Suomalaista maankäyttöä säätelevät yksityiskohtaiset kaavat, joiden valmistuminen voi olla muutoksenhakuprosesseissa pitkiä. Vahvistettujen asemakaavojen puute on osaltaan selittämässä asuntopulaamme ja asuntojen korkeaa hintatasoa. Suomen kaavoituksen historiaan kuuluvat myös sankariarkkitehtien, kuten Aallon ja Saarisen varsin totaaliset suunnitelmat, joissa arkkitehti ottaa suvereenisen vallan kansalaisten asuinympäristön kokonaistilasta.
Norri kuvaa kiinnostavasti, että englantilainen plan ei ole kaava, seutukaava, yleiskaava tai asemakaava, vaan ohjelma. Se jättää rakentajalle varsin vapaat kädet, niissä puitteissa, joissa valtuusto on kiinteistön omistajan esityksen hyväksynyt. Rakentajalla on vapaat kädet sijoitella rakennukset, tiet, eikä Britanniassa liioin määrätä rakennusten enintä korkeutta. Tässä on taustalla brittien hyvin tunnettu rakkaus matalaan omakotityyppiseen asumiseen. Norrin mukaan Britanniassa voidaan lähes kaikesta rakentamiseen liittyvästä neuvotella; voidaan sovitella etuja ja haittoja; myös kipurahoja voidaan maksaa ohjelman toteuttamisesta kärsiville, rajanaapureille ja vuokra-asukkaille.
Englantilaisesta mallista ei Norrin mukaan ole meillä käyty juuri keskustelua, toisin kuin Ruotsissa. Vallankäyttäjien puuttuminen omistukseen voi synnyttää korruptiota, jäädyttää vallitsevaa tilannetta ja estää kehitystä. Ympäristöministeriön vastuulla olevan maankäyttö- ja rakennuslain kokonaisarvion yhteydessä Englannin mallista voitaisiin käydä keskustelua.
Eihän Britanniankaan järjestelmä ole väärinkäytöksistä vapaa. Paikallishallinto pystyy ohjelmien hyväksynnässä pelaamaan, eivätkä selkeätkään hankkeet aina etene ilman vaikeuksia. Esimerkiksi Heathrowin lentokentän kolmannen kiitoradan valmistuminen on kestänyt ja kestää vielä. Prinssi Charles pyrki ohjaamaan takavuosina arkkitehtejä tekemään suurta yleisöä ja häntä itseään miellyttäviä taloja: A Vision of Britain. Erilaiset ohjelmat näkyvät pikkukaupungeissa tiettyjen aikakausien luonteenomaisena rakentamisena, vyöhykkeittäin on tehty erityylisiä taloja ja uudistettu vanhoja, mikäli lupa paikallishallinnosta on hellinnyt. Rakentamiskorkeuden vapaiden käsien vuoksi myöskään St Paulin kupoli ei enää dominoi Lontoon maisemaa siinä määrin kuin vuosikymmeniä sitten, ennen Docklandsin ja Cityn uutta nousua.
***
Finland and England very much differ from each other by physical planning. Whereas in Finland control of plans is very tight, in England the principle very much underlines right of the owner of the plot to build what he wants. The English plan, accepted by the council, is very general program compared to Finnish detailed guidance for the builder. Mr Matti Norri made an intereresting comparision of the Finnish and the English systems in Kanava magazine, 2/2018. One particularly interesting difference is that the height of the building is not defined in English plans. I remember Prince Charles complained that St Paul has been dwarfed by Docklands and co. But some elements of liberty in the English system might be adapted to Finland as well, to boost housing in certain areas.
