En ole kuninkaallisten ystävä. Siitä huolimatta ihastelen kuningattaren päättäväisyyttä ja lujuutta. Hän on myös pikku hiljaa vuosikymmenien aikana lämmennyt Camillalle ja antoi hänen asemalleen poikansa puolisona viikonloppuna merkittävän tunnustuksen. Olen kuningattaren kanssa täysin samaa mieltä - Camilla ansaitsee arvostuksen.
Camilla on ollut sitkeä, päättäväinen ja tehnyt kärsivällistä imagonsa rakennustyötä tavalla, josta mikä tahansa poliittinen puolue olisi ylpeä. Hän on voittanut lokakampanjat ja yliampuvan Diana-kultin kivikot: common sensen ja brittiläisen huumorin ruumiillistumana hän on tehnyt erinomaista työtä. Hän on tukenut puolisonsa epävarmoja kohtia ja lieventänyt luontevuudellaan monta kipupesäkettä. Tässä hän on lojaalisti palvellut sitä, minkä on uskonut olevansa maansa parasta. Hänellä täytyy olla erinomainen suhteellisuudentaju ja veikkaan, että hän olisi hovin hemmotellusta väestä kaikkein hauskin keskustelukumppani. On traagista, että Charlesin ja Camillan liitto venyi niin pitkälle, mutta ehkä tämän päivän harmonia ei muuten olisi ollut mahdollinen.
Kuninkaallinen pari rinnastuu juuri nyt Boriksen ja Carrien liittoon, joka uhkaa viedä mieheltä pääministerin paikan. Carrieen on kohdistunut jo vuosia valtava paine, jota on Cummingsin lisäksi nostanut tuore Lordi Ashcroftin analyysi siipasta. Hänet leimataan kulissien vallantavoittelijaksi, joka on sotkenut Boriksen ajattelukyvyn ja itsetunnon - kummalliselta tuntuisi, että valtakuntaa johtaisi vihtori, joka pelkäisi kaikkein eniten vaimonsa mielipidettä.
Kun Camillan toimet ovat tukeneet Charlesia hänen hankalissa tilanteissaan, näyttää kuitenkin, että Carrien sisustusratkaisut, henkilövalinnat ja hurmaava kyky järjestää juhlia ovat vieneet pääministerin varsinaiseen liemeen, jossa varsinaisiin juokseviin asioihin jää vähän aikaa.
Hyökkäyksiä Camillaa ja Carrieta kohtaan on leimattu ihmisvihaksi, mutta ehkä osuvampaa olisi puhua sen erityisestä alalajista, naisvihasta. Kummankin henkilön kohdalla täyttyy myös kummallisen brittiläisen kulttuurin erikoispiirre: naisen vaikutusvallasta yhtäaikaa kauhistutaan ja tirkistellään peeping Tomin tavoin hänen seksuaalisuuttaan varsin härskisti. Yhteiskunta näyttää tässä vanhanaikaisia, sovinistisia kasvojaan - juuret menevät kuningatar Victorian kaudelle ja jopa Elizabeth I:n aikoihin saakka. Thatcher tunsi tuon yhteiskunnan täydellisesti, eikä antanut sen häiritä omaa jyräämistään - hän oli montaa miestä miehekkäämpi - sitä ei ole vieläkään annettu anteeksi - tosin osa juuri tämän piirteen vuoksi on ollut häneen pohjattoman ihastunut. May pääministerinä oli lakonisempi - hän jäi asiallisuudessaan ajan hengen alle - jolle nyt odotamme seuraavaa ratkaisua viimeistään vaaleissa.
Mutta eläköön Camilla pitkään! Hän vakaana, maanläheisenä ja salaa ilkikurisena ihmisenä on täsmälleen sitä, mitä Britannia juuri nyt tarvitsee: huumorin, hengen lentoa, arkijärkeä ja tavallisuutta, sekä aitoa, monessa tulessa ja liemessä koeteltua tunnetta, jonka ilmaisuja ei olla ensimmäisenä päästämässä parrasvaloihin. Hän on käyttäytyvä, ajatteleva, huvittunut ihminen - joka osaa tunnistaa läheisyyden ja etäisyyden juuri oikeassa suhteessa. Jopa minun kaltaiseni antimonarkisti joutuu Camillan edessä myöntämään, että ehkä monarkialla Britanniassa on sittenkin toivoa.
***
I think Camilla is the real asset after the Queen in the Royal Britain. May She Live Long, supporting her husband. I also hope that the British society, high and low, might some day learn how to better behave towards the fairer sex.
