Kunnalliseen parkkiautomaattiin viime viikolla yritin huonolla menestyksellä syöttää Elisabeth II kruunupäällä varustettuja punnan kolikkoja. Rietas kone hylkäsi ne yksi toisensa jälkeen ja sylki pihalle. Olin suuttua, kunnes tajusin, että kolikkoni olivat vanhentuneita - masiinat oli viritetty nirsoiksi kolikkouudistuksen jälkeen ja kolikoissa näkyvä monarkki oli kuollut.
Sain lopulta käypää rahaa - eikä valtuusto ei muistanut minua isommalla maksulla, parkkisakolla. Hallitsijan kuva dominoi noinkin arkipäiväistä askaretta, kunnan toiminta menee kruunun loiston rinnalla matalalle tasolle - on ymmärrettävää, ettei roskienkeräyksen, tienpidon ja -valvonnan järjestäminen olekaan niin hohdokasta. Niihin tarvitaan rahaa, sen kerjääminen Lontoosta ei ylevöitä paikallista päättäjää, vaikka hän kuinka vakuuttelisi, että paikallistason työ on merkityksellistä ja tärkeää. Kuninkaallisten tallien vartiointi karhunnahkalakeissa on verrattomasti koreampaa touhua.
Tosiasiaksi jää, että parin päivän päästä lähestyvät kruunajaiset ovat pahasti himmentäneet huomenna 4.toukokuuta 2023 järjestettävät kuntavaalit. Nämä epämääräisesti järjestettävät - osassa paikallishallintoa valitaan kolmannes valtuustosta, osassa kaikki, osassa useammasta tasosta, Skotlannissa ja Walesissa ei nyt ollenkaan - vaalit eivät koskaan ole olleet kovin suosittuja äänestäjien keskuudessa. Järjestelmä on kummallinen - sekä paikallisille, että meille paikan päällä käyneille. Hope End Ward, jossa konservatiiviehdokas Keith Pieri kampanjoi vakuuttavasti, on siitä hyvä esimerkki. Pieri kilpailee tietenkin Vihreää ja Liberaalidemokraattista ehdokasta vastaan.
https://www.herefordshire.gov.uk/downloads/file/25200/hope-end-ward
Mutta missä ovat Työväenpuolueen ehdokkaat? Ilmeisesti alue ei ole mitenkään punaista aluetta. Paikka on nyt konservatiivien läänittämä, Vihreä ehdokas vaikuttaa hyvältä, mutta facebookin puoluesivujen pohjalta varsinaista hurmosta ei ole luvassa - kun peukutan paria postausta, minusta tulee nopeasti sivun paras fani.
Ihmiset eivät puhuneet vaaleista, he puhuivat kruunajaisista, niiden seuraamista valmisteltiin innolla pubeissa ja kirkoissa, lentokentällä ostimme kruunajaiskarhun, jolla oli viitta ja kruunu, kannoin kyllä kotiin myös kaksi Keith Pierin esitettä. Tuntemamme rouva murehti vielä kuningatarta. Ei se ole ihme - kuvitellaan, että Kekkonen olisi alkanut hallita vuonna 1952 ja olisi heittänyt lusikan nurkkaan vasta viime vuonna - maassamme olisi vielä suruaika ja varovaisia elämänkertaluonnoksia iteroitaisiin hartaudella. Miettisimme varmasti paljon kansakuntamme tulevaisuuden haurautta. Charlesin pitkään odotettu valtaannousu tuonee ryhtiä ja rutiinia siirtymäajan jälkeen - ehkä unohdamme kapinallisen pojan ja tuittupää rouvansakin pian.
Kruunajaisten valintapäivä on silti isku vasten paikallishallinnon kasvoja. Englanti toteutuu paikallistasolla: pubeissa, pienissä kirkoissa, kyläteillä, luumulla ja inkiväärillä maustetuissa porsaanlihamakkaroissa. Kyllä Charlesin olisi se pitänyt tietää. Edes viikko siihen väliin olisi tehnyt sopivan pesäeron, kansa olisi voinut kruunajaisten kulkua turhaan jännittämättä vielä rauhassa perehtyä ehdokkaisiin, uudet valtuutetut olisivat voineet hieman huokaista kampanjoiden jälkeen - kunnes taas olisi kansakunta kokoontunut yhteisten asioiden äärelle.
Vaalit sinänsä ovat vain suuntaa-antavat koko maan vaaleja 2024 ajatellen. Isot puolueet odottavat menestystä, liberaalidemokraatit ja vihreät etenemistä. Sunak saa paljon paikkoja, mutta voi menettää niitä siinä määrin, että se luo painetta tulevaan. Starmerille paikkojen lisäys on myös tärkeää uskottavuuden kannalta. Kumpikin puolue on edellisissä vaaleissa ollut alisuorittaja, joka selittää kummallisen laimeaa tilannetta.
Vaaleissa on yksi uutuus, joka vähentää taas kerran perienglantilaista eksotiikkaa. Kun henkilöllisyys aiemmin on todisteltu suomalaisittain kummallisen tuntuisesti kaasulaskulla, nyt on otettu käyttöön henkilökorttitunnistautuminen, joka on briteille elämys ja voi tarvittaessa olla myös sen laatuinen perinteistä poikkeaminen, että sillä voidaan selittää matalia äänestysprosentteja - niitä tuskin sopii laittaa tuoreen kuninkaan syyksi. Torstaina äänestetään, perjantaina saadaan tulokset ja lauantaina uusi monarkki. God Save the King - and Whitehall Save Hope End Ward!
***
I wonder if there is a country where local elections shadow a coronation of a king - but England it isn’t!
