perjantai 11. tammikuuta 2019

Rally, English

A Flying Finn Timo Mäkinen with his Ford Escort, winnng the 1973 RAC Rally, Photo source:

Rallienglannin maine on suotta huono: suomalaiset ovat menestyneet saarivaltakunnan ralleissa hienosti. Oikeastaan yhdeksi maaksi käsittämättömän hyvin. RAC Royal Automobile Clubin nimeä pisimpään kantaneen rallin suomalaisvoittajia on hirveä lista. Colin McRaen muistavat suomalaiset kovaksi kuskiksi, joka otti voittoja. Aivan ensimmäisiltä vuosilta löytyy myös kiinnostavasti naispuolinen Miss Kitty Brunell voittajana AC Ace autollaan. Sehän on varsinainen kaunotar Thames Dittonin tehtailta. Merkin tarina päättyi jo 1963. Kittystä voi lukea enemmän täältä.

Opin jotenkuten ajamaan Flying Finn Timo Mäkis-tyyppisellä Ford Escortilla mökkitiellä. Kytkimen käyttö ei tosin vieläkään ole kovin hääviä. Se on kuitenkin antanut pohjan ajella Englannin teillä väärää puolta opittuun nähden. Varsinkin moottoriteillä olen huomannut, että kyllä briteillä on vankat perinteet ralliasenteessa, ajetaan kovaa ja reilusti, arkailija saa tyyttäyksiä osakseen.

RAC-kehittyi Walesin ralliksi. Se ei ole ominta maaperääni: pidän vanhempien kisojen lopetuspaikoista: Cheltenham, Harrogate, Torquay, Hastings, York, Bath, Scarborough... ajamisen iloa, klassisia autoilukohteita!

***

The RAC Rally is part of English motoring history, and of Finnish sport history as well, thanks to many Flying Finns, a legendary Timo Mäkinen, Simo Lampinen and Rauno Aaltonen before him - all winners of the RAC Rally. Richard Burns and Colin McRae took the trophy temporarily from Finns, only to give it later back to Finns, French and Norwegians. In the early years, the winner was once a lady - Miss Kitty Brunell with her beautiful AC Ace.

I learnt my basic driving skills in the cottage road, with the Timo Mäkinen-type Ford Escort. It was not that powered car, and nor am I such skilled driver, but at its best, I enjoy driving in England. It is pity that the English Rally has developed more to Wales-based. I love those early ending places of the Rally: Cheltenham, Harrogate... a real motorists’ paradise, England!

keskiviikko 9. tammikuuta 2019

Kaulapartaiset miehet

Photos: Wilkie Collins, Charles Darwin, William Holman Hunt (National Portrait Gallery)
Boris Johnson (New Statesman), Theresa May (Die Welt), Jacob Rees-Mogg (Wikipedia)
Boris Johnson on Brexitia ajaessaan haikaillut viktoriaanisen dynamiikan palauttamista. Eli pitäisi rakentaa imperiumia päättäväisesti miesvoimin, kaulaparrat kehityksen tuulissa liehuen. Ajatus on komea, mutta epäkäytännöllinen: mitään suurta visioa en ole Brexit-prosessissa tunnistanut, ehkä naispääministerin kampittamista lukuunottamatta. Lehtien mukaan suosituin Mayn korvaava konservatiivijohtaja olisi nimeämätön: tilanne on siis yhä jäsentymätön.

Britannian tilanne muistuttaa jossain määrin Anna Ahmatovan varhaisia runoja, joissa runoilija painaa kädet korvilleen, etteivät ikävät sanat synnyinmaan tilasta satuttaisi surevaa sielua entisestään.

Olisi hyvä, että vielä löytyisi yhteishenki, joka pitäisi ihmiset yhdessä. Valitettavasti brittien suvaitsevaisuus on huippuluokkaa, jopa kotimaisia fasisteja siedettiin vieläpä sodankin aikana.

Viktoriaanit olivat varmasti vision miehiä, ja ainakin jälkeenpäin heidän pyrkimyksensä ovat näyttäytyneet ikään kuin voittoisana tarinana. Ehkä heidänkin visionäärisuutensa oli kuitenkin rajoitteinen, heillä vain oli resursseja käytössään enemmän. Itsekin olisin neuvomassa visioksi lähinnä sisäänpäin kääntymistä: omenoiden, lampaan ja kalan kotimaista tuotantoa ja prosessointia, jalostusta. Kotimaan matkailua, Ibizan asemesta. Rakentavaa vaikuttamista kansainvälisissä järjestöissä, kuten OECD:ssä ja Euroopan Neuvostossa. Kotimaisten nettikauppojen suosimista, jos ei halua ostella High Streetillä. NHS:n päivittämistä ja Universal Creditin ongelmien ratkaisuihin keskittymistä. Niillä pääsee pitkälle. Ja varautua tukemaan niitä alueita, jotka halusivat eroon EU:sta ja tulevat menettämään näköaloja ohjelmien loppumisen takapotkuina.

***

Neck beards were fashionable in the Victorian era. Those men had their visions and dynamism, like Boris Johnson has confessed. What is the vision for Britain without the EU? I suggest new thinking of apple, sheep and fish processing, turning inwards and towards greater inner unity. Domestic tourism should be activated more, and less trips to Ibiza. And perhaps Britain may take a more dynamic role in some other international organisations: OECD, Council of Europe. Come on, England, you can do it! The Victorians were not so sure and visionary after all. You could be so lucky as well!

sunnuntai 6. tammikuuta 2019

Edward VII ja Suomi

Hyvää uutta vuotta lukijoille, kohotan menestyksenne maljan täynnä tummaksi haudutettua Malawi Black OP1-teetä, jota saa ainakin www.mandragora.fi osoitteesta. Siinä on oikeanlaista maanläheisyyttä, eikä liian päällekäyvää kitkeryyttä.

En ole mikään Fazerin vihreitten kuulien ystävä, vaan kaipaan vanhaa Finlandia-marmeladipakettia, jossa palat olivat valettu hedelmien muotoon, eikä sokeroituina palloina. Pidin niistä violetinvärisistä kovasti. Mutta sai sitä joulua näillä nykyaikaisillakin vietettyä.

Fazer oli menestynyt marmeladien tekijänä ja se oli syy liehakoida Edward VII:a vuonna 1902 hänen kruunajaisissaan, jonne lähettiin näitä puisessa paketissa, joka oli kruunulla koristeltu. Ehkä syy oli poliittinen, olihan kruunattava myös kotoisen tsaarimme sukulaismies. Lahjan vastaanotosta ei ole tietoa, mutta ainakin tätä on menestyksekkäästi käytetty tuotteen markkinoinnissa. Finlandia nimitys vakiintui vasta toisen maailmansodan jälkeen. Nykyisestä paketista tervehdin mustaherukkaa ja aprikoosia ilolla. Fazer, miksi vihreitä kuulia on tässäkin laatikossa?

***

Happy New Year to my keen readers! I toast to your prosperity with a cup full of Malawi Black tea, with earth tones and without bitterness. My photo is a popular Finnish Marmelade Box by Fazer. They send selction of their marmelades to Edward VII Crowning in a posh wooden box, decorated with crown. These marmelades, specially the green ones, are hugely popular in Christmastime. They have changed their form a little bit from my childhood, but if you like sugar, you cannot go wrong with these colorful sweets!