Kuningattaren ruumis, hassut lasit ja vierivien pallojen lumo

 

Source: Brulimar, Taylor spectacles

Biljardi, kuten jalkapallo, rugby ja kriketti ovat miehisiä lajeja. Niissä vetäydytään omiin porukoihin, sivuhuoneisiin ja pyhäköihin harrastamaan, rakkaudesta lajiin. Biljardi on keskittymistä: vihreän veran ääreen tullaan ja annetaan maailman hälyn jäädä sivuun. Peli määriteltynä kuulostaa juuri niin naurettavalta kuin pelit kuulostavat: keppien avulla pyritään saamaan pallot kulkemaan halutussa järjestyksessä ahtaiden porttien kautta pusseihin. Kun minulta pyydettiin päivitystä aiheesta, naurahdin, mutta vakavoiduin aiheen trivian ääressä. Charles Dickens ja Lewis Carroll kuuluvat blogissa mainituista biljardisteihin. Pelin vakavahenkisyys on synnyttänyt myös hienoja sävellyksiä: Mozartin Kegelstatt-trio k498 klarinetille, alttoviululle ja pianolle on syntynyt ilmeisesti biljardipöydän äärellä sivutuotteena pallojen kolahdellessa. Tai keilatessa, mutta ei anneta tarpeettomien yksityiskohtien pilata hyvää tarinaa - joka tapauksessa laatuaikaa on vietetty jätkien kesken.

Lovejoyn jaksossa "The color of Mary" pelin varhainen historia on esitetty. Verka kuvaa nurmea, jolla pelataan vieläkin lähtökohtapeliä krokettia - pöydällä oli alunperin portteja, palloja ja mailoja, pussit ja niiden suut korvasivat portit ja mailat yksinkertaistuivat. Pöydän verka oli vanutettua hienoa villakangasta, joka oli luvanvaraista ja jolla vuorattiin myös neuvotteluhuoneiden pöytiä ja josta tehtiin virkapukuja.  Paras verka tehtiin Englannissa Worcesterissa, Welsh borderin lampaitten villasta. Kun Skotlannin kuningatar Maria Stuart mestattiin, hänen ruumiinsa käärittiin hänen biljardipöytänsä verkaan. Pelin ääressä hän on voinut miettiä siirtojaan, jotka osoittautuivat kohtalokkaiksi, eikä mahtavin vastapelaaja koskaan edes vaivautunut pöydän ääreen.

Lovejoyn jaksossa vilahtaa kärsivällisyyden ja englantilaisen huumorintajun ruumiillistuma Dennis Taylor, snookerin maailmanmestari. Myöhemmin hän on keskittynyt taitolyönteihin ja omaan hersyvään huumoriinsa - hänen yhden miehen show'nsa ovat suosittuja. Pääpaino tuntuu olevan vitsien kerronnassa ja pallotemput sivujuonne. Rakastan hänen legendaarisia silmälasejaan - tuollainen mies ei voi ottaa itseään turhan vakavasti. Elämähän on joka tapauksessa tragedia, joten synkistely on turhaa. Lasien taustalla on heikko näkö, jota piti korjata laseilla - rajoite ei estänyt häntä nousemasta käden ja silmän äärimmäisen hiottua yhteistyötä vaativan lajin huipulle. Denniksessa on jotain hyvin englantilaista, hän on yhtäaikaa kaikkien omaisuutta ja kaikkien kaveri, nostaa hymyn huulille ja samaan aikaan hän on aivan uskomattoman etäinen ja tavoittamaton, pelkkää savua ja peilejä. Pallojen kolina on lopulta vain past time, ajanvietettä, mutta kuluuhan se aika noinkin. Vihreän veran, jolla pallot vaimeasti vierivät, ääressä keskustelu on tarpeetonta, se on helposti pelkkää uhoa, mutta musiikin kuuntelu sopii siihen hyvin, oikein valittuna se tuskin haittaa keskittymistä peliin.

***

Billiard - body of Queen Mary of Scots wrapped in the best green cloth, the broadcloth of her biliard table - best made in Worcester from the Welsh border area materials, the incomparable Dennis Taylor with his legendary, magic, humorous pair of glasses - his jokes and tricks with balls - a very English person, relaxed, yet with loads of long-span concentration. The game itself, in its many variations is stupid by its surface, but it asks for patience - and hours of silent meditation at the green square, mostly in the company of some serious males.