perjantai 24. heinäkuuta 2020

Englannin ikävää, osa 2: paahtoleipää


Jälkimmäinen kohde Englannin kaipuussani on paahtoleipä. Mikrotason valintani voi tuntua hämmästyttävän mitättömältä ja korvikkeita voisi luulla löytyvän helposti. Asia ei kuitenkaan ole näin. Suomessa hyllyistä löytyy monenlaista paahtoleipää, mutta en ole löytänyt vastaavaa kuin Warburtonsin Toastie. Viipaleen koko on suurempi kuin meikäläisissä, vinoittain leikattuna kolmioiksi ne ovat riittävän suuria. Englantilainen leipä on myös jotenkin hankalasti määriteltävän haptista: siinä on tiivistä vaahtomaisuutta, mutta ei liian tiivistä. Leikkauskohdassa se painuu kuin vaahtokarkki ja monesti reunalta lohkeaa suikale, joka paahtimessa rapeutuu kunnolla - en huomaa kotimaisten merkkien käyttäytyvän näin. Paahtamistulos on myös mielestäni parempi englantilaisilla leivillä: rapsakkaampi ja kultaisempi. 

Voi tietenkin kysyä, miksi en tilaa leipää Englannista. Sehän on mahdollista ja näiden säilyvyyskin on aika hyvä. Mutta ruokahuollon järjestäminen Englannin varaan on tietysti riskipitoista. Olisi hyvä, jos keskusliikkeet alkaisivat tarjota myös kunnollista paahtoleipää - onhan viime vuosina patongit ja voisarvetkin tuotu ulottuvillemme jo aamuisin. Samaan toivomukseen voi liittää myös Englannin juustojen tuominen - siitähän olen paasannut aiemminkin.

Paahtoleipäkokemus liittyy lapsuuden myönteisiin kuviin leivän paahtamisesta ja matkojen aamistunnelmien toivekkuuteen: taas on uusi päivä edessä, uudet kokemukset.

Paahtoleivästä on moneksi: jos hillot ja voi tympivät, täytteiksi käyvät pavut, sienet, Welsh Rarebit - maun mukaan! Minun suosikkini on tuore voi ja katkera appelsiinimarmeladi, jotka säteilevät leivän kanssa kuin kulta, vaikka aurinko ei paistaisikaan.

Kuvani Warburtons on hyvä peruspaahtoleipä. Sain siitä kauppiaan sanan ja kokemukseni osoittivat, että hän osasi asiansa. Tietysti Britanniassa on tehty lehdissä testejä - hieman yllättävää on, että perinteiset leivänvalmistajat kyykkäävät kauppojen omien merkkien edessä. Tieteellinen maailmankatsomus ja kuluttajien toiveiden kuuntelu johtaa tuotekehittelyyn, jossa perinteiset merkit joutuvat altavastaajiksi. Hoi keskusliikkeet Suomessa! Ottakaa Warburtons valikoimiinne! Luulen, että täällä sille olisi kysyntää!



***

In micro level, I miss English toast! It is so much more than Finnish toasts: slices are larger, softness and crispness are optimal. I really hope big Finnish food chains will reach a deal with Warburtons - I think we have some market here. Warburtons and other traditional labels have been defeated in UK consumer tests for generic shop labels in Tesco, Aldi etc - please try to get some compensation from the Finnish market - it is not very big market, but we have a niche for you! Welcome!


keskiviikko 22. heinäkuuta 2020

Englannin ikävää, osa 1: näkymät

© IWM Art.IWM PST 14887

Kim Philby Moskovan maanpaossaan kaipasi Englannista kahta asiaa. Aloin miettiä, että itsekin olen koronaeristyksissä omasta Kaihon Kultamaastani. Mitkä ovat ne kaksi asiaa, joita en voi saavuttaa etäyhteyksillä? Kansantaloutta lukeneena etenen tietysti makrosta mikroon, eli kansankielellä yleisestä erityiseen. Näitä kohtaan tunnen kaipuuta ja haluaisin päästä ne kokemaan, eikä mikään korvike juuri lohduta. Kyseessä on siis quintessential England.

***

Ensimmäinen asia on tietysti näkymät. Vihreät kukkulat, joita kiviaidat nauhoittavat. Polut, joita vaeltaa vanha, hyväntuulinen mies kauhtuneessa takissaan ja hassussa lätsässään, koiransa kanssa, lampaat jossain ylärinteillä, korkealla liitävät haukat, näkymä kukkuloiden juurella olevaan kartanoon, joka on mainittu jo Domesday Bookissa, paikallinen kivi seinissä, kaukana näkyvä linnanraunio tai kirkontorni, vihreän eri sävyt, puiden ylväys, rehottava aluskasvillisuus, tuulen viri - sade tulee ennemmin tai myöhemmin, kiemurtelevat tiet, meren pilkahdus, High Streetin hyörinä, piirakkakaupan näyteikkuna, nukkavierun teehuoneen sisäänkäynti...

Sodanaikainen kuvitusjuliste kokoaa Englannista propagandistisesti kaiken olennaisen. Kuvaa on omassa blogissaan hauskasti jäljittänyt Peter Hibbs. Sanoma on selvä: Englanti ei muutu ja sitä kannattaakin ikävöidä!

***

My two part series: what I miss from England in this corona separation. Thanks to modern technology, we can compensate many things even not being there at spot. However, the incomparable English scenery you cannot fake. This war-time poster sums so well what is essential in England, green hills, distant views... marvellous. Oh, to be in England now!