keskiviikko 2. kesäkuuta 2021

Teetä ja kahvia

Välillä tuntuu, että blogissani on käsitelty melkein kaikki Englannin asiat, kunnes sitten äkkiä havahtuu, että perusasioitakaan ei ole käyty läpi. Kuten tämä kuppiasia.

Suomalaiset rakastavat muumimukeja. Itsellänikin on niitä työmukeina, lahjoina saatuja, Mörkö-muki ja yksi niin arvokas, että se piti arkistoida. En pidä mallista, se on jotenkin liian leveä ja matala. Samaa vikaa oli 1970-luvun Kaj Franckin mukeissa, joista join Ukkini luona, kun teetä meni asetille, kuppi vaelsi tasaisella lautasella. 

En pidä myöskään toimistokahvimukeista, joissa on joku teema tai typerä vitsi. Minulla ei oikein ole mielikuvaa, minkälaisistä kupeista englantilaiset juovat kahvia - koska ilmiö on suhteellisen uusi, luulen, että take-away mukeista. Kotona aloitan päiväni yleensä kahvikupillisella ja silloin käytän ranskalaisia Le Creusetin keskikokoisia mukeja. Niissä juoma pysyy kuumana, eikä kuppi ole liian tilava. Sen suhteet ovat hyvät, muumimukia täydellisempiä. Jos joku sanoo, että kuppi on liian pieni, annan ilmaisen vinkin. Keitä vahvempaa kahvia. Typerät vitsit ja mauttomat koristelut olen korvannut sillä, että mukeja on erivärisiä, saatan valita kiiltävänmustan tai kirsikanpunaisen, miltä sattuu tuntumaan. Lasitetut värit ovat kauniita.

George Orwell kirjoitti kuuluisassa tee-esseessään, että teemukin pitää olla sylinterinmuotoinen. Olen samaa mieltä. Sen tulee olla myös niin iso, että siinä pystyy hauduttamaan yhden teepussin huoletta, ettei tule liian vahvaa. Hauduttaessa kuppi pitää peittää jollain, minulla on keraamisia kansia, joita välillä etsin ympäri keittiötä. Hauduttaminen tuo aromit esiin, mustan teen aromit. En kaipaa mausteita. 

Ideaali teemuki on bone chinaa, ohutreunainen. Sellaisesta on miellyttävä juoda teetä. En tiedä miksi huuleni hyväksyvät kahvimukissa paksumman reunan, mutta teemukin tulee olla ohuempi. Siitä ei myöskään saa juoda kahvia, se on vain teekäyttöön. Jos posliini tummuu, palautan valkoisuuden soodalla. Tykkään siitä, että sisäpuolella on joku pikku koriste myös. Kuvani Magnolia-kupit ostin kerran alennuksesta lentokentältä, ne ovat olleet hyvä ostos, Worcesterin posliinia. Puutarhassani on myös magnolia ja toivon joka vuosi, että se kukkisi. Mutta kun otan suosikkikuppini, voin ajatella Englannin magnolioita.

***

It is imperative that there are separate mugs for coffee and tea. Like George Orwell said, the ideal tea mug is of cylinder shape, I should add it must be big enough for brewing and of thin-bodied bone china, my lips like it. 

sunnuntai 30. toukokuuta 2021

Onnea Boris ja Carrie!


Source:Daily Mail 30th May 2021

Blogini on viettänyt hiljaiselämää, kun tuntuu, että kaikki on epävarmuuden ja odottelun tilassa, mitään uutta ei ole juurikaan tapahtunut, mistä ei olisi jo moneen kertaan raportoitu. Englannin rauhanomaisuus on tietenkin näennäistä, monenlaista tapahtuu pinnan alla. Mutta on hyvä hengähtää ja nauttia kevään viimeisistä päivistä ja alkavasta kesästä.

Kaiken ikävän, perustuksia horjuttavan uutisoinnin ja loputtoman koronakriisin oikeuden ja vääryyden vatvomisen keskellä on hienoa, että pääministeri ja Carrie ovat virallistaneet liittonsa. Onnea sydämellisesti! He ehtivät jo johtaa lehdistöä harhaan, että häät tulisivat vasta ensi kesänä, siis 2022. Ehkä isommat juhlat ovatkin luvassa myöhemmin, kun rajoitukset hellittävät. Kuten kuvasta näkyy, pariskunta ei suinkaan harrasta turhanaikaista pönöttämistä.

Mutta onnea valtakunnan ykkösparille, ellei ykkösparina pidetä sitten Williamia ja Catherinea! Molemmat pariskunnat ovat kyllä niin lutuisia - demokratian luonne vain on siinä mielessä ikävä, että todennäköinen pitkän linjan ykköspari tulee olemaan tämä jälkimmäinen. Olen kyllä Catherine-fani, hän on taitava yhteistyön tekijä, salaovela. Mutta kyllä Carrien hymykuopat ovat ihastuttavia, kuin sulhon vallattomat hiuksetkin!

***

All the best happiness to Carrie and Boris! The first pair - or not - in the long that would be William and Catherine - those shadow sides of democracy...