Ishiguro - Englanti pakkomielteenä Nobelin arvoisesti

Yöpöydälläni on ollut muutaman päivän Ishiguron Haudattu jättiläinen luettavana ja blogiin arvosteltavaksi. Nyt kirjailija otti ja voitti myös kirjallisuuden Nobelin. Tämä tarkoittanee ettei Murakami voita Nobelia.  Itse asiassa uusinta suomennosta lukiessa on tullut vaikutelma, ettei Ishigurokaan ansaitse palkintoa.

Kirja on silti mielenkiintoinen, sijoittunut Arthurin jälkeiseen Englantiin, jossa vanha, muistinmenetyksestä kärsivä pariskunta etsii poikaansa. Asetelma on kaunis, kerronta viipyilee Ishiguromaisesti - voisi sanoa myös että takkuaa. Hieman setämäinen ratkaisu on kertoa tarinaa nykyhetkestä käsin, kun juonta lukee muutenkin ikäänkuin nykytilan käänteiskertomuksena kuningaskunnan varhaisista vaiheista, jolloin kylästä toiseen siirtyminen ei ollut mikään itsestään selvyys, vaati suunnittelua ja riskien arviointia huolellisesti.  Myös yhteisö piti ottaa huomioon aivan toisella tavalla.

Ymmärrän Ishiguron tunteellista otetta Englantiin, koska jaan sitä itsekin. En ole lukenut kirjaa Ole luonani aina, mutta sen identiteettiasetelma vaikuttaa kiinnostavalta. Pitkän päivän illan hovimestari on naiviudessaan anti-Jeeves ja rakastaa elämän sijasta enemmän maisemaa ja olemusta. Novellissa Malvern hills (Yösoittoja-teoksessa) Ishiguro etääntyy paikan tunteellisuudesta turistien kautta. Olen pitänyt Ishiguron kirjoitustavan viipyilevyydestä, siinä on matkallaolijan herkkyyttä paikan hengen suhteen, joka monesti jää natiivilta tajuamatta.

On vaikea sanoa kuinka yksi ja sama asia Japani ja Englanti ovat Ishiguron tuotannossa. Todennäköisesti ero on vähäinen, mutta merkittävä.

***

The Nobel prize of literature was given this year to Kazuo Ishiguro. Actually, our beloved, a true Finnish writer Rosa Liksom has done much more and better to deserve this prize. She is a master of rough but polished style and themes, whereas Ishiguro's output is a long, slow, obsessive and meticulous love letter to the Green and Pleasant Island. I have been last days busy reading his The Buried Giant - a positive story of elderly couple, trying to remember their past in post-Arthurian England. In spite of bittersweet taste, my warmest congratulations to Mr Ishiguro and arigato gozaimasu!

Homage to Catalonia

Uuden Suomen kolumnissa Jussi Ahde kirjoitti Katalonian kansanäänestyksestä avoimen kirjeen presidentti Niinistölle. 

http://jussiahde.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243818-avoin-kirje-sauli-niinistolle

En itsekään innostunut mummoja pahoinpitelevistä poliiseista estämässä äänestystä. Toivottavaa olisi että väkivaltaa ei olisi. Neuvostoliittokin kaatui lopulta hämmästyttävän vähällä. Skotlannissa ei otettu äänestyksessä näin yhteen. Veikkaan, että sielläkin mietitään itsenäisyysasiaa vielä uudelleen. Rahaa sielläkin olisi kuten Kataloniassakin. 

Sympatia katalaaneille toi myös vahvasti Orwellin kirjan muistot pintaan. Hän lähti demokratian puolustukseen itsestäänselvyytenä. Hän olisi ilahtunut nähdessään nyt kansanäänestyksessä toimittajat kadulla tositoimissa raportoimassa tapahtumista. Olisi moittinut raportteja tunteellistamisesta, mutta todennut kuitenkin, että oikealla asialla ollaan. Poliitikkojen hiljaisuutta hän ei olisi ihmetellyt - mutta ei myöskään vaikenemista hyväksynyt.

Ehkä Englannissa tullaan myös käymään keskustelua Unioni-irtautumisen lisäksi myös tasavalta/kuningaskunta keskustelua Madrid/Barcelona vastakkainasettelun perinteessä  - en siis puhu jalkapallosta.

***

In picture, Finnish first edition of Homage to Catalonia by George Orwell. I added famous Eugene Smith photo Guardia Civil to cover to make it more sombre - and to make a homage to Catalonian people who inspired also Eric Blair, and their traditional quest for freedom. Even the Sovjet Union did fell down without much violence. I hope any development, towards eventual independence or deeper autonomy, will be possible without kicking any gradmas out there, or anybody, for heaven's sake! Let it be Åland or Scotland or Catalonia but please go in peace, man!

Kaalikeräteepannu

Heräsin äkisti siihen, että minulla ei ole kunnollista teeastiastoa sivistyneessä arkikäytössä. Olen nojannut liiaksi mukeihin ja pohjoismais-japanilaiseen stylistiikkaan. Hätääntyneenä riensin Stockmannille ja Sokokselle tarkastamaan tilanteen. Vaihtoehdot olivat kummassakin samat: Englantia edusti lähinnä mukivalikoima. Teekannut olivat saksalaista Villeroy & Bochia ja sitten eri valikoima nordiska hygge tavaroita, joihin kuuluu suomalainen funktionaalisuus eri muodoissaan. Myyjättäret totesivat resignoituneina vanhain aikain olevan ohitse, Sokoksella nuori myyjä harmitteli, etten tullut edellisellä viikolla, jolloin hän olisi voinut ohjata minut Makasiinitorille englantilaisten tarvikkeiden myyjän pakeille. Mutta maailma muuttuu ja yhtenäistyy, kaikki siirtyy nettimyyntiin - ja Good Lord, sieltä alkoikin tavaraa löytymään.

Varsin pian huomasin, että jopa kummallisia kaalikeräteekannuja on myynnissä lukuisia. Osa niistä oli vieläpä sellaisia, ettei niissä epäfunktionaalisuus lyönyt kättä tyylittömyyden kanssa, vaan ne olivat yllättävän aistikkaita luomuksia. Mikä kaalipannun ikonografia on? Se jää ainakin aluksi arvoitukseksi, siskoni epäili sillä olevan jotain tekemistä Petteri Kaniinin kanssa. En pidä yhteyttä mahdottomana. Joka ei usko, että Cabbage tea pot olisi monipuolinen ilmiö, googlatkoon ja katsokoon  kuvat! Oma suosikkini oli vihreävalkoinen kukkakaaliversio. Kaalipannulla täytyy olla jotain tekemistä englantilaisten teenjuonnin lisäksi heidän huumorinsa ja luontosuhteensa kanssa.

Jos kuitenkin lähdetään sille tielle, että etsitään klassisinta englantilaista teekalustoa, lyhyt surffailuni netissä tuotti kaksi verratonta sivustoa.

https://www.burleigh.co.uk/

http://www.spode.co.uk/

Burleighin Blue Calico on sydäntäni lähellä. Se oli myös Arvovaltaisen Raadin yksimielinen valinta. Siinä on kuitenkin heikkoutena, ettei kupin sisäpinnassa ole kuvioa. Spoden klassisessa Italian sarjassa tätä ongelmaa ei ole - siskoni mukaan Spodea löytyy hänen pöytänsä lisäksi myös Downton Abbeyn kattauksissa. Huomata sopii, että sarjoissa on myös tee-entusiastin ase, tilavuudeltaan ylivertainen aamiaiskuppi. Klassisessa matalassa teekupissa teen kaunis väri pääsee oikeuksiinsa ja Virvoittava Eliksiiri jäähtyy nopeasti juomakelpoiseksi. Sivustot ovat erinomaiset ja houkuttelevat tekemään heräteostoksia, terveisin nimimerkki "Tiedän, mistä puhun".

***

In Finland, we have in tea sets this thing called Functional Design. It has given to the world the Moomin tea series, but I rather like the Old English Classic tea sets - with Burleigh and Spode series as their flagships. Yet, there are some oddities, the Cabbage Leaf Tea Pot is one of them. What is the iconography of this beautiful design  - is it from the heritage of Green Man or Peter Rabbit? I could not help myself ordering some chinaware from those pages above, to better enjoy my cup of tea and its incomparable color (before adding some milk).