejä, netin avulla. Tästä tunkkaisuudesta riemastuinkin, kun LinkedIn päivitykseni tarjoili minulle tuoretta artikkelia, jossa kerrottiin, että Marks & Spencerin ruokaosasto ei enää kiinnosta kuluttajia. Tässä ollaan sentään reaaliaikaisen ilmiön, arvaamattomien kuluttajien makujen muutoksen äärellä! Yritin turhaan päästä tarjotusta linkistä Financial Timesin sivuille, käyttö oli estetty, mutta pääsinkin sinne suoraan FT:n linkistä.
https://www.ft.com/content/ad4eca10-c55c-11e7-b30e-a7c1c7c13aab
How Britain lost its taste for Marks and Spencer’s food

Kirjoittaja, Wendell Steavenson, paljastui vanhaksi tutuksi mm Prospectin kolumneistaan ja hän on käsitellyt keittiön lisäksi myös matkakirjojen kuolemaa - hän valitti, että omat Georgiaa ja Lähi-Itää kuvaavat teoksetkin ovat saaneet matkakirjan leiman. Mutta hänen juttunsa Englannissa kierrelleistä vaaleanpunaisia sipuleita kauppaavista ranskalaisista osuu asian ytimeen. Siinä on jotain omaperäisyyttä, outoutta ja paikallisväriä.
https://www.prospectmagazine.co.uk/magazine/the-onion-jonnhies-meet-the-breton-men-who-grow-onions-worth-10-a-kilo

Ilmiöt ovat lyhytaikaisia, ruokamakumme vaihtuvat, matkoillakin on muotikohteensa ja some saattaa tuottaa pettymyksen ja johtaa meidät pois oikeiden asioiden ääriltä. Kiinnostuksemme kohteet voivat kehittyä niin ilmeisiksi, että ne lopulta menettävät kiinnostavuutensa. Jos jäämme toistelemaan itsestäänselvyyksiä, tieto ei syvene, on pyrittävä asioiden ytimeen oikeilla työkaluilla. Viritän taas ikävän laulun siitä, kuinka M&S on pelastettava. Sen on kirkastettava kuvaa Brittiläisestä laadusta ruoassa ja vaatteissa - sillä on valistustehtävä: Lycran tuominen markkinoille oli selvästi siunaus; pitää yrittää välttää kuluttajia kosiskelevia ratkaisuja, oudosti maustettuja tuotteita ja ylipäänsä makaronien tarjoamista - niitä saa muualtakin.

***

Some idle thoughts: M&S have some problems with their food department, people are not buying enough, nor are travel books very alive as a form. Our culture has developed and it is not any longer easy to find essentials in things, gone are the Golden and Clear days, when quality was high and we were easier to please. In my own writing, I have formerly said it is not easy to write about architecture, buildings - I should now add music and different places I like to visit - the core of these things is very difficult to write about. But it is easy to write about books and food - that is why these subjects remain very popular. Cookbooks are nice, but who really cares to read them and who really cares about literary criticism - ok, it can help one to select some books to read.