Englannin valtiosta

Ison-Britannian parlamenttiin liittyvät Pohjois-Irlannin, Walesin ja Skotlannin alueparlamentit. Nämä alueet päättävät jossain määrin omista asioistaan ja osallistuvat myös Englantia koskevaan päätöksentekoon. Kysymys siitä, pitäisikö Englannilla olla oma alueparlamentti on poliittinen, tunnetaan Länsi-Lothianin kysymyksenä. Pohjois-Englannissa ajatusta on kannatettu, syynä skottien, noiden ylämaiden vapaitten miesten, olojen kateellinen tarkkailu. Sen merkkinä yrjönristit liehuvat pohjoisessa lipputangoissa. Labour on vastustanut Englannin alueparlamenttia pääasiallisena perusteena, että alueen koko on liian iso. Ja kirjavia nuo kreivikunnat ovatkin!

Tarkkaan ottaen Englantia ei siis valtiona ole, yhdistynyt kuningaskunta vain, jossa sillä on enemmistö. Jalkapallossa roolit ovat selkeimmät, Englanti voi esiintyä maajoukkueena vapaasti. Mutta lieneekö valtiollisesta pidättyväisyydestä seuraus, että pelitkään sitten kotikisojen eivät ole menneet kehuttavasti.

Valtiolla on merkittäviä symboleita, Union Jack liittolippu, joka on yhdistelmä Skotlannin ja Englannin lippuja, on suurten hallitsijoiden patsaita Churchillista Prinssi Albertiin, jotka kertovat mahdista ja rakennustyöstä, on the Cenotaph Whitehallissa, Lutyensin suunnittelema lakoninen muistomerkki niille, jotka uhrasivat valtion säilymisen edestä henkensä sodissa, ensimmäisessä ja toisessa maailmansodassa. "The Glorious Dead" on hyytävän lakoninen teksti askeettisessa monumentissa. Suomessa asia on ilmaistu tähän verrattuna selittävämmin ja konkreettisen koskettavasti pienessä plakaatissa niiden talojen lipputangossa, jotka olivat sodan johdosta surutaloina: "Uhrin ansiosta lippu liehuu".

Valtion instituutioita ovat mm. Parlamentin ja hallituksen eli Whitehallin lisäksi kuningatar rajattuine tehtävineen, Downing Street, jossa on pääministerin virka-asunto, terveyshallinto NHS, poliisitoimi Scotland Yardeineen ja sisäisine jännitteineen, leikkauksineen ja kypäröineen, puolustushallinto ja tiedusteluhallinto. Tähän asti aika selvää, kuin blogin kuvassa, jossa puolustusrakennelma Norwichissa. Monimutkaisuus lisääntyy yhteistyössä - valtion, kuntien ja yksityisen sektorien ja kolmannen ja neljännen sektorin rajapinnat kuhisevat rikasta elämää, joka on alituisessa muutoksessa. Oman lisänsä tuo tähän kirkollinen sektori. Takavuosina prinssi Charles aiheutti kohua lausuessaan, että hän voisi ajatella että Britannian hallitsijan titteli Defender of the Faith voisi olla ilman artikkelia. Tämä olisi aika kova muutos, koska nykyinen muotoilu tarkoittaa yksinomaan Englannin kirkkoa historiallisista syistä.

Ranskalaiset ovat aina naureskelleet englantilaisille sekavuuksille. Hehän olivat pitkään ylpeitä maastaan, jossa on yksi usko ja 40 kastiketta. Englantilaisten kova osa oli olla maana, jossa on yksi kastike ja 40 uskontoa. Olen miettinyt joskus, mitä kastiketta tuolla tarkoitetaan. HP-kastike eli brown sauce todennäköisesti. HP? Kyllä - Houses of Parliament sauce.

***

Some lighthearted associations about the State named England. There are regional parliaments but not for England. Some parts of the UK State are very clear, symbols: Union Jack, the Cenotaph; institutions: monarch, PM, Whitehall, police, NHS. Things get more complicated when local government, private sector, NGOs (new and old) and different QUANGOs are taken into account. And did I already mention the Church of England and its connections? And old joke about France and England. The other had one religion and 40 sauces, the another one sauce and 40 religions.