José Ortega y Gasset on ehkä nuoremmille polville jäänyt tuntemattomaksi. Konservatiivi-filosofi oli varsin kiinnostunut arkisista kysymyksistä ja kirjat ovat edelleen napakkaa luettavaa. Uusin suomennos Ajatuksia tekniikasta on vuodelta 2006 - alkuperäiset kirjoitukset ovat ilmestyneet 1939. Ortega asettaa esseensä keskivaiheilla vastakkain Gentlemanin ja Hidalgon: asetelma on yllättävä. Luulin, että aihe on mielessäni selkeä, mutta espanjalainen onnistui avaamaan uusia näkökulmia - ajattomasti, hyvän filosofin tavoin.
https://en.wikipedia.org/wiki/José_Ortega_y_Gasset
En tiedä mikä Ortegan suhde Englantiin oli, mutta hän on hyvin varma maalatessaan kuvan maasta, joka on vauras - jonka asukkaat ovat gentlemanneja laajasti ymmärrettynä, eri kansankerroksissa. Heille on tyypillistä itsehillintä, vakaa usko omiin saavutuksiin ja reiluun peliin. Myös vaikeuksiin suhtaudutaan leikkisästi. Tuotteita ei oikeastaan edes vaivauduta markkinoimaan asiakkaiden vaihtuvia oikkuja kosiskellen, vaan kärsivällisesti odotetaan, että kuluttajat sopeutuvat erinomaisiin imperiumin tuotteisiin. Niiden hinnoittelu on oikea, huomattava, mutta ei kohtuuton - korkea laatu huomioonottaen. Osoituksena reilusta pelistä, maa ei ole edes tarvinnut perustuslakia, eikä muutenkaan kuormita oikeuksista ja velvollisuuksistaan hyvin perillä olevia kansalaisiaan turhalla lainsäädännöllä.
Joltain osin tilanne tuntuu vanhentuneelta: kohta julkaisun jälkeen britit valittelivat, kun Rommelin joukot käyttivät Pohjois-Afrikassa tankkeja vastaan 88-millisiä ilmatorjuntatykkejä: peli ei ollut reilua. Kaikki britit eivät ole myöskään harjoittaneet sittemmin itsehillintää: esimerkiksi riittänee Gallagherin riitaantuneet veljekset. Näinä päivinä Topshopin saneerausongelmat kertovat, että myös markkinamuutoksiin olisi pitänyt reagoida ajoissa, eikä vain odottaa kuluttajien sopeutumista. Tekniikkakin on hieman vanhentunut, varsinkin autoteollisuudessa 1970-luvulla.
Perusnäkemys gentlemanista kuitenkin on tietynlainen ajaton, riippumaton rauhallisuus ja arvokkuus. Esseen päättää jonkinlainen haave herrasmiehen ja zeniläisen mietiskelijän yhdistymisestä. Sukkela ja nokkela pelimies, joka leikiten selvittää hankaluudet, kuulostaa hyvältä ideaalilta, mutta lyhytjänteisessä nykyajassa Ortegan kuvaama Gentleman on ajautunut syvähköön identiteettikriisiin. Asiat etenevät jotenkin hankalasti ja yksituumaisuuskin on ollut koetuksella. Ajatus idästä tulevan henkisyyden yhdistämisestä vapauden ja vaurauden ideaaliin kuulostaa sympaattiselta ja luo nykypäiväänkin näköaloja. Ehkä markkinointiakin voisi kokeilla, ainakin laadukkaiden englantilaisten juustojen kohdalla.
Ortegan tekstit ovat lyhyitä - voin suositella menemään suoraan niiden äärelle. Ajatuksia tekniikasta kannattaa napata mukaan, kun se vielä markkinoilla on. Kyllähän netistä arvioitakin löytyi, mutta itse kirja on niin tiivis ja ravitseva, että se kannattaa lukea ja ajatella itse, suoraan innoituksen lähteestä.
***
Spanish philosopher José Ortega y Gasset very interestingly defines an English Gentleman in his essay ”Mediation on the technique”. Self-control, fair play, good humour, reluctance towards marketing products, which are of high quality, are his emblems - in cold blood, he calmly waits for the market to adapt according to his innovations. Ortega paints a fair view, which is quite helpful to serve as an ideal in the turbulent modern, post-imperial times, suggesting some inspiration could be found and added from the Zen techniques of the East.
