The Gothic Revival 1: Uusgotiikkaa ja kansallistunnetta

Kustannusyhtiö Phaidonin sarja Art & Ideas on oman suppean kokemukseni pohjalta onnistunut: lukemani teokset ovat avartaneet ja syventäneet aiemmin oppimaani ja tuoneet kelpo joukon uusia, elähdyttäviä ajatuksia vanhaan nuppiin. Niinkuin tämäkin The Gothic Revival teos, Chris Brooksin kirjoittama. Aihetta on käsitellyt vaikka klassinen Kenneth Clark, mutta Brooksin esitys on raikas kuin kevätaamu.

Englantiin gotiikka tuli ikäänkuin varkain ranskalaisvaikutteiden kautta. Sen vaikutus jäi yllättävän pitkäksi, siitä ei tahdottu päästä ollenkaan irti. Vaikka St Paul rakennettiin uudelleen 1666 palon jälkeen klassisesti, gotiikan aiheiden viljely jatkui pitkin maata. Kun tultiin 1700-luvulle, Walpolen Strawberry Hill tarrautui gotiikkaan kynsin hampain ja Beckfordin Fonthillin suippoilu meni niin pitkälle, ettei rakenne enää kestänyt ja hanke päätyi katastrofiin.

Mutta oltiin jo päästy niin pitkälle, että voitiin puhua uusgotiikasta, renesanssimaisessa taiteen uudelleenherättämisen merkityksessä. Brooksin kirja valottaa hyvin, minkälaisesta henkisestä ja fyysisestä risteyskohdasta uusgotiikan nousussa oli kyse. Teoreetikko Thomas Rickman luokitteli 1817 Englannin keskiaikaisen rakentamisen normannityyliin 1166-n. 1190, Varhaiseen Englantilaiseen (gotiikkaan) 1190-n.1300, koristeelliseen Englantilaiseen 1300-n.1390 ja Perpendicular English 1390-n.1540. Tutkittuun arkkitehtuuriaineistoon perustuva luokittelu oli kansainvälisesti vakuuttava. Ranskassa, varsinaisessa tyylin emämaassa, kiinnostus oli vasta vuosien päässä, ensin Victor Hugon ja myöhemmin Viollet Le-Ducin aktivoimana. Englanti omi nyt surutta tyyliä omakseen: perusteet olivat raudanlujat. Tyyli edusti aitoa, turmelematonta kansallistuntoa ja aitoa ritarillisuutta - vastavoimana tässä oli tietysti kauhistuttava Ranskan vallankumous. Tyyli edusti myös puhdasta uskoa, oli se sitten katolista tai anglikaanista.

Lataus oli niin kova, että kertaustyylissä pistettiin paremmaksi kuin alkuperäiset teokset: vanhoja kirkkoja alettiin restauroida, palauttaa ja täydentää siihen muotoon mihin niiden nimettömät rakentajat olivat alun perin tarkoittaneet. Tai ainakin nyt oltiin tietävinään, mitä esi-isien olisi pitänyt hankkeillaan tavoitella. Teollinen vallankumous mahdollisti tyylinmukaisen rakennustavaran valmistamisen aivan eri mittakaavassa kuin keskiajalla ja jakeluverkosto toimi loistavasti sekä kanavien että rautateiden tasolla. Koko maan uudelleengotisointi saatiin näin käyntiin oikein toden teolla. Kolmiosainen päivityssarja jatkuu uusgotiikan pahan ja hyvän pojan esittelyillä.

***

This tripartite update is inspired by excellent The Gothic Revival Phaidon Art & Ideas book by Chris Brooks. The Revival was the mental and physical crossroad: of religion (catholic or anglican), of nationalism - Gothic as the national true style, for real chivalry and true democracy. Even though France was the cradle of the style itself, Thomas Rickman pointed out how deeply rooted English style Gothic was- and it never had been away from the hearts of the English people. With Walpole and folly of Beckford the way was paved for re-gothicsation of the nation with the resolution and means of the industrial revolution - more about that in later update. Last part is reserved to the Golden Boy himself, A.W.N. Pugin.

Leskiäidin poikaset

George VI and the Mother Queen Elizabeth encouraging people in the street during the Blitz.

Yle Areenassa on nähtävillä poikkeuksellisen mielenkiintoista kuninkaallisia kohtaan suoritettua paparazzi-toimintaa: kuninkaallisia vakoilemassa. Walesin prinssin, tulevan Edward VIII:n ja Windsorin herttuaksi päättyvän miekkosen toilailut aiheuttivat suuren julkisen mielenkiinnon lisäksi syvää valtiollista huolta. Valtio päätyi oikeutetusti vakoilemaan omaa kuningastaan, jolla oli taipumusta päähänpinttymiin ja yllättäviin ratkaisuihin.

Edwardin veli Albert oli huonosti varautunut ottamaan kruunun vastaan: hän ei ollut yhtä charmööri, mutta vähemmän hölmö. Oppi hapuilujen jälkeen, minkälainen linja nousevaa Saksaa vastaan pitää ottaa. Hän selvitti sodan Churchillin linjalla, valaen kansaan uskoa demokratian voittoon, kuningatar rinnallaan. Voimia ponnistus vei, mutta hänen osansa on kunniakkaampi kuin veljensä, joka onnistui haihattelemaan paluuta Englannin demokraattiseksi presidentiksi. Se varmaan olisi Saksan onnistuessa voittamaan sodan järjestynyt kätevästi ja "hurmaavasilmäinen" Wallis Simpson olisi myötäillyt sujuvasti Vaterlandin poliittisia linjauksia.

Karmeaa on, että Bahaman kuvernöörinä Windsorin herttua yritti veljeskaunassaan pitää USA irti sodasta ja melkein siinä onnistui. On helppo eläytyä Churchillin riemuun Japanin hyökätessä Pearl Harbouriin ja vetäessä USAn mukaan konfliktiin. Kotimaan kuninkaallisten wodehouselaisia toilailuja seuratessa Churchillilla on varmasti päässyt ruma sana jos toinenkin. Vähälahjaisistakin "ystävistä" voi olla harmia kovasti varsinkin kun vihollinenkin on samalla riesana aivan tosissaan. Mutta voitonpäivää voidaan juhlia tänäänkin hyvin onnellisissa merkeissä - ex-kruunupäiden sekoiluista huolimatta.

***

VE day. In Finnish TV there is shown a fine document how secret documents have been opened, giving view how UK spied its HM King. There was a bitter row between two brothers - Edward and Albert - the first one with that deadly English charm and a load of stubborn nature - the later one with less charm, but able to learn something important - like that those German guys were not so nice after all! With that wisdom we can celebrate VE day with pride - and thanks to Japanese for dragging US to the War Effort - it helped Churchill's blood pressure as well!

Helppoja valintoja

UK:n paikallisvaalien kierros on takana. Englantilaisessa kunnallishallinnossa on useammanlaista mallia, yksi- ja kaksiportaista ja vaalit pidetään saarella eri aikaan eri kunnissa, vyöhykkeittäin. Nyt olivat vuorossa useat suuret kaupungit ja niitä ympäröivät seudut. Tulos on klassista poliittista status quota, suurta heilahdusta kahden suuren puolueen - Toryjen, tuon maaseudun ihmisten ja omistusten puolueen ja Whigien eli kaupunkilaisten työtätekevän luokan puolueen - välillä ei tapahtunut. Konservatiivit, nuo Englannin mainiot kepulaiset, saavuttivat ainakin torjuntavoiton. Vaalitulosta voi ihailla tältä sivustolta. Vaaleihin liittyi olennaisesti kysymys Council Taxin korotuksista. Brittiläisessä järjestelmässä vero määräytyy asunnon mukaisesti ja keskimääräiset verot heijastelevat asumisen laatua - eniten veroa maksetaan keskimäärin Elmbridgessä, Surreyssä, jossa vero on keskimäärin tulevana vuodenvaihteena yli 2000 £. Asunnot ovat varmasti komeita Surreyssa ja omakotitaloja riittää. Lontoon Wandsworthissa vero on ollut Englannin matalin, noin 645 £. Yli kolminkertainen ero verossa kahden kunnan välillä ei kuitenkaan ole aiheuttanut Englannissa perustuslaillista kriisiä. Voi kuvitella, että Elmbridgen julkiset palvelut ovat laadultaan tuolla rahoituspohjalla Kauniaislaisella tasolla eli korkealla. BBC:n juttu Council Taxista löytyy täältä.

Minun pitää varmasti palata Englannin mainioon kunnallishallintojärjestelmään tuonnempana.

Viime päivinä kotimaassa ovat olleet kauhisteltavana taas kerran ihmeelliset suhteemme maanpuolustukseen. Koska rahaamme menee tulevina vuosina hävittäjiin verrattomasti enemmän kuin maksamme esimerkiksi keskimäärin kunnallisverossamme rauhanajan palveluista, on mielestäni tärkeää ottaa selkeä kanta asiaan. Veijo Meren teos Tätä mieltä ihailtavasti kehoittaa ajattelemaan itse ja muodostamaan oman mielipiteen. Muodostin sen - päätin että Eurofighter olkoon minun valintani hävittäjäksi. Olen nähnyt sen ilmailunäytöksessä: jyrinä oli vakuuttava. Olin myös ilahtunut, että koneita on valmistettu myös Englannissa. Erinomaista. Heti päättäväisyyttäni seuraavana päivänä luin saksalaisista uutisista, että EF on epäluotettava ja kaiken lisäksi kaksintaisteluissa epäketterä. Lohduttauduin mielessäni, että rauhanajan tehtävissä toimiminen ja pelotevaikutus on kuitenkin riittävä. Olen hyvin asiantunteva tässä asiassa, olen käynyt armeijani lennostossa ja olen koko ikäni harrastanut ilmavalvontaa maankamaralta. Luottakaa minuun! Saksalaiset ovat ovelia, he haluavat hinnan putoavan ja tässä asiassa voimme lämpimästi tukea heitä kritiikissään. Kuvani koneet eivät ole EF-laivue, nämä ovat Kuninkaallisia RAF Red Arrowseja.

***

This time about easy selections. It is such a joy to vote in local elections, politiciens and modern technology make things so light. Concratulations to the new UK councillours and Mayors! In Finland  we should soon select fighter to defend our free, blue and white skies. My choice is the Eurofighter: it is so good, it has an awesome thunderous sonority, it is made in England - and it is so European after all. Of course there are some weak points in the pack and in the specs as well, but I think with positive bargain price, only for Finland, we would be delighted to think also this alternative seriously: it is much more costly than the average Personal Income Tax payment and offering less services than our municipalities, isn't it?