Fish & chips on lohturuokien aatelia. Parhaimmillaan se on varmasti merenrannalla hyytävässä tuulessa lämmikkeenä ja jos ilta on monella tavalla mennyt pieleen niin on edes yksi varma lohdutus. Siinä suhteessa kyse on meikäläisittäin makkaraperunoista.
Reissuissa on eräskin annos tullut kalaa ja perunoita tilattua, niin että sitä kaipaa myös Suomessa. Hesessä se oli listalla, eikä edes ihan huonona toteutuksena. Arkkityypisessä annoksessa on kalvakoita, rasvaisia perunasuikaleita, kala yhtenä palana leivitettynä (battered), tartarkastiketta, ketsuppia, sanomalehtikääre. Ravintola-annosta koristaa yleensä herneet, kokonaisena tai muussattuna ja sitruunaviipale. Annokseen kuuluu ehdottomasti suola ja vinegar eli viinietikka. Vaikka perunoita kuinka vastustelisi, niin niitä tekee mieli napsia kaverin annoksesta, jos ei itse halunnut tilata. Fish & chipsiä näkee syötävän yhdessä, sosiaalisena tapahtumana kaverin tai kavereiden kanssa jaettuna, mikä ei oikein makkaraperunoihin sovi.
Muussatut herneet minusta ovat vähän turhan mauttomia, kokonaiset herneet ovat maittavampia. Herneet pitäisi kai etiketin mukaan nostella suuhun haarukan päällä, eikä keihästämällä. Arvonsa tuntevissa paikoissa kalan valinta on monimutkaisempaa, tarjolla on eri turskalajeja, jopa kampeloita ja yleensä myös scampia. Annoksessa mielestäni tärkeintä on kalan tuoreus. Toiset korostavat batterin rakennetta. Se ei ole kovin ihmeellinen asia, tärkeintä on saada kuorrukeseoksen juoksevuus kohdilleen ja öljyyn oikea paistolämpötila. Reseptejä löytyy helposti netistä. Itse laittaisin suolan lisäksi hieman sokeria, se aina vahvistaa makuja, joita Fish & Chipsissä ei ole liikaa. Onnistuneesti valmistettu kala on pinnalta kauniin kultainen, rapsakka ja sisältä pehmeän mehukas ja kypsä, kauniin valkoinen.
Kastikkeet ovat monesti pienissä raivostuttavissa annospusseissa. Parhaat paikat erottuvat omilla, paikan päällä tehdyillä kastikkeillaan. Lontoosta löytyy Fish & Chips paikkoja, jotka tavoittelevat gourmet-tasoa. Se on tuntunut yliviritetyltä. Annokset eivät oikeasti ole niissä aina antaneet rahalle vastinetta.
Monesti ravintolat varsinkin pienissä merenrantapaikoissa ovat karuja, merihenkisen sinivalkoisia ja jotenkin surumielisiä, tuovat mieleen työmaaruokalat.
Yksi mielenkiintoinen kysymys on mitä juoda annoksen kanssa. Pubympäristössä bitter tuntuu luontevalta jos soft drinksit eivät riitä. Sitruunajuomat tuntuvat luontevalta, haluaisiko joku kokeilla kuivaa valkoviiniä fish & chipsin kanssa? Mutta englantilaisista englantilaisin kyytipoika on kylmissä merenrantamissa yllättävä: kuumaa teetä kalan ja pottujen kanssa. Kuvassa kalapaikan kyltti Bostonista ja kuuluisa stump kirkontorni - myös majakkana toiminut.
***
Fish and chips - a classic fast food. It can be a gourmet portion in some legendary place in London, or a humble dish from a tiny seaside hut - in any case it should be a meal to end hunger, comfort you, perhaps socialise a bit, too. My idea of succesful portion is that the fish should be fresh and there must be enough of vinegar and salt, peas can be left out. When it is very cold, it is nice to pour it down with hot tea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti